Alueellisena vastuumuseona Turun museokeskus toimii kulttuuriympäristön, rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön asiantuntijana Varsinais-Suomessa. Alueelliseen kulttuuriympäristötehtävään kuuluu myös lakisääteisiä viranomaistehtäviä. Museokeskus antaa vuosittain yli 1000 viranomaislausuntoa esimerkiksi asema-, yleis- tai maakuntakaavoihin, lupa-asioihin ja metsänkäyttöön liittyen.
Kun Varsinais-Suomen museoiden ilmastolupaus -hanke käynnistyi keväällä 2022, museokeskuksen kulttuuriperintöyksikkö päätti ottaa asiakseen korostaa rakennussuojelun kulttuurisen kestävyyden ohella sen vaikutuksia ekologiseen kestävyyteen. Turun museokeskus suunnitteli alueellisen vastuumuseotoiminnan osana tehtävien kuntavierailujen yhteyteen rakennussuojelun positiivisia ilmastovaikutuksia korostavan osion.
Kuntavierailuilla museokeskuksen tutkijat tapaavat alueiden käytön suunnittelusta ja lupakäsittelystä vastaavia viranomaisia. Vierailujen tavoitteena on, että alueen kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomaiset hahmottaisivat entistä paremmin purkavan uudisrakentamisen kokonaisvaikutuksen ilmastoon ja näkisivät olemassa olevien rakennusten hyödyntämisen vaihtoehtona sille.
Palaute Turun museokeskuksen tekemistä kuntavierailuista on ollut positiivista, ja rakennussuojelun ympäristövaikutuksia käsittelevä osio on otettu hyvin vastaan.
Rakennussuojelun keskeisiä tavoitteita ovat rakennusten ja rakennusten osien mahdollisimman pitkään käytössä pitäminen, rakennuksissa käytettävien materiaalien ja tekniikan ekologisuus ja helppo korjattavuus sekä rakennusten oikeanlainen ylläpito, joka säilyttää rakennuksen käyttökelpoisena. Nämä tavoitteet kumpuavat rakennettujen ympäristöjen kulttuurisesta kestävyydestä, mutta yhtenevät ekologisen kestävyyden periaatteisiin.
Tämänhetkinen asenneilmapiiri suosii purkavaa uudisrakentamista siitäkin huolimatta, että olemassa olevan rakennuksen perus- tai energiakorjaus on usein myös taloudellisesti edullisempi vaihtoehto. Rakennusten käyttötarkoituksen muutoksilla ja tilasuunnittelun uudistuksilla puolestaan voidaan kehittää olemassa olevien rakennusten soveltuvuutta jatkokäyttöön. Näin rakennuksen elinkaari pitenee.
 |
| Purkamisen sijasta rakennuksille on syytä etsiä uusia käyttötarkoituksia, jos ne jäävät alkuperäisessä käytössään tarpeettomiksi. Kuvassa Wärtsilän L-rakennus ennen asuin- ja toimistokäyttöön muuttamista. Kuva: Kaarin Kurri, TMK |
Kestävyysnäkökulmasta avainasemassa Suomessa on sotien jälkeinen rakennuskanta. Vain muutama prosentti maamme rakennuskannasta on peräisin sotia edeltävältä ajalta, joten sotien jälkeisen rakennuskannan volyymi ja siihen sitoutuneet luonnonvarat ovat määrällisesti huomattavia.
Kulttuurisesti sotien jälkeinen rakennuskanta edustaa kaupungistumisen ja modernisaation perintöä sekä hyvinvointiyhteiskunnan rakentumista. Joissain tapauksissa tällaisten rakennusten purkaminen on perusteltua. Esimerkiksi puutteellisen ylläpidon aiheuttamien ongelmien tai vaikeasti korjattavissa olevien rakenteiden vuoksi korjaaminen voi olla kohtuuttoman haastavaa tai kallista.
Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että varsin usein purkavan uudisrakentamisen ajurina on joko kyvyttömyys tai haluttomuus nähdä sille vaihtoehtoja. Uudisrakentamisen ympäristövaikutuksista saattaa olla myös virheellisiä mielikuvia. Siksi onkin tärkeää kiinnittää huomio yksittäisen rakennuksen energiatehokkuuden sijaan sen koko elinkaareen.
Purkava uudisrakentaminen jättää jälkeensä kymmenien vuosien hiilivelan
Suomen arkkitehtuuripoliittisen ohjelman mukaan rakennettu ympäristö kuluttaa Suomessa puolet raaka-aineista ja 40 prosenttia energiasta, sekä tuottaa yli kolmanneksen kasvihuonepäästöistä. Sillä miten rakennuskantaa suunnitellaan, rakennetaan, ylläpidetään ja korjataan, on siis suuri merkitys ilmastonmuutoksen hidastamisessa.
Usein törmää olettamaan, että ekologisesti kestävä rakennettu ympäristö saavutetaan parhaiten kiinnittämällä huomio vähähiiliseen uudisrakentamiseen. Olettama ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että varsin usein uudisrakennuksen tieltä joutuu väistymään purettavaksi tuomittu jo olemassa oleva rakennus. Kun tarkastellaan rakentamisen hiilijalanjälkeä, pitäisi tarkastella koko elinkaarta – uudisrakentamisen tapauksessa siitä alkaen, kun tontin edellinen rakennus raivataan pois tieltä.
Rakennussuojelulla on siis tärkeä rooli paitsi kulttuurisesti, myös ekologisesti kestävässä yhteiskunnassa. Jo olemassa olevaan rakennuskantaan on sitoutunut mittava määrä luonnonvaroja, joten sen käyttöajan pidentäminen vaikuttaa suoraan rakennetun ympäristön kuluttaman raaka-aineen kokonaismäärään. Purkavan uudisrakentamisen sijaan huomion tulisikin kohdistua korjausrakentamiseen.
 |
| Turun kaupungin tavoitteena on korvata S:t Olofsskolanin koulutalo uudisrakennuksella nykyrakennuksen korjaamisen ja laajentamisen sijasta. Kuva: Kaarin Kurri, TMK |
Kun purkavan uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen hiilipäästöjä tarkastellaan aikajanalla, saadaan muodostettua kokonaisvaltainen kuva vaihtoehtojen ilmastovaikutuksista.
Tapaustutkimukset osoittavat, että olemassa olevan rakennuksen peruskorjaaminen on purkavaa uudisrakentamista vähähiilisempi vaihtoehto tyypillisesti useita kymmeniä vuosia. Toisin sanoen rakennuksen peruskorjauksen hiilijalanjälki kasvaa purkavan uudisrakentamisen hiilijalanjälkeä isommaksi vasta vuosikymmeniä rakennustyömaan valmistumisen jälkeen.
Mikäli energiantuotanto vähähiilistyy tulevaisuudessa, rakennuksen käytön aikaiset hiilipäästöt pienenevät entisestään. Tällöin purkavan uudisrakentamisen vaatiman hiili-investoinnin takaisinmaksuaika kasvaa yhä pidemmäksi.
Jos halutaan hillitä ilmastonmuutosta tässä ajassa, lähivuosikymmenet ovat ratkaisevia. Rakennuksen peruskorjauksen korvannut uudisrakentaminen jättää jälkeensä hiilivelan, jonka takaisinmaksuaika on tyypillisesti 30–50 vuotta. Ilmastonmuutoksen torjunta ei voi odottaa niin kauaa. Sen vuoksi korjausrakentamisen potentiaalia rakennettujen ympäristöjen hiilialanjäljen pienentämisessä ei tule ohittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti