Vanhan ikkunan kunnostus kannattaa

Oletko katsellut maisemaa puhalletun ikkunalasin läpi ja huomannut, miten lasin elävä pinta vaikuttaa tunnelmaan? Ehkä olet ihaillut ikivanhan ikkunan käsin höylättyjä profiileja, kauniisti vanhenevaa pellavaöljymaalipintaa, sepän takomia heloja. Huomaatko, miten tyylikkään eleettömästi 1950-luvun kerrostalon karmi liittyy rapattuun seinään ja miten hauskat ovat ikkunan pukinsarvipainikkeet? 

 

Mitä enemmän havainnoit ikkunoita ja perehdyt niiden historiaan ja kiinnostaviin ominaispiirteisiin, sitä paremmin tunnistat myös niiden arvot. Vanhoilla puuikkunoilla on historiallista arvoa ja ne on usein valmistettu varsin laadukkaasti, ja siten niiden säilyttäminen on lähes aina perusteltua. 

 
 

Curatio Turunmaan korjausrakentamisyhdistys ry:n toiminnanjohtaja Heidi Salviander-Wahe kertoi Vanhat ikkunat kuntoon -tapahtumassa talon vuosihuollosta. Tapahtuma järjestettiin Merimaskussa Kollolan kotiseututalolla elokuussa 2022 Turun museokeskuksen Yhdessä ympäristössä -projektin, Merimasku-Seuran ja Naantalin museon yhteistyönä.

Hyvälaatuinen ikkuna kestää aikaa

 

Ikkunat ovat perinteisesti olleet rakennuksen arvokkaimpia osia. Ne valmistettiin yleensä huolella valikoidusta ja kuivatusta, tiheäsyisestä ja pääosin oksattomasta puutavarasta. Etenkin ikkunanpuitteen tai karmin alaosassa olevaan tippanokkaan valittiin usein sydänpuuta, jotta pahimmin sateiden ja porottavan auringon armoilla oleva osa kestäisi aikaa. Ikkunoiden korjauksessa on perinteisesti käytetty pellavaöljymaalia ja -kittiä, joiden huolto on suhteellisen helppoa ja jotka eivät jätä kosteutta hautomaan puuosiin yhtä pahasti kuin hengittämättömät maalikerrokset ja synteettiset kitit. 

 

1950-luvun ikkunat ovat usein vielä kelpo tavaraa, mutta teollisen rakentamistavan yleistyessä, osapuilleen 1960-luvulta eteenpäin, ikkunoissa käytettävän puutavaran laatuun ei ole kiinnitetty vastaavaa huomiota. Myös uudet rakenteet ja pintakäsittelyt ovat heikentäneet ikkunoiden laatua vanhempiin verrattuna. Joskus joudumme toteamaan 1990-luvun ikkunoiden olevan onnettomassa kunnossa, kun taas sata vuotta vanhemmat ikkunat voivat vielä olla varsin korjauskelpoiset.

 

Toisinaan vanhat ikkunat näyttävät rapisevine maaleineen kovin huonokuntoisilta, mutta maalin alta voikin paljastua kova puu. Jos lahovaurioita löytyy, ne voidaan korjata purkamalla ikkuna osiin ja vaihtamalla vain lahot kohdat uuteen puutavaraan. Hyvälaatuiset ikkunat voivat hyvin huollettuina kestää satoja vuosia.

 

 

 

Rakennusrestauroija Matias Ali-Keskikylä kertoo ikkunoiden puupaikkauksista.

 

Puupaikkaus tekeillä.

 

Rakennusrestauroija Outi Terentjeff esittelee ikkunankunnostuksen vaiheita Kollolan kotiseututalolla.

Mikäli ikkunat tuntuvat vetoisilta, kannattaa tarkistaa karmin ja seinän välinen tilkerako ja pokien ja karmien väliset tiivisteet sekä paperoida ikkunat ikkunaliimapaperilla. Suuremman kunnostuksen yhteydessä on tehtävissä paljon muutakin vedon tunteen vähentämiseksi. Liian pientä pokaa voidaan leventää tai korottaa puuta lisäämällä, tai toisaalta tiivisteelle voidaan tehdä tilaa, mikäli sille varattu rako on liian ahdas. Sisäikkunaa varten voidaan asentaa karmiin kyntelista, jota vasten poka tiivistetään, mikäli sellaista ei ennestään ole. Myös vinoksi painuneen karmin tai pokan oikaiseminen ja heloitusten korjaaminen voivat auttaa ikkunaa sulkeutumaan tarkemmin.

 

 

Rakennusperinteen Ystävät ry:n myyntituottesisiin kuuluva ikkunaliimapaperi ei ikkunateipin tavoin vie maaleja mennessään, kun on aika avata ja pestä ikkunat. Paperointi on hyvä tehdä jo hyvissä ajoin ennen pakkasia, jotta liima tarttuu kunnolla. Nyt on siis sopiva aika tähän askareeseen!

Vain vanhalla rakennusosalla on historiallista arvoa 

 

Taitava tekijä valmistaa ulkonäöltään täsmälleen vanhaa ikkunaa vastaavan kopion. Uudella ikkunalla ei kuitenkaan ole historiallista arvoa, vaikka rakennustaiteellista arvoa sillä voisikin alkuperäisen tarkkana kopiona olla. Iäkäs ikkuna on kuin antiikkiesine, joka kertoo aikansa käsityövaltaisesta rakentamistavasta.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa rakennuksessa kannattaa pääsääntöisesti säilyttää olevat ikkunat mahdollisimman vähäisin muutoksin. Yleensä ilmettä ei tarvitse yhtenäistää, vaikka rakennuksessa olisi erilaisia ja eri ikäisiä ikkunoita. Ne kertovat rakennuksen vaiheista, siitä miten rakennusta on huollettu ja korjattu eri aikoina.

 

T-karmilliset ikkunat elävät sulassa sovussa kuusiruutuisten kanssa Kustavin saaristolaismuseossa.

 

 

1900-luvun alussa rakennetun talon ikkunoiden uusiminen 1950-luvun muodin mukaisiksi on aikanaan muuttanut talon ilmettä melkoisesti. Ikkunat vaikuttavat hyvin tehdyiltä ja ovat vielä hyväkuntoiset. Voisimmeko hyväksyä ne rakennuksen nykyisenä ominaispiirteenä, joka kertoo hoidon ja käytön historiasta?

Korjaamiseen voi hakea avustusta

Ikkunoiden korjaamiseen, samoin kuin moniin muihin korjaustöihin, on mahdollista hakea syksyisin avustuksia ELY-keskukselta tai Museovirastolta. Museovirasto avustaa ensisijaisesti lailla suojeltujen ja valtakunnallisesti arvokkaiden, ELY-keskus myös muiden kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden korjauksia. Molemmilla avustusjärjestelmillä edistetään säästävää korjaamista, jossa vain vaurioituneet kohdat korjataan ja käytetään perinteisiä materiaaleja. Vapaassa kansalaiskäytössä olevien seurantalojen korjaushankkeisiin voi hakea avustusta Kotiseutuliitolta.

 

Kuvat: Milla-Lotta Kemiläinen, Kristiina Syrjäsuo ja Sara Tamsaari / TMK