Rauta-aitoja ja hollihakoja - tarinaa Ståhlbergin pajasta

Viime syksynä Ketarantieltä purettiin uudisrakennusten alta useita rakennuksia. Samalla katosi siellä yli 100 vuotta toiminut sepän paja. Seppä Frans Emil Ståhlberg perusti vuonna 1913 rauta- ja peltisepänliikkeen Raunistulan Lonttisten 1. linjalle. Kun hänen poikansa Yrjö siirtyi yrittäjäksi 1920-luvun lopulla, liike sai nimen Rauta- ja peltisepänliike Yrjö Ståhlberg. Tällä nimellä yritys toimi Yrjön kuolemaan, vuoteen 1966, saakka. Tämän jälkeen omistus siirtyi perikunnalle, puoliso Lyylille ja tyttärille, ja nimeen tuli lisäys jälk. eli jälkeläiset. Työtä tehtiin koko ajan samassa paikassa, vaikka katuosoite vaihtui Ketarantie 27:ksi 1940-luvun lopulla.

Ståhlbergin pajan väkeä 1. linjalla, pajan pihalla 1930-luvulla. Oikeassa reunassa istuvat Yrjö ja Lyyli Ståhlberg vieressään heidän tyttärensä. TMK/Attila.

Seppämestari Yrjö valmisti perinteisten saranoiden lisäksi useita erilaisia työkaluja. Rakennusliikkeille tehtiin purkurautoja, käsipiikkejä ja meisseleitä. Niitä tuotiin myös säännöllisesti pajalle teroitettaviksi. Aikoinaan tehtiin todella paljon hollihakoja, joilla yhdistettiin puupalkkeja rakentamisessa. Suurimpia muistoihin jääneitä töitä on ollut Raunistulan koulua ympäröivän pitkän aidan valmistus 1930-luvulla. Myös Ukkokotia ympäröivä aita tehtiin pajalla. Sodan jälkeen pajassa valmistettiin kaikki Turun linnan korjauksessa tarvitut saranat ja ovihelat. Se oli iso työ.

Raunistulan koulun aidan tolppina on U-malliseksi taivutettua ratakiskoa. TMK/Sanna Kupila

Rauta- ja peltisepänliike Yrjö Ståhlbergin työväkeä pajan edustalla 1930- tai 1940-luvulla. Kuvassa oikealta lähtien Martti Gröndahl, Yrjö Ståhlberg, seppä Vennu, Lehtonen, X, Muisto Lehtonen, Veikko Ståhlberg. Neljän vasemmalla olevan henkilöllisyys ei ole tiedossa. TMK/Attila.

Taontatöiden lisäksi pajan toisessa päässä tehtiin penkkipeltiseppätyötä eli valmistettiin lähes kaikkea mitä pellistä nyt voi valmistaa: mitta-astioita, kannuja, tuuliviirejä jne. Yrjön veli Veikko Ståhlberg toimi yrityksessä peltiseppänä ja muiden töiden lisäksi hän tinasi aina Hamburger Börsin kupariset kahvipannut ja muut astiat. Turun Osuuskauppa olikin aikoinaan yrityksen suuri asiakas. Peltisepät tekivät myös peltikattoja ja korjasivat niitä. Maarian kirkon katon korjaaminen on jäänyt Veikon pojalle Veikalle hyvin muistiin, sillä hänen piti kymmenvuotiaana kiivetä kirkon katolle viemään isälleen kahvia. Seurakunta tilasi pajalta myös Martin kirkon ristin valmistuksen ja sen paikalleen asennuksen. Valmiit työt kuljetettiin asiakkaille käsikärryillä, ja niillä kulkivat myös pellit kattotyömaille — oli osoite sitten lähellä tai kaukana.

Yrjö Ståhlberg pajassaan. Kuva TMK/Timo Jalava.

Yritys mainosti 1930-luvulla, että ”Kaikkea sepäntöitä tehdään kohtuushinnoilla.” Lisäksi hyvä laatu oli yrityksen tavaramerkki. Pajalla oli töissä parhaimmillaan yli 10 henkeä ja vielä 1960-luvulla se työllisti kaksi seppää.

Ståhlbergin pajan pihaa vuonna 1949.TMK/Lauri Laaksonen.

Ketarantien paja 2020-luvulla. TMK/Kaarin Kurri.

Pajatoiminta Ketarantiellä loppui lokakuussa 2020. Silloin ahjo lämpeni viimeisen kerran, ja sen jälkeen pajan rakennukset purettiin. Ståhlbergin paja oli viimeinen lähes kaupungin keskustassa toiminut perinteinen sepänpaja. 

Sanna Kupila

Teksti on julkaistu myös maaliskuussa 2021 ilmestyneessä Suomen Turku -lehdessä.