Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogi: Raunistulan täydennysinventointiprojekti 2025

tiistai 2. joulukuuta 2025

Raunistulan täydennysinventointiprojekti 2025

Valokuva Virusmäentiestä 18.11.2025. Valokuvaaja: Samu Nygren

Raunistulan täydennysinventointiprojekti 2025

Raunistulan asukkaita informoitiin tiedotteilla syksyllä, että Samu Nygren inventoi Raunistulan vanhaa rakennuskantaa. Kyseessä on siviilipalvelukseni Turun kaupunginmuseolla, ja se kestää yhteensä 11 kuukautta vuosien 2025 ja 2026 aikana. Toimin rakennusinventoijana, ja ensimmäinen projektini oli Raunistulan rakennuskannan inventointi syksyllä 2025. Kyseessä oli täydennysinventointi, jossa täydensin Raunistulan aikaisempien inventointien tietoja ja keräsin myös paljon uutta tietoa alueesta.

Raunistulan rakennusten täydennysinventointiprojekti valmistui marraskuussa. Tietoa rakennusperinnöstä on kerätty jo vuosikymmenten ajan ja sitä tarvitaan esimerkiksi ympäristön suunnittelun pohjaksi, ja erilaisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia ja kaavoitusta varten.

Valokuva Saramäentieltä 18.11.2025. Valokuvaaja: Samu Nygren

Museo kertoo inventoinnista sivuillaan seuraavasti: ”Rakennusinventoinnissa kerätään perustietoa alueen rakennuskannasta eli tarkastellaan rakennusten ulkoasua, antikvaarista säilyneisyyttä ja edustavuutta kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Kohdeinventointien osalta aineistoon sisältyvätkin muun muassa kohteen sijainti, nimi ja kiinteistötunnus sekä lyhyt yhteenveto kohteen rakennuksista, kulttuurihistorialliset arvot, arvoluokitus ja valokuva.”

Raunistulan alueen tiedot olivat suurimmaksi osaksi melko puutteelliset. Joistakin rakennuksista puuttui esimerkiksi rakennusaika tai tiedot rakennusmateriaaleista. Joukossa oli myös kiinteistöjä, joita ei ollut vielä inventoitu ollenkaan, kuten esimerkiksi alueen uudet rakennukset. Isoin projekti oli kuitenkin saada jokainen kiinteistö valokuvattua.

Työtehtävät

Suurimmaksi tehtäväksi asettui siis valokuvaaminen. Kiinteistön jokainen rakennus valokuvattiin mahdollisimman monesta eri kuvakulmasta, jotta kokonaiskuva kiinteistöstä olisi eheä ja informatiivinen. Oli tärkeää ottaa myös yleiskuvia alueesta, jotta ympäristö hahmottuisi paremmin. Valokuvat ovat tärkeä osa kulttuuriperintöä, sillä ne näyttävät esimerkiksi sen, kuinka rakennukset ja alueet ovat ajan myötä muuttuneet. Valokuvat käytiin läpi ja talletettiin Museon Informaatioportaaliin (MIP), joka toimii Varsinais-Suomen kulttuuriympäristön parissa työskentelevien viranomaisten työkaluna. MIP:in sisältämää informaatiota on tarjolla rajoitetusti laajalle yleisölle Raari.fi-palvelussa.

Valokuvaamisen lisäksi täydentävää tietoa kerättiin Raunistulan asukkailta. Asukkaita haastateltiin talojensa ja alueen historiasta. Asukkaiden kertomuksista laadittiin koosteet, jotka myös päivitettiin Museon Informaatioportaaliin. Tämän lisäksi asukkaat saivat antaa erilaisia historiallisia dokumentteja taloistaan, kuten esimerkiksi vanhoja asukasluetteloja, pohjapiirustuksia ja valokuvia. Nämä dokumentit käytiin läpi ja skannattiin, jonka jälkeen ne palautettiin omistajille ja talletettiin myös MIP-palveluun.

Projektin tarkoituksena oli täydentää puuttuvat tiedot Raunistulan alueesta ja dokumentoida alueella ajan myötä tapahtuneita muutoksia, kuten esimerkiksi mitkä rakennukset on purettu ja mitkä ovat uusia, vailla minkäänlaisia tietoja.

