Museopäiväkierroksella Varsinais-Suomessa

Museopäivää vietettiin mm. Rymättylän museossa.

Varsinais-Suomen museopäivää vietettiin sunnuntaina 30.8, mitä aurinkoisimmassa säässä. Olin itse tiedotteessa kehottanut koettamaan, monessako lähiseudun museossa ehtii museopäivän aikana vierailla.

 Jos tällaiseen kehottaa, pitää tietenkin itse toimia esimerkkinä. Koska oli vielä hieno päivä, maakuntamuseotutkija pakkasi perheensä autoon ja suuntasi museokierrokselle. Aluksi ohjattiin nokka kohti Naantalia.

 Aurinkoisessa Naantalin vanhassakaupungissa ei ole matkailijoista pulaa elokuun viimeisenäkään viikonloppuna. Taisimme silti olla ensimmäisten museovieraiden joukossa hieman yli 11 aikaan, mutta tyhjää Naantalin museossa ei suinkaan ollut.

 Naantalin museo sijaitsee kahdella puolen keskellä vanhaakaupungia olevaa aukiota, Hiilolan ja Humpin taloissa. Humpissa on näyttelytiloja, joista löytyy mm. pienoismalleja siitä, miltä Naantalin luostarikirkossa ja birgittalaisluostarissa on saattanut näyttää keskiajalla. Hiilolan talo taas on porvaristalo joka esittelee vauraampien kaupunkilaisten elämää 1800-luvulla. Erityisen arvokkaaksi Hiilolan tekee eheänä säilynyt pihapiiri.

 Pihalla olevasta aitasta löytyi mielenkiintoinen pienoisnäyttely pirtun salakuljetuksesta 1920-luvulla. Tämä räikeä historian vaihe jäi jotenkin pääasialliseksi mielenkiinnon kohteeksi tälle visiitille. 

Luostarikirkon pienoismalli kiinnosti nuorempia kävijöitä.

Viinantrokauksesta kertova pienoisnäyttely oli mielenkiintoinen.

 Naantalin museossa piisasikin katsottavaa. Suunniteltu pikavisiitti venyi lähes tunnin mittaiseksi. Meidän suunnatessamme ulos yhä useampi taas marssi museon ovista sisään. Pienen ruokatauon jälkeen kello olikin jo melkein yksi ennen kuin olimme autossa taas. Tässähän tulisi kiire!

 Seuraavana Naantalin saaristoon ja Rymättylän museoon. Myös Rymättylän museon muodostaa alkuperäisellä paikallaan säilynyt rakennuskokonaisuus - Maskulaisen talon pihapiiri, maitohuoneineen ja pikkutupineen. Kokonaisuus on harvinaisen vaikuttava ja sen kruunaa pihan keskellä komeileva 200-vuotiaaksi väitetty omenapuu.

 Maskulaisen talo on myös sisältä vaikuttava. Talo on säilyttänyt alkuperäisen patinan eikä tiloja ole liiaksi yritetty parannella tai ”museoida”, eli muuttaa vanhempaan asuun. Joissakin huoneissa on alkuperäiset tapetit 1940-luvulta. Tupa on varsin tumma ja nokinen. Aitoja eletyn elämän jälkiä, joiden ansiosta Rymättylän museo huokuu historiaa aivan ainutlaatuisella tavalla.

 Ulkorakennuksessa esitellään pienoismallin avulla talvinuotan vetoa. Paikalla oli paljon kotiseutuyhdistyksen väkeä jotka innokkaasti jakoivat tietämäänsä. Vanhoista jutellessa aika kului taas kuin siivillä ja kello oli puoli kolme kun pääsimme lähtemään. No eipä tässä paljoa taidakaan keretä! Suurimman osan museoita oli määrä sulkea kolmen maissa eikä Rymättylästä pääse mihinkään niistä alta puolen tunnin ajomatkalla. 

Rymättylän museo eli Maskulaisen talo.

