Turku-ryijyjen mysteeri

 

Vuosien varrella eräs museokeskuksen ryijy on kirvoittanut kävijöiltä kommentteja ja arvauksia. Oivallus parhaasta päästä on ollut ryijyn ristiminen ”Turun linnan pommituksen muistoryijyksi”. Näppärä päätelmä, onhan kuva-aiheena Turun linna ja ryijyn yläreunaan merkitty vuosiluku 1941 juuri se kohtalokas vuosi, jolloin linna joutui satamaa pommitettaessa sivulliseksi uhriksi. 

Kukaan ei ole tiennyt kertoa ryijyn oikeaa nimeä saati suunnittelijaa, emme myöskään me museolla työskentelevät. Mainittakoon jo tässä vaiheessa sekin, että mysteeri ei ratkea tässä tekstissä, vaikka lopussa heitelläänkin ehdokkaita. 

Turun linna -ryijy museokeskuksen Kuralan Kylämäessä, Iso-Kohmon salissa.

Ryijyn kolme kuva-aihetta löytyvät myös suuremmasta Turun linna -aiheisesta ryijystä. Suuri on kenties pienemmän ”äiti”, alkuperäinen versio, josta pienempi on muokattu halvemmaksi hankittavaksi.

Suurempi Turku-ryijy hienoissa alkuperäisväreissään. Kuva "Ryijy, suomalainen perinnetekstiili" -facebookryhmän sivulta. Julkaistu kuvaajan, Anne Kellomäen luvalla.

Kuva-aiheita rajattuina haalistuneemmasta ryijy-yksilöstä.

Suuren ryijyn erillisten kuvien voi tulkita kertovan kahden kuninkaan, Kustaa Vaasan poikien elämästä linnassa 1500-luvulla: alareunassa kahden (Itämerta ylittävän) purjelaivan välissä onneton syrjäytetty kuningas Eerik XIV viruu vankityrmässään Turun linnassa. Vieressä suree hänen mustapukuinen puolisonsa Kaarina Maununtytär, kenties esikoinen Sigrid tai poika Gustav mukanaan. (Pienen ryijyn vasemman laidan hiukan kryptisiksi muotoillut ja haalistuneet henkilöt saavat näin varmistuksen.) 

Eerikin voittoisa veli Juhana-herttua komeilee yläreunan päähenkilönä. Puu on kenties tammi Ruissalossa, missä Juhana metsästi eurooppalaisten ruhtinaiden tapaan. Toisessa kulmassa nähdään turnajaiskohtaus – kuten pikkuryijyssäkin – ja keskellä Juhana viettää renessanssipitojaan, tosin hiukan aneemisemmin kuin mitä linnan näyttelyssä nykyisin nähdään! 

Juhana-herttuan pöytäseurue Turun linnan näyttelyssä. Turun museokeskus, Raakkel Närhi

Molempiin ryijyihin sisältyy viehättävästi vihjattuna myös itse aika. Vasemman laidan tiimalasi on täynnä mutta oikean laidan tiimalasissa hiekka on jo valunut, aika lopussa ja katsomme taaksepäin ”menneisyyden ja muistojen Turkuun”.

Nämä nimet, ”Menneisyyden Turku” ja ”Muistojen Turku” on annettu kahdelle muulle saman sukuiselle ryijylle, vaikka tiimalasiparia ei niissä nähdä. ”Muistojen Turku”-ryijy löytyy myös museokeskuksen kokoelmista. Siinä henkilöasetelmat on korvattu kahdella muulla muistorikkaalla turkulaiskohteella, tuomiokirkolla ja Samppalinnan tuulimyllyllä:

"Muistojen Turku" Turun museokeskuksen kokoelmista. Oikealla ote Turkulainen-lehdestä 22.9.1985

”Menneisyyden Turku”-ryijystä puuttuu muille ominainen symmetrinen asettelu. Linna, tuulimylly ja tuomiokirkko ikään kuin leijuvat ryijyn pinnassa:

"Menneisyyden Turku" -ryijyn esittely Turkulainen -lehdessä 8.8.1985. Oikealla pienin Turku-ryijy, tuomiokirkko. Sama ryijy hieman koristeellisemmilla reunuksilla kehystettynä ja vuosiluvulla 1941 varustettuna on esillä ruissalolaisessa kahvila Punaisessa tuvassa.