Raunistulan historiaa: Vätti, Konsa ja Lonttinen

Valokuva Vätin talosta (Virusmäentie 6) 13.11.2018. Valokuvaaja: Sanna Kupila

Raunistula sijaitsee Turun ydinkeskustan pohjoispuolella ja kuuluu nykyään osittain Runosmäki-Raunistulan ja osittain Länsikeskuksen suuralueeseen. Raunistulan alueeseen kuuluu Aurajoen ja Raunistulan puistotien välinen alue Aninkaistensillasta Maarian kirkkosillalle. Raunistula oli alun perin osa Maarian kuntaa, mutta se siirrettiin osaksi Turun kaupunkia vuonna 1944. Raunistula on historiallisesti rikas alue, jonka juuret ulottuvat keskiajalle asti. Ensimmäiset maininnat siitä ovat jo vuodelta 1359, jolloin alueella oli kolme taloa: Vätti ja Konsa, jotka ovat säilyneet nykypäivään saakka, sekä Lonttisen talo, joka on kadonnut aikaan.

Valokuva Vätin talosta vuodelta 1958. Valokuvaaja: Reuna Rusko

Vätin maalle alkoi muodostua esikaupunkiasutusta, koska Turun kaupunki vuokrasi sen valtiolta vuonna 1891 ja ryhtyi vuokraamaan maata eteenpäin. Tätä ennen Vätin talo oli kirkollisessa omistuksessa 1400-luvulla, kunnes omistus siirrettiin kruunulle vuonna 1545. Tämän jälkeen se lahjoitettiin Halikon Joensuun omistajalle panttitaloksi, ja pysyi sellaisena vuodesta 1575 1600-luvulle asti. Vätti toimi myös Turun Akatemian professorien palkkatilana vuonna 1640, ja sen tilaa viljeli talonpojat 1800-luvun alulle saakka.

Valokuva Yli-Konsan talosta, nykyisestä Konsan kartanosta
(Virusmäentie 9). 15.10.2025. Valokuvaaja: Samu Nygern

Myös Konsan talo lahjoitettiin Halikon Joensuun panttitaloksi, mutta se luovutettiin vuonna 1650 Turun maistraatin palkkatilaksi. 1700-luvun puolivälissä se jakautui kahtia Yli-Konsan ja Ali-Konsan taloiksi. Yli-Konsan osti verotilakseen Otto Matinpoika, tilan silloinen isäntä. Ali-Konsa jäi maistraatin palkkatilaksi, mutta 1800-luvulla Yli-Konsan omistaja vuokrasi sen tilukset käyttöönsä, ja tilat olivat yhdysviljelyksessä pitkään. Yli-Konsa oli samalla omistajasuvulla 1800-luvusta vuoteen 1986, jonka jälkeen rakennukset siirtyivät valtiolle.

Valokuva Tarmon työväentalosta 30.10.2025, entisen Yli-Lonttisen tontti. Valokuvaaja: Samu Nygren

Kolmas kantatalo, Lonttinen, oli myös Turun kaupungin maistraatin palkkatilana vuodesta 1650 aina 1860-luvulle asti. Sitä ennen se oli vuonna 1435 lahjoitettu kirkolliseen omistukseen , ja myöhemmin vuonna 1572 se annettiin turkulaiselle porvarille Valpuri Innamaalle, ja se säilyi hänen omistuksessaan vuoteen 1600 asti. Vuonna 1782 tila jaettiin kahtia, kun sen aikainen omistaja, Johan Grelsson, kuoli. Tila jaettiin hänen kahden poikansa kesken. Syntyi siis Yli-Lonttisen ja Ali-Lonttisen talot. Turun kaupunki lunasti Yli-Lonttisen vuonna 1890 ja Ali-Lonttisen vuonna 1924. Yli-Lonttisen tontin vanhat rakennukset on purettu viimeistään silloin, kun vuonna 1902 rakennettiin Tarmon työväentalo. Ali-Lonttisen rakennukset purettiin myös 1900-luvun aikana.

Elämää Raunistulassa

Valokuva Raunistulasta, Lonttisen alue rautatien eteläpuolella oleva osa kuvattuna
Jokikadulta Aurajoen vastarannalta (1959). Valokuvaaja: Carl Jacob Gardberg

Raunistula oli maaseutua, ja Aninkaistensillan kohdalta alkoi kaupunki. Siinä sijaitsi Aninkaisten tulli, kuin myös raja Maarian kunnan ja kaupungin välillä. Tulliaidan ulkopuolella ei kaupungin rakennusmääräyksiä tarvinnut noudattaa, niin vähävaraisemmat alkoivat rakentaa mökkejä kaupungin ulkopuolelle. 1870-luvulta alkaen Raunistulaan alkoi ilmestyä tiivistä torppariasutusta, ja uusia tontinpaikkoja vapautui vähitellen lisää. Vuoteen 1914 mennessä Raunistulassa oli torppia ja mäkitupia yhteensä 346.