Pohjoiseen päin kuitenkin ehti vielä suunnata. Askaisten Louhisaaren kartanolinna osallistui myös museopäivään ja oli avoinna klo 17 saakka – sinne siis vielä ehtisi. Louhisaaressa ainakin huomasi tiedottamisen ilmaisesta sisäänpääsystä museopäivänä menneen perille – parkkipaikka oli täpötäynnä saapuessamme. Vielä lähtiessämme paikalle saapui uusia autoja - vaikka oli jo lähes sulkemisaika.

Louhisaari on tietenkin historianystäville tuttu – jos ei ole, asiaan kannattaa tehdä pikainen korjaus. 1650-luvulla rakennettu kivipalatsi nimittäin edustaa arkkitehtuuria, jollaista on vaikea uskoa Suomesta löytyvän. Fleming- ja Mannerheim-sukujen kartanona tunnettu Louhisaari on sisustettu pääosin 1800-luvun toisen puoliskon tyyliin.

Museoviraston hoidossa olevassa kartanomuseossa vastaanotto oli ammattimaisesti hoidettu: vaikka opastettuja kierroksia ei tällaisena ilmaispäivänä ole mahdollista järjestää, löytyi jokaisesta kerroksesta opas, joka neuvoi ja kertoi kartanon historiasta kiinnostuneille. Toiseen sivurakennukseen oli lisäksi järjestetty ritariaiheinen työpajatila lapsille, jossa etenkin magneettiläpysköistä tehdyt haarniska- ja vaakunatehtävät saivat ainakin omat tenavamme aktivoitua.

Siinäpä museopäivän saldo: juuri kolmea museota enempää ei taida ehtiä, kun jokaisessa museossa tahtoo väkisilläänkin mennä ainakin tunti. Ainakin jos on historiasta kiinnostunut. Niin kuin museoissa kävijät yleensä ovat. 

 

Louhisaaren leivintupa.

 Teksti ja kuvat: John Björkman

Aurinkoinen retkipäivä Kemiönsaarella

Turun museokeskus / Varsinais-Suomen maakuntamuseo järjesti lauantaina 22.8. yleisöretken, joka suuntautui Sauvoon ja Kemiönsaarelle. Retki painottui muinaisjäännöksiin – niin esihistoriallisen kuin historiallisenkin ajan kohteisiin. Retkellä pääoppaina toimivat arkeologi Sari Mäntylä-Asplund ja tutkija John Björkman. Mukana oli myös maakunta-arkeologi Kaisa Lehtonen, joka kertoi retken aikana mm. Kemiönsaaren uusimmista löydöistä.  Näin retkeläisille saatiin annettua mahdollisimman monipuolista tietoa retkemme alueesta. Retki sai suuren suosion ja lauantaiaamulla yhdeksältä olikin Wäinö Aaltosen museon eteen kokoontunut täysi bussilastillinen retkeläisiä valmiina starttaamaan.

Retken ensimmäiset kohteet olivat rautakautisia muinaisjäännöksiä Sauvossa. Tutustuimme ensin Riihipellon kuppikiviin. Kuppikivet ovat kallioita tai maakiviä, joihin on tehty matalia, halkaisijaltaan n. 5 cm olevia pyöreäpohjaisia syvennyksiä. Niitä pidetään rautakautisina tai myöhempinä uhripaikkoina, jotka yleensä sijaitsevat rautakautisten kalmistojen yhteydessä tai kauan viljeltyjen peltoalueiden reunoilla. Toinen Riihipellon kuppikivistä on erityisen näyttävä: sen kymmenet kupit ovat varsin selkeitä ja syviä.

Aivan Riihipellon lähellä, Korvalantien toisella puolen kohoaa Lautkankareen linnavuori, jolta on tehty löytöjä niin mäen laelta kuin kaakkoisrinteen kahdelta terassimaiselta tasanteelta. Löydöt ovat eriaikaisia: Vuoren laen löydöt ajoittuvat pronssikaudelle / varhaiselle rautakaudelle ja kaakkoisrinteen löydöt rautakauden loppuun.