Turku-ryijyjen perheeseen kuuluu siis ainakin neljä erilaista sommitelmaa ja niiden lisäksi yllä esitetty yksinäinen tuomiokirkko. Jotenkin uumoilen, että osa perheenjäsenistä piilottelee edelleen! Mutta edelleenkään ei olla yhtään lähempänä sitä tietoa, kuka nämä ryijyt on suunnitellut ja milloin. ”Muistojen Turun” lehtikuvan teksti kertoo, että tarvikkeet hankittiin vuonna 1950 Irja Niinivirran käsityöliikkeestä, jonka paikalla lehden ilmestymisen aikaan  oli Centrumin tavaratalo. Lieneekö siis kyseessä Käsityöliike Virva, jonka tiedetään sijainneen osoitteessa Kristiinankatu 8?

 
Toistaiseksi esiin tulleisiin ryijyihin on merkitty vuosilukuja aikaväliltä 1940 – 1960, joten viimeistään 1930-luvun lopulla niiden tarvikepaketit ovat olleet ostettavissa. Keskeinen kuva Turun linnasta vastaa parhaiten juuri 1930-luvulla otettuja valokuvia. Suuren ryijyn sommittelukin on tuttu juuri 1930-luvun funkis-tyylisistä tarinaryijyistä erillisine kuva-aiheineen ja geometrisine polveilevine viivoineen. 

Etsi viisi virhettä! Ryijyjen linnan ikkunamäärä täsmää paremmin vuonna 1938 otettuun kuvaan oikealla (Museovirasto, kuv. Pietinen, lähde Finna) kuin keskimmäiseen kuvaan ajalta 1926-28 (Turun museokeskus).

 

Pienemmissä versioissa on sitä paitsi käytetty 1930-luvulla yleistynyttä tapaa, jossa jokaiseen ryijysolmuun on yhdistetty eri sävyisiä lankoja yhteen. Väripinnat on näin saatu elävämmikisi kuin yhtä väriä käyttämällä. Tämä tekniikka mahdollisti sittemmin kuulut modernit valööriryijyt, joissa väripinnat sulautuivat pehmeästi toisiinsa.

Tuomiokirkko-ryijyssä puiston puiden vihreys on melkeinpä harhaa! Oikealla ryijyn taustaa. Tässä esitellyt vaakasuuntainen Turun linna-ryijy, menneisyyden Turku ja Tuomiokirkko-ryijy on valmistettu ompelemalla nukat panamasidoksiselle kankaalle, ei kangaspuissa kutoen.

Turussa oleili sotien välisellä ajalla kaksikin ryijyjä suunnitellutta taiteilijaa: Sauvossa syntynyt Katri Waren asui Turussa ja vaikutti aktiivisesti paikallisissa taidepiireissä. Vuonna 1934 hänen puolisonsa, metsänhoitaja Ilmari Kalkkinen valittiin vasta perustetun Metsäliiton toimitusjohtajaksi, ja Wareninkin kausi Turussa päättyi. 

Vuonna 1923 perustetun Turun Kutomakoulun johtajana toimi puolestaan kymmenen ensimmäisen vuoden ajan ruotsalainen Sigrid Synnergren. Hänen johdollaan kutomakoulun oppilaat harjoittelivat ryijysuunnittelua ja tekivät retkiä kaupungin Historiallisen Museon ryijyjen ääreen. Kun Synnergren vuonna 1928 esitteli ryijy- ja akvarellituotantoaan Helsingissä, pantiin erityisesti merkille ryijy nimeltä "Vihreä lampi", jonka ”pintakäsittely on monivivahteista, sillä lankanukat ovat kokoonpannut monista yhteen sointuvista väreistä" –  valööritekniikan ituja hellittiin varhain siis Turussakin!

 

Entä saattoivatko Suomen messut Turussa 1929 innoittaa joko etu- tai jälkikäteen Turku-aiheisten ryijyjen suunnitteluun? Niihinhän kytkeytyivät myös kaupungin 700-vuotisjuhlallisuudet. Messujen aikana järjestettiin Marttayhdistyksen ryijynäyttely, jossa ”warsinkin herättävät huomiota tohtorin rouva Katri Warenin ... walmistamat mallit” Warenin kudonnaisia nähtiin myös suurmessujen tekstiiliosastolla Turun teollisuuskoulussa, monien kutomoiden tuotannon ohella. Näihin kuuluivat mm Kotiteollisuus Oy Pirtti (jolla oli 1920-luvun alussa sivukonttori myös Turussa), Helmi Vuorelma Oy sekä turkulaiset T. Aunion Kotikutomoliike ja Kotiteollisuusaitta Pirkko. Ehkäpä ilmassa lenteli ideoita ja rakenneltiin yhteistyökuvioita?

