Korvikelunta

Vielä ehtii hankkia lunta, jos sitä ei ole taivaalta siunaantunut! 

Tiedämme Kuralan kylämäessä tämän niksin taustaa 1930-luvun alkuun asti, mutta kuka ja missä sen varsinaisesti on keksinyt, on toistaiseksi jäänyt selvittämättä.

Vuonna 1930 ilmestyi uuden uutukaisen Emännän tietokirjan ensimmäinen osa. Neliosainen sarja oli syntynyt Kotiliesi –lehden aloitteesta ja sitä toimittivat lehden tekijävahvuuteen kuuluneet Mandi Hannula, Hedvig Gebhard, Laura Harmaja ja Mary Ollonqvist. Uljaita nimiä, uranuurtajia naisten yhteiskunnallisen aseman edistäjinä. Emäntä tietokirjan nimessä viittaakin kirjasarjan tarkoitukseen valistaa kodin hyväksi työskenteleviä naisia, ja luoda lopulta emännyydestä ammatti muiden rinnalle. ”Välttämätön tietokirja perheenemännille maalla ja kaupungissa!" julistaa takakannen esittelyteksti.

Sarjan ensimmäiseen osaan mahtuvat hakusanat joulu, joulukalja, joulukinkku, joulukutsut, joulukuusen koristaminen, joulukuusi, joulukynttilät, joululahjat, joululeikit, joululyhteet, joulumerkki, joulupukki, joulupöydän koristeita, jouluruoat, jouluruusu, joulutervehdys, joulutonttu, joulutähti ja viimeksi vielä kootusti jouluvalmistukset. Siinäpä oppia jokaiselle, joka ei ennestään tuota kaikkea hallinnut! Sopii kysyä, kuinka paljon Kotiliesi –lehti ja Emännän tietokirja ovat kenties muokanneet ja yhtenäistäneet joulutapojamme!

Joulukuusen koristaminen on kirjassa havainnollistettu usein esimerkein ja kuvin. Ensimmäisenä esitetään ”Pohjolan joulukuusi”, joka valmistuu seuraavasti:

Liisteri ja suola -ohjetta neuvottiin sitten pitkin 1930- ja 1940-lukuja sekä Kotiliedessä että sen 1930-luvun alussa ilmestyneessä Oma koti-nimisessä sisarlehdessä. Emännän tietokirjan viimeinen laitos valmistui 1950-luvun lopussa, ja samat kuusenkoristeluohjeet löytyvät vielä siitäkin. Naisjärjestöt kuten martat levittivät edelleen tekolumikonstia kursseillaan. Suolan asemesta huurteena opittiin käyttämään myös perunajauhoja.

Yllä ote Oma Koti-lehdestä (hallussani on irallinen arkki, josta vuosiluku  ei käy valitettavasti  ilmi)  ja alla ote Kotiliesi-lehden numerosta 22 vuodelta 1942. Artikkelin on laatinut Anni Kirjalainen

Kuralan Kylämäen jouluohjelmaan korvikelumikonstin toi 1990-luvulla vapaaehtoinen ”vanha emäntämme”, martta Elsa Lindahl. Kaarinan Martat  - joihin Kuralan talojen emännät olivat kuuluneet -  olivat nimittäin myös opetelleet lumen tekoa joulukoristelukurssillaan vuonna 1951.

Kuralan joulussa tekolumi on vaikuttanut ja jaksaa edelleen vaikuttaa kuin taikatemppu. Hyvin harva aikuinen on vuosien varrella ilmoittanut tuntevansa ja muistavansa konstin vanhastaan, joten yleistiedoksi saatikka perimätiedoksi se ei ole muuttunut.

Olemme laatineet tempusta yksinkertaisen reseptin, jota jaamme kaikille, jotka joulutapahtumassa haluavat kokeilla oksan huurruttamista. Tieto ohjeesta on kiirinyt vuosien varrella kauas: jälleen tänäkin vuonna saimme puhelun - tällä kertaa muistaakseni jostain itäsuomalaisesta lehdestä – jossa ohjetta kysyttiin ja tiedettiin, että Turun museokeskuksen Kuralan kylämäestä sitä saa:

Käytämme lunta joka vuosi joulukka-asetelmissa. Yhtenä vuonna kokeilimme myös, kestääkö korvikelumi ulkosalla, toki kuitenkin katoksen alla. Koristelimme silloin tallivajan seimen ääreen ”metsän väen kuusen”. Odotetusti suolalumi imi ilman kosteutta ja suli olemattomiin, mutta perunajauholumi kesti moitteettomana.

Siitä vain, olkaa hyvät, perunajauhoilla luomaan lunta paitsi tupaan, myös lasitetulle parvekkeelle tai terassin katoksen alle!