Tiiviistä asutuksesta ja väenrunsaudesta alkoi syntyä Raunistulaan epäkohtia. Oli järjestyshäiriöitä, työttömyyttä, viina- ja huumekauppaa sekä siveettömyyttä. Raunistula sai lopulta pahan maineen, ja järjestystä oli mahdotonta valvoa katuvalottomalla seudulla. Pahamaineinen leima säilyi Raunistulassa pitkään, 1900-luvulle asti.

Raunistulan levottomista vuosista kuulee tänä päivänäkin, kun alueella kiertelee. Kauan Raunistulassa asuneet asukkaat muistelevat vieläkin kaikkea sitä rikollisuutta, päihdekauppaa ja sekasortoa, mitä kaupunginosassa tapahtui aikoinaan. Erään asukkaan mukaan Raunistulassa oli jopa oma poliisi, koska ajat olivat olleet niin sekavia, että ylimääräinen poliisivoima oli tarpeen. Monille ulkopuolisillekin Raunistulan kyseenalainen maine on jäänyt voimakkaasti mieleen. Vuonna 2024 Linnateatterilla oli ohjelmistossaan Raunistula-näytelmä, jossa käsiteltiin kaupunginosan levottomuuksia.

Valokuva Konsantieltä 18.11.2025. Valokuvaaja: Samu Nygren

Raunistula on kuitenkin nykyään ilmapiiriltään täysin erilainen. Alue on melko hiljainen ja erittäin rauhallinen. Siellä kiertäessä voi huomata, kuinka värikäs historia kukoistaa joka kulmalla. On kantataloja ja muita vanhoja rakennuksia, on myös uudistettuja tai upouusia taloja. Sen lisäksi on taloja, jotka ovat vaarassa unohtua. Niitä ympäröivä ylikasvanut luonto piilottaa ne niin, että niitä ei ilman etsimistä löydä.

Raunistula on todella kaunis. Se on täynnä värejä ja hienoa arkkitehtuuria. Ympäristö sopeutuu hyvin myös kotieläimille, jotka saavat luksusmaisia kävelylenkkejä Raunistulan hiekkateillä. Asukkaat ovat puheliaita ja lämpimiä ja tyytyväisiä asuinalueeseensa.

Valokuva Suutarinkadulta 18.11.2025. Valokuvaaja: Samu Nygren

Siviilipalvelushenkilön ensimmäinen kokemus museoinventoijana

Raunistulan täydennysinventointi oli ensimmäinen iso projektini siviilipalvelushenkilönä Turun kaupunginmuseolla. Vietin yli kuukauden Raunistulan parissa, kävelemässä sen sorateillä, koputtelemassa ovilla ja valokuvailemassa pihoja. Siinä ajassa opin tietenkin paljon alueen historiasta, mutta erityisesti myös museotyöstä ja jopa itsestäni.

Projekti jännitti aluksi melkoisesti, koska työ edellytti ihmisten pihoille astumista ja uusille ihmisille esittäytymistä.

Minut kuitenkin otettiin todella lämpimästi vastaan Raunistulassa. Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon asukkaat tiesivät Raunistulan alueesta ja kuinka mielellään he kertoivat minulle sen historiasta. Tapasin runsaasti mukavia ihmisiä ja kuulin paljon mielenkiintoisia tarinoita. Ihmisille puhuminen, haastatteleminen ja muistiinpanojen tekeminen oli erittäin innostavaa ja mieluisaa työtä, ja siitä tulikin lempiosani työntehtävässä. Projektini Raunistulassa paransi huomattavasti itsevarmuuttani ja sosiaalisia taitojani.

Opin paljon myös teknisiä taitoja projektin aikana, kuten museon tietojärjestelmän käytön ja historiallisten dokumenttien skannaamisen. Projektin aikana opin myös käyttämään luontevammin kameraa, minkä uskon olevan erittäin hyödyllinen taito tulevaisuuttani ajatellen.

Pidän siitä, että työni on melko itsenäistä, ja että saan edetä omalla tahdillani. Olen erittäin motivoitunut jatkamaan tulevien projektien äärellä ja odotan innolla uusia aikaansaannoksia ja itseni kehittämistä.

Täydensin inventointitietoja ja valokuvasin Raunistulassa yhteensä 227 kiinteistöä. Näistä kiinteistöistä 89 oli sellaista, joilla ei ollut aikaisempia tietoja päivitetty Museon Informaatioportaaliin. Valokuvia rakennuksista ja alueesta otin yhteensä 8 548.