Sellaisillakin myöhemmillä käsityövaikuttajilla kuin Ester Perheentupa ja Laila Karttunen oli hetkellinen kytkös Turkuun: Perheentupa työskenteli äsken mainitussa Kotiteollisuus oy Pirtin sivukonttorissa ja Karttunen kävi Turun piirustuskoulun, toki silloin vielä tietämättä tulevasta suuruudestaan kudonnaisten saralla. Kaupungissa asui tai tunnettiin siis 1920- ja 1930-luvulla useita ryijyjen suunnitteluun kykeneviä henkilöitä ja tahoja.

Lisäksi "suuri yleinen innostus ja tekniikan näennäinen helppous tempasi … mukaansa … myös kaupalliseen mallinsuunnitteluun aivan harrasteluasteella olevia hyvää tarkoittavia maallikoita ja taiteellisesta tasosta piittaamattomia liikeyrityksiäkin…”. 

Mystisten Turku-ryijyjen suunnittelijalla on kuitenkin ollut piirtämistaitoa, värisilmää ja sommittelukykyä enemmän kuin pelkällä innostuneella harrastajalla. Edellä mainittu Katri Waren on varsin houkutteleva ehdokas. Suuri Turun linna-ryijy tuo kieltämättä hieman mieleen Warenin ”Varsinais-Suomen vaakunan” (jota usein virheellisesti kutsutaan Turun linna-ryijyksi!) Se on suunniteltu 1932 ja ollut siitä pitäen Neoviuksen mallistossa.

Turkulaisesta Sylvi Salosen käsityöliikkeestä on samoihin aikoihin saanut hankkia ”Aboa vetus et nova” eli ”Vanha ja uusi Turku” -nimisen ryijyn. Turun museokeskukselle kerrottu muistitieto liittää Katri Warenin nimen myös tähän taidokkaasti sommiteltuun ryijyyn *), mutta Sylvi Salosella suunnittelijaa ole voitu varmistaa. Salosella on edelleen myynnissä tästä ryijystä lohkaistu keskikaistale nimellä ”Pieni pala Turkua” 

Vasemmalla Katri Warenin "Varsinais-Suomen vaakuna" "historiallisine linnoineen, tuomiokirkon ikkunoineen, kalastajaveneineen, latoineen ja liljoineen”. Oikealla vuonna 1934 valmistettu kappale "Aboa vetus et nova"-ryijystä. Sen aiheita ovat Turun yliopisto (entinen hotelli Phoenix Kauppatorin laidalla), tuomiokirkko, Akatemiantalo, Vartiovuoren tähtitorni, ravintola Pinella ja sen pylväikkö, Samppalinnan mylly, Aurajoen rantamaisemat, kirjastotalo, linna sekä purjeveneet Aurajoen rannalla, kenties kuulujen silakkamarkkinoiden aikana. Molemmat ryijyt kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmiin. 

Mutta olisiko Waren todellakin suunnitellut kahdelle ja vieläpä kolmannellekin eri taholle Turku-ryijyn? Turku-ryijyjemme perhe vaikuttaa aihekokonaisuudelta, josta käsityöliikkeellä on ollut oikeus muokata ajan mittaan uusia versioita - olisiko nimekäs tekstiilitaiteilija antanut luvan tällaiseen? Oliko edellä mainitulla käsityöliikkeen omistaja Irja Niinivirralla suhteita suunnittelijoihin tai oma sopiva taustakoulutus? Toistaiseksi näyttää siltä, että mitä enemmän mysteeriä miettii, sitä kauemmas ratkaisu karkaa.

      

                                                                                    ***

Ote Neoviuksen mainoksesta Virkkaus- ja neuletyöt -lehdessä vuodelta 1939. Toisin kuin mainoksen muille ryijyille, Turun tuomiokirkolle ei ole merkitty suunnittelijaa. Se ei siis luultavasti ole ammattimaisen tekstiilitaiteilijan työtä. 

Turkulainen ryijyharrastaja on joutunut vaikean valinnan ääreen: haluanko Turku-aiheeni Niinivirralta vai menenkö Kristiinankadun toiselle puolelle Neoviuksen putiikkiin? Sieltä sai nimittäin ostaa "Turun tuomiokirkko" -ryijyn. Se ilmaantui Neoviuksen mallistoon juuri ennen sotia, samaan aikaan kuin suositut "Viipurin linna" tai ”Tuhkimo”. Tällaiset realismin ja romantiikan rajalla häilyvät mallit olivat myönnytyksiä kansan maulle, joka ei vielä tahtonut taipua modernimpien ryijyjen ei-esittävään väripinnoilla maalailuun.

