Turku 790 vuotta? 1300-luku: Varhainen kaupunki syntyy ja kasvaa (virtuaalinäyttelyn osa 2)

KAUPUNKI

Varhainen Turku rakentui pääosin puusta joen itärannalle, Tuomiokirkon ja nykyisen Kirjastosillan väliselle alueelle viimeistään 1300-luvun alusta lähtien. Kun muualla Euroopassa kärsittiin ruttoepidemian aiheuttamasta lamasta, Turussa erityisesti 1300-luvun toinen puolisko oli vilkkaan rakentamisen aikaa asutuksen levitessä myös joen länsipuolelle. 

KATEDRAALIKOULUN KORTTELI

Arkeologissa tutkimuksissa selvisi, että Luostarin Välikadulta Jokikadulle johtanut kapea poikkikatu (kuva 1, ylempi poikkikatu) rakennettiin jo 1300-luvun alussa. Sen puukatetta uusittiin useaan otteeseen vuosisatojen aikana ja viimeistään 1700-luvulla se päällystettiin mukulakivillä. Katu oli käytössä aina suurpaloon 1827 saakka.  

Esinekuvat: Noora Kivisalo. 

Kaivauksissa löydetty hopealusikka on 3D digitoitu Turun yliopiston arkeologian oppiaineen, Turun museokeskuksen ja Aboa Vetus et Ars Nova -museon yhteisessä arkeologisten löytöjen 3D-digitointihankkeessa vuosina 2019-2020.  Linkki 3D-malliin

Kuva 1. Kaivauksissa löytyneet Luostarin Välikadulta Jokikadulle johtaneet poikkikadut (punainen) ja katkelma jokirannan suuntaista Luostarin Jokikatua (sininen). Vanhaa Suurtoria lähempänä ollutta poikkikatua kutsuttiin Hovioikeudenkujaksi oletettavasti 1600-luvun lopulta lähtien. Karttapohja: Turun kaupunki / KYTO, kartta: Tanja Ratilainen / Turun museokeskus.

Kuva 2. Luostarin Jokikadun linjausta (yllä) saatiin kaivauksissa esiin, mutta sen ikää ei saatu selville, koska syvemmälle ei kaivettu. Kuvassa paloon 1827 saakka käytössä ollutta katukiveystä, vasemmalla kadun varressa sijainneen kivitalon rauniot. Kuva: Heidi Martiskainen / Turun museokeskus

Kuva 3. Poikkikadun (Hovioikeudenkuja) puisen katukatteen alaisia tukipuita 1400-luvulta. Kuva: Elina Saloranta / Turun museokeskus.

VITRIINI 2: 

LÖYTÖJÄ, JOTKA KERTOVAT 1300-LUVUN TURKULAISTEN PUKEUTUMISESTA, KORUISTA JA TARVEKALUISTA 

1-2-vuotiaan kengän pohja, nahkaa. 

Miesten suippokärkisen kengän pohja, nahkaa. TMM23146:NA121:002 

Kullattu hopeasormus. TMM23146:ME074:006 

Veitsen kahva, mahdollisesti norsunluuta. 

Leikkauksin koristeltu puukon tuppi, jossa kolme kuparisekoiteniittiä. TMM23146:NA100:001

Yksinkertainen pöytä?veitsi. 

Koristellun nahkakotelon kappale. TMM23146:NA074:005

Miekanhuotran nahkapäällinen, jonka sisällä oli huotran puisia kappaleita. Puisen huotran säilyminen on erittäin harvinaista. Löytö on ensimmäinen laatuaan Turusta. 

Hopealusikka, joka on tyypiltään ainutlaatuinen ja toiseksi vanhin tunnettu Suomessa. Koristelehdissä on kuopanteita, joissa alkujaan on voinut olla upotuksia. Alkuainemittauksissa todettiin, että lusikan pesän metallista 76,34% oli hopeaa, 10,91% kuparia, 10,54% rautaa ja  1,19% kultaa. TMM23146:ME074:010

Hopealusikan 3D-malli

Solki, jonka takapuolella kiinnityspiikit. TMM23146:ME129:002

Luinen hammastikku? TMM23146:LU129:001 

Brakteaatit olivat yhdelta puolelta lyötyjä hopearahoja. Kuvassa Albrekt Meklenburgilaisen (1370-1380) raha, lyöty Tukholmassa. TMM23146:RA611:001 

Edellisen toinen puoli.

 Maunu Eerikinpojan (1360-1363) Tukholmassa lyöty raha. TMM23146:RA607:002

Luinen neula. TMM23146:LU129:002

 

Eläimen kylkiluusta muotoiltu "veitsi". Lapsen lelu vai käsityöläisen työkalu?