Tällä kertaa emme kuitenkaan kiivenneet linnavuorelle, vaan jatkoimme matkaa Korvalan kalmistolle. Museovirasto on tutkinut Korvalaa kaivauksin useana vuonna ja sieltä on löydetty 24 ruumishautaa. Kalmisto ajoittuu rautakauden alkuun eli ajanlaskun alun tienoille. Kasvillisuus kalmistolla oli rehevää, mutta siellä on hahmotettavissa hautarakenteita, jotka kaivausten jälkeen ennallistettiin. Vainajia oli Korvalassa haudattu niin suorakaiteenmuotoisten kivikehien sisään kuin hiekkakivilaaoista rakennettuihin arkkumaisiin latomuksiin. Vainajat olivat saaneet mukaansa runsaasti hauta-antimia mm. pronssisia kaula- ja rannerenkaita, rautaisia keihäänkärkiä ja kirveitä, partaveitsiä ja pinsettejä, veitsiä, saksia ja sirppejä.

 

Sauvon kohteiden jälkeen matka vei kohti Kemiönsaarta. Retkeläisille esiteltiin mm. matkan varrella olevia kyliä. Lisäksi kuultiin Kemiönsaarelle varsin merkityksellisestä pronssikaudesta. Kemiönsaarella pronssi- / varhaismetallikautiset hautaröykkiöt ovat yleisin muinaisjäännöstyyppi; niitä on siellä yhteensä noin parisataa. Lisäksi Kemiönsaarella on useita merkittäviä pronssiesinelöytöjä, joista moni on vanhemmalta pronssikaudelta. 

Konkreettisemmin päästiin tutustumaan pronssikauteen, kun retkiseurueemme kipusi Skrinnanberget-nimiselle mäelle, jossa on kaksi halkaisijaltaan noin kymmenmetristä pronssikautista röykkiötä. Nämä röykkiöt ovat sijainniltaan tyypilliset: mäen laella korkealla paikalla, pronssikauden vesireittien varrella. Kuten on laita useassa muussakin röykkiökohteessa, on Skrinnanbergetin röykkiöitäkin aikojen saatossa pengottu ja kiviä siirrelty.

Tärkeä elementti retkellä on luonnollisesti myös ruoka ja Skrinnanbergetin jälkeen olikin aika suunnata lounaalle. Matkalla ehdimme kuitenkin ihailla Kemiön keskiaikaista kivikirkkoa ja sen miljöötä pappiloineen. Kaisa kertoili myös täällä Kulperi-blogissa esitellyistä kahdesta merkittävästä Kemiönsaarella tehdystä löydöstä: pronssikautisesta reunakirveestä, joka on Suomessa ainoa laatuaan ja myöhäiskeskiaikaisesta hopeasormuksesta Golgata-aiheella. Lounas meille oli katettu Storfinnhovan tilalle. Ruoka oli maittavaa ja puitteet idylliset.

Seuraava suuntamme oli Taalintehdas, jossa teimme kävelykierroksen tutustuen ruukin historiaan.

Taalintehdas kuuluu 1600-luvun suurvalta-ajan varhaisiin rautaruukkeihin; Taalintehtaan masuunin privilegio myönnettiin 1686.  Ruukin sijoitukseen vaikuttivat suojainen satama, hyvät yhteydet Ruotsiin ja laajat metsävarat. Paikalle rakennettiin aluksi vain masuuni ja taonta suoritettiin Kosken ruukissa Perniössä. Kun tukholmalainen tukkukauppias Mikael Hising osti Taalintehtaan 1724 se tuli osaksi ruukkiketjua, johon kuuluivat Billnäsin, Fagervikin ja Skogbyn ruukit. Johnin opastaman kävelykierroksen aikana tutustuimme mm. masuuniin, työväenasuntoihin värikkäine nimineen ja tarinoineen sekä komeisiin hiiliuuneihin.

Iltapäiväkahvit tuoreen pullan kera nautimme Söderlångvikin kahvilassa. Tällä kertaa emme viipyneet alueella pidempään, mutta Söderlångvikin kartano on mainio kohde omatoimisellekin päiväretkelle. Söderlångvikissä on taide- ja kulttuurihistoriallinen museo, joka esittelee Amos Andersonin elämää ja hänen taidekokoelmaansa. Kemiönsaarella syntynyt Amos Anderson (1878-1961) oli graafisen teollisuuden suuryrittäjä ja maamme suurimman ruotsinkielisen päivälehden, Hufvudstadsbladetin, omistaja. Hänet tunnetaan myös avokätisenä mesenaattina, joka tuki maamme kuvataide-, musiikki- ja teatterielämää.