                                                                ***

*) Kirjoittaja lisää 1.1.2021: Mitäpä muuta sitä museolainen vapaa-aikanaan tekisi kuin kartuttaisi tietovarantojaan... Heti kun Helsingin yliopisto vapautti 1.1.2021 julkiseen käyttöön digitoidut 1930-luvun sanomalehdet, riensin katsomaan löytyykö juttuni ryijyistä lisää tietoa. Mystiset Turku-ryijyt eivät osuneet haaviini, mutta "Aboa vetus et nova" -eli "Vanha ja uusi Turku" -ryijy varmistui  Katri Warenin työksi vuodelta 1931.  Ryijyä on alunperin myynyt Kotiteollisuusaitta Pirkko 

                                                                                ***                                                                          

Lainaukset

Katri Warenin ryijyt marttojen ryijynäyttelyssä v.1929: Turun Sanomat 6.6.1929

Sigrid Synnegrenin Vihreä lampi -ryijyn kuvailu: Helsingin sanomat 10.12.1928

Katri Warenin Varsinais-Suomen vaakuna -ryijyn aiheiden kuvailu: Viiri -lehti 4/1936

Lause maallikoista ja liikeyrityksistä ryijysuunnittelijoina: Annikki Toikka-Karvonen: Ryijy, Helsinki 1971, s 322

Kun kasvomaskista tuli muotia

Turun museokeskuksessa on aiemmin tallennettu turkulaista tekstiiliteollisuutta ja poistotekstiilien kierrätystä. Alkuvuodesta 2020 päätettiin jatkaa paikallisen tekstiilituotannon tallentamista ja pysyä kestävän kehityksen aiheen parissa. Kestävä kehitys on viime vuodesta lähtien ollut museoiden valtakunnallisen tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkoston TAKOn esille nostama teema.

Museolla kohteeksi valikoitui Punainen Norsu. Sen tuotteet valmistetaan Turussa kierrätysmateriaalista ja mahdollisimman ekologisista uusista materiaaleista. Punaisen Norsun myymälän yhteydessä kauppakeskus Forumissa on myös vaatelainaamo ja keväällä tiloihin avattiin second hand -myymälä käytetyille vaatteille. Suunnitelmissa oli dokumentoida nykypäivän kuluttamiseen liittyviä ilmiöitä: eettisen muodin, vastuullisen lähituotannon ja ylijäämämateriaalien käytön arvostamista. Näiden lisäksi haluttiin tallentaa myös kulutuskultuurin muutosta, pikamuodin rinnalle noussutta vaatteiden lainaamisen ja kierrättämisen trendiä. Dokumentointipäivä ehdittiin sopia, mutta väliin tuli koronapandemia ja dokumentointi jouduttiin sen vuoksi siirtämään syksyyn.

Suunnitellun dokumentoinnin aihe sopi mukavasti TAKO-verkoston syksyksi koordinoimaan museoiden yhteiseen nykydokumentointitempaukseen, jonka aiheeksi oli valittu kulutus. Elokuussa Suomessa annettiin koronaviruksen vuoksi kasvomaskisuositus yleisillä paikoilla, jos turvavälin pitäminen ei ole mahdollista. Tämä ohjeistus räjäytti kasvomaskien kysynnän ja jälleen korona vaikutti dokumentointiin. Yhteistä päivää oli vaikea sopia, kun Punaisessa Norsussa ommeltiin miltei yötä päivää kangasmaskeja niitä tilanneille kansalaisille. 

Muuttunut tilanne muutti myös dokumentointisuunnitelmia ja ajankohtainen maskiaihe otettiin dokumentoinnin kohteeksi. Saimme sovittua pikadokumentoinnin TAKOn tempauspäivää edeltävälle ajalle. Laajempi tutustuminen ja tallennustyö on tarkoitus tehdä myöhemmin syksyn aikana. Museon nykydokumentoinnista vastaava tutkija lähti siis Punaiseen Norsuun dokumentoimaan kangasmaskien valmistusta ja niiden myyntiä. 

Kankaisia kasvomaskeja esillä Punaisen Norsun myymälän seinällä. Kuva: Milla-Lotta Kemiläinen/ TMK.

