Katedraalikoulun alla – syvällä keskiajassa

Kaivaukset Katedraalikoulun Välikadun puoleisen siipirakennuksen alla ovat edenneet jo 1400-luvun alkupuolelle/ 1300-luvulle. Lokakuun alkupuolelta lähtien on esiin kaivettu keskiaikaisia puurakenteita. Tämän hetkisen tulkinnan mukaan esille on saatu mm. latriini, lattiatasoa tai pihakatetta, kadun puista katetta, tasojen alla olleita tukihirsiä, paalutuksia sekä tonttien rajaa merkitsevä hirsilinja. Kaivettu maa-aines on ollut enemmän tai vähemmän puusilppua ja lantaa sisältävää savea. Löydöt ovat kosteassa hapettomassa kerroksessa säilyneet hyvin, ja löytöaineisto käsittääkin suhteellisen runsaasti puuastioiden ja muiden puuesineiden katkelmia, kimpiastioiden teelmiä ja muuta veistojätettä sekä nahansuikaleita ja -riekaleita. Jonkun verran on löytynyt kuidun ja langan pätkiä, mutta ei kudotun kankaan jäännöksiä. Keramiikka- astioiden ja lasipikarien paloja on löytynyt keskiaikaisista kerroksista enemmän, kuin päällä olleista nuoremmista kerroksista. Erikoisuutena mainittakoon pieni kivisaviruukku, joka löytyi ehjänä. Toinen erikoinen löytö on luinen, uurrekuvioitu esine, joka on mahdollisesti ollut ruokailuveitsen kahva. Metalliesineitä on löytynyt suhteellisen vähän, suurin osa nauloja.

Keskiaikaisesta kaivannon täyttökerroksesta löytynyt pieni ruukku. Kuva: Elina Saloranta

 

Luinen kahva mahdollisesti ruokailuveitsestä. Kuva: Elina Saloranta

Kerroksista on otettu talteen myös luita ja pienluunäytteitä, makrofossiili- sekä kasvin-, eläin- ja hyönteisjäännenäytteitä. Kerroksissa on säilynyt paljain silminkin nähtäviä siemeniä ja jyviä.  Hirsistä on sahattu ajoitusnäytteitä.  Analysoitujen näytteiden perusteella voidaan saada tietoa esim. paikalla asuneiden ihmisten syömästä ravinnosta, mahdollisista kotieläimistä, alueella kasvaneista rikkakasveista ja käytetyistä hyötykasveista, asumuksessa piilleistä tuhohyönteisistä, jopa viitteitä käsityöelinkeinoista. Siemeniä, jyviä ja pähkinänkuoria voidaan myös ajoittaa C¹⁴-menetelmällä. Puunlustoajoituksen avulla voidaan paikan asutushistoriaa tarkentaa.

Tällä hetkellä kaivaukset ovat edenneet täyttösavikerrokseen, josta varsinkin puu- ja nahkalöytöjä on tullut vähemmän. Vanhempia puurakenteita on tulossa esille saven alta. Uutena riesana on kaivantoon nouseva orsivesi. Jatkossa kaivantoa avataan pienemmissä osissa, noin 1 x 1,5 m kokoisina ruutuina, joita voi olla kerrallaan auki kaksi eri puolilla kaivausaluetta. Jos koko alue kaivettaisiin kerralla pohjasaveen asti, siipirakennus olisi vaarassa painua. Vaiheittain kaivaminen tulee jossain määrin hidastamaan työtä, koska pohjaan kaivetut ruudut pitää dokumentoinnin jälkeen saman tien myös täyttää seulotulla kulttuurikerroksella ja murskeella.  Positiivista on se, että seulontatyö siirtyy sisälle, jolloin koko työryhmä voi työskennellä suojassa loppusyksyn säävaihteluilta.

Myöhäiskeskiaikaisen latriinin ulkopintaa puhdistetaan maa-aineksesta. Kuva Elina Saloranta

 Teksti: Elina Saloranta ja Tanja Ratilainen

 Kuvat: Elina Saloranta