maanantai 9. joulukuuta 2013

Kulttuurimaisema kertoo

Matkalla jossain päin Varsinais-Suomea (Kemiön ja Perniön rajamailla) osui silmiini tämä syksyisen auringon kultaama näkymä.


Suuret tammet mäenkumpareella pellon laidassa. Ilmiselvä vanha asuinpaikka,  sanoo tutkijan silmä. Lähemmin tarkasteltuna paikalla näkyi epämääräinen kivirivi, mutta ei yhtään kulttuurikasvia.



No, ajankohtahan oli marraskuuta, että kasvillisuus oli aika kuihtuneen oloista eli vaikeasti tunnistettavissa, mutta ei ainkaaan marjapuskia, omenapuita eikä kirsikkapuita näkynyt. Yllättäen kylätieksi kuvittelemani tieura oli asfaltoitu eli kyseessä oli ilmiselvästi vanha tieura, jonka oikaisusta ei ihan mahdottoman pitkää aikaa ollut. Sen tien edeltäjä, jolta paikan bongasin. Vanha tie kuvassa vasemmalla, uusi oikealla metsän reunassa.



No toimistolla sitten ryhdyin etsimään asuinpaikkaa kartalta. Isojakokartassa ( 1700-luvun lopulta) ei näkynyt mitään. Ei siis ollut kyse vanhasta kylätontista.  Torppia ei Isojakokarttoihin aina ole  merkitty, että se sen sitten täytyy olla.  Pitäjänkarttoja (1800- puolivälistä) tutkiessa kävi niin erikoisesti, että Kemiön pitäjänkartassa alue oli rajattu Perniön puoleksi ja Perniön pitäjänkartassa Kemiöksi. Ei siis tietoja ollenkaan.

Onneksi venäläiset kartoittajatkin olivat käyneet paikalla ja sieltä se sitten löytyi. Iso komea T ( =torppa) aivan topografikartan oikeassa reunassa, pitkänomaisen pellon pohjoispuolella. Eli paikalla on ollut torppa 1800-luvun lopulla. Ja tammien koosta päätellen torppa on ollut paikalla jo aikaisemminkin. Ainakin minun silmiini tammet näyttivät  parisataavuotiailta, mutta arvaushan se on.



Ja kaiken tämän karttatutkiskelun saatoin tehdä oman työpäytäni ääressä. Kiitos maakuntamuseon inventointien yhteydessä tehtyjen maisemahistoriakarttojen ja digiarkiston!

Eija Suna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...