Ensimmäiset kankaiset kasvomaskit ommeltiin Punaisessa Norsussa jo maaliskuussa pian koronaepidemian levittyä Suomeen. Maskin kaava löytyi internetistä ja sen pohjalta Punaisen Norsun väki alkoi kehittää omaa kasvomaskimalliaan. Aluksi maski oli kaksipuolinen, mutta nopeasti sitä kehitettiin niin, että puuvillakankaiden väliin tuli suodattava kuitukangas. Maskit ommeltiin teollisuuden ylijäämävaraston kankaista, kuten useat muutkin Punaisen Norsun tuotteista. Vain kuitukangas ja kuminauhat oli tilattava erikseen.

Kuitukangas oli dokumentointipäivänä loppu, mutta yrittäjä Helena Opas esitteli kasvomaskien ompelun kaikki vaiheet. Maskit ommellaan kauppakeskus Forumissa Punaisen Norsun liiketilan yhteydessä olevassa ompelimossa. 

                                   

Valmiiksi leikattuja kasvomaskikankaita ja kuminauhaa kerällä lepäämäässä. Kuva: Milla-Lotta Kemiläinen/ TMK.

Maski koostuu kolmesta samanlaisesta osasta, kahdesta kangaskappaleesta ja niiden väliin tulevasta kuitukankaasta. Näkyvät kankaat voivat olla erilaiset, jolloin maskia kääntämällä saadaan erilainen vaikutelma. Kun kankaat on leikattu, niihin ommellaan laskokset. Sen jälkeen ne ommellaan yhteen, eli "pussiin". Sitten aihio käännetään ja silitetään. Lopuksi kiinnitetään kuminauhat ja valmis kangasmaski viimeistellään silittämällä.

Kysynnän ollessa kovimmillaan Punaisen Norsun ompelijat ottivat aikaa, miten nopeasti yhden maskin saa tehtyä. Yleensä sen saa valmiiksi kymmenessä minuutissa. Ennätysaika oli kuitenkin huikea: vajaa viisi minuuttia! Tämä voi onnistua, jos kankaat on valmiiksi leikattu, lankaa ei tarvitse vaihtaa ja muutenkin kaikki menee sujuvasti.

                                             
                    Keskeneräisiä kangasmaskeja.  Kuva: Milla-Lotta Kemiläinen/ TMK.

Uuden tuotteen valmistuksessa on aina uutta opittavaa. Helena Opas kertoo, että he hoksasivat jossain vaiheessa, että kuminauha kannattaa ottaa rullasta kokonaan pois, ns. lepäämään. Jos kuminauhat leikkaa oikeanmittaisiksi paloiksi suoraan rullasta, ne kutistuvat.

Vielä keväällä kasvomaskeja myytiin harvakseltaan. Tuolloin asiakkaat ostivat hyvin neutraaleja värejä ja kuoseja, harmaata ja vaaleansävyjä. Niitä on yhä esillä myymälässä, mutta nyt suosikiksi on noussut täysin musta maski.

Kasvomaskimuoti onkin muuttunut nopeasti, ja tällä hetkellä ostetaan mustan lisäksi eniten rohkeita ja näyttäviä kuoseja. Myös maskin kanssa halutaan näyttää hyvältä ja moni saattaakin yhdistää vaatteensa sopimaan kasvomaskin kanssa. Kankaisten maskien lisäksi markkinoilla on tarjolla kertakäyttöisiä kasvomaskeja. Helena Opas kertoo huomanneensa, että asiakkaat arvostavat sitä, että kangasmaski on ekologinen ja sen voi pestä. Asiakkaat myös arvostavat tietoa siitä, missä maskit tehdään.

 

Musta kangasmaski, "ninjamaski", kuten Punaisen Norsun Helena Opas maskia kutsuu. Kuva: Milla-Lotta Kemiläinen/ TMK.

Nykyajan tallennus on osa museoiden kokoelmatyötä. Kangasmaskidokumentoinnilla osallistuimme  museoiden valtakunnalliseen tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKOn koordinoimaan nykydokumentointitempaukseen. Tempaus järjestettiin perjantaina 18.9.2020 ja siihen osallistui lähes 50 suomalaista museota.

                                      

Varsinais-Suomen museopäivänä 30.8. pääsee taas tutustumaan maakunnan mielenkiintoisiin kohteisiin

 

Kustavin saaristolaismuseo

Elokuun viimeinen sunnuntai on perinteen mukaisesti omistettu jälleen museoille. Maakunnan museot ovat taas laajasti mukana Varsinais-Suomen museopäivän vietossa sunnuntaina 30.8. 

