Tuntemattoman torpan tarina, osa 2

Kuten Kaisa aiemmassa torpan tarinan osassa jo totesikin, niin tämän kivijalan historiaa täytyi selvittää tarkemmin. Kun Kaisa nyt syksyllä näytti kuvia kiviperustuksista ja kysyi tunnenko paikkaa ja tiedänkö siitä jotain, tuntui ensin, ettei asia ole tuttu lainkaan. Mutta vanhojen mappien kaivelun jälkeen palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen.

Olin Hirvensalon talojen historiaa 2000-luvun alussa selvittäessäni törmännyt tuon kohdan vanhaan vuoden 1780 karttaan. (Taloista tarkemmin teoksessa Hirvensalo eilen, tänään ja huomenna, 2004) Kartta näytti Syvälahden vanhan rakuunatorpan paikan Jänessaaren tiluksien sisällä. Silloin ei tullut selvitetyksi asiaa tarkemmin, mutta nyt mielenkiinto heräsi uudestaan kun löysin mapistani myös vanhan artikkelin, joka kertoi Lindin maanalaisesta torpasta. Artikkelin mukaan torppa sijaitsi Särkilahden perällä Jänissaaren metsässä ja torppa oli siellä vielä 1900-luvun alussa.

Ovatko metsässä olevat kivirakenteet osa tätä Lindin torppaa? Voisiko tässä olla tuon tekstin kuvailema asunto? Metsäpalsta on lohkottu omaksi tilakseen 1914, jolloin se sai nimen Lintinpelto. Palstan nimi viittaa näin leskivaimo Lindiin. Henkikirjoista löytyvä tieto vahvistaa osittain artikkelin ja juuri tämän metsäisen palstan yhteyttä, sillä henkikirjojen mukaan Syvälahden kylän asukkaisiin on kuulunut vielä vuonna 1905 Miina Lind niminen henkilö, joka oli syntynyt v. 1834.

Rakennuksen kivijalka on kuitenkin vanhempaa perua kuin 1800-1900-luvun vaihteesta. Torpan palsta on rajattu jo vanhimpaan Syvälahdesta tehtyyn karttaan, joka on maanmittari Magnus Bergmanin kartoittama v. 1702.

Magnus Bergman 1702, Torpan suorakaiteen muotoinen palsta löytyy kartan yläosasta. Kartta kopioitu Jyväskylän yliopiston Historialliset kartat sivustolta

Palstaan ei ole vielä merkitty torppaa, vaan alue on niittyä, jota tuolloin on käytetty karjanlaidunnukseen. Vuonna 1780 on alueesta tehty aivan oma kartta, joka otsikon mukaan on kartta Syvälahden vanhan rakuunantorpan paikasta. Tässä kartassa on erikseen merkitty torpan kohta, joka osuus löydetyn kiviperustan kohdalle.  Mutta 37 vuotta myöhemmin, vuoden 1817 kartan karttaselityksistä ilmenee, että torppa on jo autiona. Karttaselityksen mukaan tällä paikalla on ”perustus ja sen sisäpuolella kiviröykkiö, joka todennäköisesti muistuttaa paikasta, jossa on sijainnut tulisija tai liesi, joka täällä Syvälahden puoleisella sivulla ilmaisee, että Syvälahden rakuunatorppa sillä paikalla muinoin on sijainnut.” (kirjoittajan tulkinta ja suomennos tekstistä).

Torpan perustus on harvinaisen hyvin tehty. Kivet ovat sisäpuolelta suorat ja koko kivijalka on yllättävän korkea. Näin komeaan torpan kivijalkaan en ole aiemmin törmännyt. Kuva: Kaisa Lehtonen

Syvälahden rakuunalle on isojakokartassa 1778 osoitettu uusi tontti lähempänä Syvälahden taloa. Nyt kyseessä on se tontti, joka taas vuoden 1817 kartassa mainitaan olevan vanhan rakuunan lesken tontti. Samaisessa vuoden 1817 kartassa on uudempi rakuunan tontti, jota ympäröivät jo uudet pellot nykyisen Kanteleen tilan paikkeilla.

Kerrottakoon nyt vielä mikä/kuka oli rakuuna. Rakuuna oli sotilas, ratsumies kuninkaan armeijassa. Ruotsinvaltakunta jaettiin 1600-luvun lopulla ruotuihin, jossa talo tai talot kustansivat sotilaan kuninkaan armeijaan. Syvälahden tila oli valtakunnan ruotujaossa määrätty ratsutilaksi eli kustantamaan kuninkaan armeijaan hevosen ja ratsumiehen eli rakuunan varusteineen ja osoittamaan tälle asunnoksi torpan, joita kutsuttiin rakuunatorpiksi. Torpan pelloista rakuunan perhe sai elannon.

Syvälahden rakuunana oli 1790-luvulla Eric Mattsson Modig, joka vuonna 1743 syntyneenä oli tuolloin jo hyvin iäkäs. Sen vuoksi vuoden 1818 karttaan varmaan jo merkitty vanhan rakuunan lesken tontti sekä uuden rakuunan tontti. Syvälahteen tulee 1800-luvun alussa uudeksi rakuunaksi v. 1781 syntynyt Jacob Ekbom.

Ps. monasti kerrotaan, että peruna tuli Suomeen juuri näiden sotilaiden mukana. Syvälahden v. 1817 kartasta löytyy siihen yksi todiste. Karttaan on nimittäin merkitty rakuunan lesken perunamaa. Syvälahden rusthollille ei omaa perunamaata ole erikseen merkitty.

Torpan tarina jatkuu vielä ensi viikolla.

Sanna Kupila