 

Söderlångvikista suuntasimme vielä kohti Hammarsbodan kylää. Siellä, aivan Purunpääntien kupeessa, sijaitsee ehkä koko Kemiönsaaren näyttävin esihistoriakohde. Viljelymaiseman keskellä olevalla tasanteella on kolme pronssikautista hautaröykkiötä, joista kaksi on erityisen komeaa ja kookasta. Röykkiöiden lähitienoolta on havaittu useammasta kohdin merkkejä asuinpaikoista kivikauden lopulta / pronssikaudelta.

Hammarsboda oli retken viimeinen käyntikohde, mutta ennen kotimatkan alkua pysähdyimme hetkeksi Nöjiksen asuinpaikan kohdalle. Nöjis on yksi Kemiönsaaren merkittävimmistä ja tutkituimmista kivikautisista asuinpaikoista, jossa on asuttu noin 5000 vuotta sitten. Asutus on sijainnut molemmin puolin pientä puroa ja asuinpaikka sijaitsee hiekkaisella maaperällä, etelään viettävässä rinteessä, joka kivikaudella on laskenut merenlahden rantaan. Paikalla on suoritettu hakkuita ja heinäkasvillisuus on vallanut alaa. Matkasimme kuitenkin menneeseen maisemaan Sarin kertoessa kirjoittamansa tarinan elämästä kivikauden Nöjiksessä.

Kello viiden tienoilla oli retkiseurueemme takaisin Turussa. Päivä oli mukava ja antoisa. Elokuinen lämmin auringonpaiste oli seuranamme koko päivän.

Teksti: Sari Mäntylä-Asplund 

Kuvat: Sari Mäntylä-Asplund, Kaisa Lehtonen ja John Björkman

Tapetit rullalle

Mitäs täällä Turun museokeskuksen Kalastajankadun 4:n toimipisteen pihalla onkaan tekeillä?

Eija Suna kertoi tässä blogissa jo keväällä vanhimmilta osiltaan 1700-luvulta peräisin olevien tapettien talteenotosta. Sään salliessa oli nyt tilaisuus rullata ne vähemmän tilaa vievään muotoon. Alinna oli kuplamuovia ja sen päällä puuvillakangasta.

Tapettikerroksia aseteltiin perättäin useampia.

Sitten harjattiin ylimääräinen pöly ja roskat pois...

ja alettiin rullaamaan. Itse rulla ehti vaihtua ensimmäisten kuvien jälkeen toiseksi, paremmin tehtäväänsä sopivaksi.

Kangassuoja kiinni teipillä...

ja päälle viela suojaus kuplamuovilla.

Paketti vielä kokoon teipillä...

ja kangasvöin...

niin se oli valmis siirrettäväksi takaisin sisätiloihin. Materiaalia riitti vielä toiseenkin samanlaiseen rullaan.

Tapettikerrosten irrottaminen toisistaan, luettelointi ja pysyvään säilytystilaan sijoittaminen ovatkin sitten urakka erikseen.

Operaation johdossa konservaattori Sari Selkee, ja apuna Toni Harju ja Teppo Repo.

Egentliga Finlands museidag 2015

Museidagen erbjuder bl.a. ett sällsynt tillfälle att besöka Koskipirtti i Aura.

Sista söndagen i augusti tar vi det sista ut av sommaren! Egentliga Finlands museidag har redan blivit en etablerad tradition i landskapet, där lokalmuseer från Houtskär till Letala bjuder på sitt bästa. Om du missat en utställning eller ett museum får du nu en sista chans. Många museer som annars bara kan ses på beställning håller även öppna dörrar på museidagen.