Varsinais-Suomen museopäivänä pääset muun muassa tutustumaan puutarhurin johdolla 120-vuotiaan Sagalundin museon aistipuutarhaan, kuulemaan pirtukuninkaasta Korppoon Skärimuseossa ja meritaistelusta Sauvon kotiseutumuseossa. Käsitöitä ja kansallispukuja on esillä muun muassa Kustavissa ja Liedossa. Lapsille tekemistä ja nähtävää on ainakin Mynämäellä, Paraisilla ja jo mainitussa Sagalundissa Kemiönsaarella. Uudessakaupungissa ja Laitilassa voit tutustua siihen, miten ennen on asuttu.

Paimion Sähkömuseossa pääset tutustumaan esimerkiksi vuonna 2011 perustettuun magneettisen ja optisen median arkistointiin erikoistuneeseen digiarkeologiryhmä Kasettilamereihin. Salon Elektroniikkamuseossa puolestaan pääset seuraamaan radioamatöörien toimintaa.

Varsinais-Suomen museopäivästä on paikoitellen muodostumassa myös museoiden ulkopuolelle ulottuva kulttuuripäivä. Loimaan alueella järjestetään laaja Loimaan kulttuurikierros, jossa osallisina on lukuisia pieniä ja isoja kohteita. Samoin Auran, Liedon, Pöytyän ja Oripään yhteisessä kulttuurirallissa on useita osallistujia, joiden kohteisiin pääsee museopäivänä tutustumaan.

Tarjonta on jälleen kattava, lisää ohjelmaa löytyy alla olevasta listasta. Kaikkiin mainittuihin kohteisiin on maksuton sisäänpääsy, joten on helppo tutustua niin moneen kohteeseen kuin vain suinkin ehtii.

 

Aura:

• Veräjänkorvan museo, Turuntie 103 Aura, puh. 040 5332825.
  Avoinna klo 11-16. Puhvetti. Oripäässä, Pöytyällä, Aurassa ja Liedossa on myös yhdistysten, museoiden ja yksityisten kohteiden järjestämä kulttuuriralli.
• Auran Koskipirtti ja Museotalo, Riihikoskentie 36, 21380 Aura, p. 040 720 9101
  Avoinna klo 12-16.

 

Kemiönsaari:

• Sagalunds museum, Museivägen 7, 25700 Kimito, tfn: 02-421 738.
  Öppet kl. 11-16, Vallbarnsutställningen, Sinnenas trädgård och museiträdgården öppna. Trädgårdsmästaren på plats!
  Sagalundin museo, Museotie 7, 25700 Kemiö, p. 02-421 738
  Avoinna klo 11-16. Paimennäyttely, Aistipuutarha ja museopuutarha avoinna. Puutarhuri paikalla!

• Dalsbruks Bruksmuseum, Tullbacksvägen 7, 25900 Dalsbruk.
  Öppet 11-16. Arbetarbostäder och utställningar.
  Taalintehtaan Ruukinmuseo, Tullimäentie 7, 25900 Taalintehdas
  Avoinna 11-16. Työläisasuntoja ja näyttelyitä.

 

Korppoo:

• Skärimuseet, Verkan, 21710 Korpo, tfn: 040 0772179.
  Öppet kl. 12-16. Utställningen berättar bland annat om spritkungen Hjalmar Mäkelä. Pop-up kafé.
  Skärimuseo, Verkanintie, 21710 Korppoo, p. 040 0772179
  Avoinna klo 12-16. Paikalla on opas kertomassa tarinoita mm. pirtukuningas Hjalmar Mäkelästä. Pop-up -kahvila on auki.

 

Kustavi:

• Kustavin saaristolaismuseo, Vartsalantie 256, 23360 Kustavi, p. 044 742 6630.
  Avoinna klo 13-16, ohjelmassa kansallispukujen tuuletus sekä kahvitarjoilu.

 

Laitila:

• Kauppilan umpipiha, Koukkelantie 240, Laitila, p. 040 653 7510.
  Avoinna klo 12-17. Elojuhla klo 13, ohjelmaa ja saatavana uutispuuroa.
• Kaariaisten mäkitupalaismuseo, Kaivolantie 300, Laitila. 
  Avoinna klo 12-15. Tutustu ainutlaatuiseen kahdeksanhenkisen perheen asuttamaan yhden huoneen tupaan 1800-luvun viimeiseltä neljännekseltä.

 

Lieto:

• Nautelankosken museo, Nautelankoskentie 40, 21360 Lieto As., p. 050 593 1692.
  Avoinna klo 11-17. Käsityönäytös myllärintuvassa klo 12–17. Myllyssä opastus koko päivän. Kahvila ja puoti.
• Tarvasjoen kotiseutumuseo, Kyröntie 30b, 21450 Tarvasjoki, p. 050 593 1692.
  Avoinna 11-15. Näyttelyissä opastus koko päivän. Kotiseutuyhdistys Tarvaiset järjestää käsityönäytöksen. Kahvio ja puoti.

 

Loimaa:

• Loimaan Taidetalo, Rantakatu 2, Loimaa, p. 050 470 8767.
  Avoinna klo 11-16.
• Alpo Jaakolan patsaspuisto, Aura-Pirkkatie 84, Loimaa, p. 050 311 4506.
  Avoinna klo 11-18.
• Vesikosken mylly, Hirvikoskentie 10, Loimaa, p. 050 470 8767.
  Avoinna klo 11-16.
• Krekilän mylly, Niinijoentie 316, Loimaa.
  Myllyyn voi tutustua omatoimisesti milloin vain.
• Lieskiven pajamuseo, Vanha Hämeentie 338, Loimaa.
  Avoinna 12-15.
• Loimaan kotiseutumuseo, Kanta-Loimaantie 13, Loimaa.
  Avoinna klo 11-16. Esillä myös pieni näyttely Loimaan koulumuseon kokoelmista.
  Loimaan kulttuurikierroksessa mukana oleviin museoihin, kokoelmiin ja näyttelyihin voit tutustua tarkemmin osoitteessa www.loimaaseura.fi.
• Suomen maatalousmuseo Sarka, Vanhankirkontie 383, Loimaa, p. 02 763 7700.
  Avoinna klo 10-17. Yleisöopastukset klo 12 ja 13

 

Masku:

• Kotiseutumuseo Kemppien tupa, Monnoistentie 16, 21230 Lemu.
  Avoinna klo 11-14. Puu arjessa -näyttely ja vanhoja valokuvia.
• Louhisaaren linna, Louhisaarentie 244, 21240 Askainen, puh. 0295 33 6971
  Avoinna klo 11-17.

 

Mynämäki:

• Korvensuun konepajamuseo, Suorsalantie 26, 23100 Mynämäki, p. 050 4085798.
  Avoinna klo 12-15. Mahdollisuus tutustua oppaan johdolla Korvensuun voimalaitokseen.
• Vanha Yhteiskoulu, Keskuskatu 19, 23100 Mynämäki, p. 050 4085798.
  Avoinna klo 12-15. Musiikkiesityksiä, kahvia, Tapetti-näyttely, Silo ja Kaunotar -näyttely, museokauppa.
• Karjalan kotiseutumuseo, Karjalankyläntie 60, 23100 Mynämäki, p. 050 4085798.
  Avoinna klo 10-13. Lasten tapahtuma: Arkeologin arvoitus -teatteriesitys
• Tavastilan kotiseutumuseo, Tavastilantie 11, 23120 Mietoinen, p. 050-556 4417.
  Avoinna klo 12-15. Mietoisten Karjalaisten 70-v. juhlanäyttely yläkerran tiloissa. Myynnissä perennojen ja yrttien taimia, postikortteja ym.

 

Karjalan kotiseutumuseo

Naantali

• Naantalin museo, Mannerheiminkatu 21, Naantali, p. 02 435 2727, www.naantali.fi/naantali
  Avoinna klo 11-18. Teemanäyttely "Suihketta kainaloon" hygienian ja puhtauden historiasta Humpin talossa, Hiilolan talossa esillä Naantalin taidemuseon kannatusyhdistyksen Naantali-aiheista taidetta.
• Kollolan kotiseututalo, Kollolantie 2, Merimasku.
  Avoinna klo 12-16. Avoimet ovet kotiseututalon rakennuksiin, kahvio ja Kollolan viimeisestä asukkaasta kertova pienenpieni näyttely kurkisteltavissa.

 

Nousiainen:

• Nousiaisten Kotiseutumuseo, Topoistentie 11, Nousiainen.
  Avoinna klo 12-15

 

Paimio:

• August Pyölniitun museo, Maljamäentie 132, Paimio.
  Avoinna 12-15, opas paikalla.
• Käsityömuseo Miila, Kirjakuja 2, Paimio.
  Avoinna klo 12-16. Opastettu kierros lapsille klo 12.30, opastettu kierros aikuisille klo 14, omatoimisia työpajoja.
• Paimion Sähkömuseo, Vistantie 24a, Paimio. Avoinna klo 12-16. Museon perusnäyttelyssä olevan Strömberg 1000 -kaukokäyttötietokoneen esittely klo 13.30. Esittelijöinä Tapani Joelsson Kasettilamerit ry:stä sekä Fortumin entinen käyttöpäällikkö Mikko Tegel. Opastettu kierros museossa klo 15.
  Sähköaiheisten lyhytfilmien esittämistä pitkin päivää.