Över 50 museer från hela landskapet deltar. Nästan alla har gratis inträde på museidagen. Det lönar sig alltså att göra bredare museirunda och pröva hur många museer du hinner med. Eller kombinera villaavslutningen med ett besök till ortens hembygdsmuseum. Våra lokalmuseer har mycket varierande innehåll så det lönar sig att besöka flere museer.

I Åboland och Åboregionen deltar flere museer med innehåll på svenska. Lär dig traditionella tekniker att använda yxa på Skyttala museum i Pargas eller besök den levande lantgården Fallas 1950-talsevenemang i Sagalund i Kimito. Houtskärs skärgårdsmuseum deltar redan en vecka tidigare, lördagen 22.8. i samband med evenemanget ”Matglädje”. På Ett Hem på Biskopsgatan i Åbo kan man, i tillägg till Alfred och Helene Jakobssons hem, bekanta sig med Primula auricula-blommans kulturhistoria. På Nådendals museum presenteras fotografihistoria, samt naturligtvis borgargården Hiilola.

MUSEER MED UTBUD PÅ SVENSKA I ÅBOLAND OCH ÅBOREGIONEN:

Ett Hem, Biskopsgatan 14, Åbo.
Öppet 11-16, gratis inträde. Sommarutställning om Primula Auricula – blomman och dess kulturhistoria. Utställningen har gjorts i samarbete med studenter i museologi. På museets veranda finns en samling av traditionella krukväxter. Guidade rundturer kl. på finska och svenska , kl.12 och 13 på finska och svenska , kl 14 på finska och engelska.

Nådendals museum, Mannerheiminkatu 21 (Humppi) och Katinhäntä 1 (Hiilola), Nådendal.

Öppet 11-18, gratis inträde. Utställning: ”Stilla, var god!” Fotograferingens historia och bilder från Nådendal  Tilläggsinformation: mari.termonen@naantali.fi

Dalsbruks bruksmuseum, Tullbacksvägen 7 Dalsbruk.

Öppet kl. 11-18. Gratis inträde. Gratis bruksvandring 15:00, på två språk. Tilläggsinformation: 040-7219535.

Houtskärs skärgårdsmuseum, Näsby, Houtskär.

22.8. kl 12-16. (OBS datum) Gratis inträde. Klockan 13 ”Bakå på Houtskärsko”.

Pargas Hembygdsmuseum, Storgårdsgatan 13,  Pargas.

Öppet kl. 14-16. Gratis inträde. Sommarens utställning: Föreningshuset 1924-2013. Tilläggsinformation: 050-596 2112

Skyttala museum, Skyttalavägen, Pargas.

Öppet  kl. 12-14. Gratis inträde. Arbetsuppvisning med tema ”yxan”. Deltagarna får pröva gamla yxhuggningstekniker. Servering. Tilläggsinformation: 040-7219535.

Sagalunds museum, Museivägen 7, Kimito.

Öppet 11-17. Gratis inträde. Öppet hus på den levande lantgården Falla kl. 12-14, med familjeevenemang ”Minnen från 1950-talet”. Skörd i trädgårdslandet. 50-talslekar. Servering på Falla. Tilläggsinformation: 02-421738

Söderlångviks museum. Amos Anderssons väg 2, Dragsfjärd.
Öppet 11-18. Gratis inträde. Utställning: Med Amos ögon. Tilläggsinformation: 02-424662

Hela landskapets program hittar du i den finska motsvarande bloggtexten här.

Även i år har en stor mängd frivilliga hembygdsaktiva deltagit i att planera och förverkliga museidagens program. Att ta vara på lokalhisoria och lokalt kulturarv ligger till en stor den på frivilliga entusiasters axlar. Museidagen är våra lokalmuseers största gemensamma prestation. Den har fått en etablerad plats bland sommarens kulturevenemang och samlar en större publik för varje år. Museidagen arrangeras i samarbete med Egentliga Finlands museer rf och Egentliga Finlands landskapsmuseum. Själva programmet skapas av lokalmuseerna.

Tilläggsinformation om hela evenemanget:

Egentliga Finlands landskapsmuseum / Forskare John Björkman

0500 593 174 / john.bjorkman@turku.fi

Tilläggsinformation om museernas individuella program: se kontaktuppgifterna vid respektive museum.