 

Paimion Sähkömuseon perusnäyttely.

Parainen:

• Pargas Hembygdsmuseum, Storgårdsgatan 13, 21600 Pargas, tfn: 050-5962112.
  Öppet kl 13-15, barnprogram.
  Paraisten kotiseutumuseo, Storgårdinkatu 13, 21600 Parainen, p. 050-5962112.
  Avoinna klo 13-15, ohjelmaa lapsille.

 

Pyhäranta:

• Kotiseutumuseo Helinin Torppa, Vanha Turuntie 182, 27320 Ihode
  Avoinna klo 12-15. Kisataan ketjunheiton paremmuudesta, voittaja palkitaan. Klo 12-13 Laura Aerila järjestää lapsille talutusratsastusta ponin kanssa. Klo 13-14 yhteislaulutunti: Säestää Jouni Joronen, laulattaja Soile Kujala. Kotiseutuyhdistys tarjoaa teemapäivän kahvit.

 

Rusko:

• Rindellin torppa, Ruskon kirkkotie, Rusko.
  Avoinna klo 9-13. Torpassa näkyy perinnekorjaus, jota siellä parhaillaan tehdään. Kahvitarjoilu.
  
  

  

  Ruskon kirkon vieressä pääsee seuraamaan Rindellin torpan korjausta.
  

Salo:

• Salon elektroniikkamuseo, Astrum-keskus, Salorankatu 5-7, ovi 3, 24240 Salo.
  Avoinna klo 11-15. Museon OH1SALO -pisteessä radioamatööritoiminnan esittelyä klo 12-14.
• Halikon museo, Kirkkorinne 7, 24800 Halikko, p. 02 778 4883.
  Avoinna klo 12-16.
• Meritalon museo, Moisionkatu 18, 24100 Salo, p. 02 778 4883.
  Avoinna klo 12-16.
• Kiikalan kotiseutumuseo, Porvarinpolku 10, 25390 Kiikala, p. 02 778 4883.
  Avoinna klo 12-15.
• Suomusjärven museo, Karjalohjantie 161-2, 25410 Suomusjärvi, p. 02 778 4883.
  Avoinna klo 11-14.
• Kreivinmäen ulkomuseo, Viurilantie 34, 24910 Halikko, p. 02 778 4883.
  Museoalueeseen voi tutustua vapaasti ympäri vuoden.
  
  

Sauvo:

• Sauvon Kotiseutumuseo, Vahtistentie 3, 21570 Sauvo.
  Avoinna klo 12-16. Museossa on meriaiheinen kesänäyttely, jossa esitellään sauvolaista kuvataidetta kulttuurihistorian ohella. Klo 14 Ossi Tammisto johdattelee kävijät Kati Mikolan taulun innoittamana Sandön taistelun saloihin.

 

Taivassalo:

• Viiasten kartanomuseo, Hakkenpääntie 290, 23310 Taivassalo
  Avoinna klo 12 -16. Ohjelmassa mm. työnäytöksiä ja opastetut museokierrokset.

 

Turku:

• Turun Lasarettimuseo, Kiinamyllynkatu 4-8, rakennus 13, 20520 Turku
  Kiinamyllynmäen historialliset kävelykierrokset klo 12 ja klo 14. Museo on suljettu.
  Tyksin mäellä järjestetään kaksi noin 1,5 tunnin mittaista opastuskävelyä ulkotiloissa. Kierrokselle on ennakkoilmoittautuminen ja osallistujamäärä on rajattu. Kierroksella on säävaraus. Ilmoittautumiset osoitteella kristiina.laiho-laaksonen@tyks.fi tai p. 050 5714 030.
• Turun vesilaitosmuseo, Halistentie 4, Turku, www.vesilaitosmuseo.fi
  Avoinna klo 12-14.

 

Wahlbergin museotalon sali.

Uusikaupunki:

• Wahlbergin talo, Ylinenkatu 11, Uusikaupunki, p. 044 351447.
  Avoinna klo 12-15, esillä on perusnäyttelyiden lisäksi Talotarinoita puretuista taloista -näyttely.

 

Vehmaa:

• Vehmaan kotiseutumuseo, Kivityömuseo ja Ruotusotilaan torppa,
  Mynämäentie 157, Vehmaa.
  Avoinna klo 12-16.