Mikkelinpäivä meni juuri, se kansan perinteinen merkkipaalu, johon
mennessä sato on korjattu ja siirrytään sisätöihin. ”Nauriit kuoppaan ja akat
pirttiin”, sanoi vanha kansa niin kovin kauniiseen tapaansa. Mutta mihin sitten miesväki? Ei
sentään hetekalle maate, älkää luulkokaan. Rakennusten, koneiden ja laitteiden
huoltoa, eläinten hoitamista, metsätöitä, aidantolppien ja polttopuun tekoa
riitti syksystä kevääseen. Mutta saattoipa isäntä näin syksyn pimeinä päivinä
myös askeltaa salkku kourassa kaupunkiin hoitamaan raha-asioita tai kirkolle
yhteiskunnallisiin toimiin – kunnanvaltuuston, koululautakunnan tai
maamiesseuran kokoukseen.

Kourassa oli silloin aika varmasti kuukauden esineemme
kaltainen ruskea nahkasalkku. Mutta ei se yksinomaan maalaismiesten kapine
ollut. Samanlainen keikkui 1950-luvulla hiukan liioitellen joka toisen kadulla
kulkevan kädessä. Herraskaisemmat kantoivat sitä kainalossa, eikä se silloin
kovin paksu ja painava ollutkaan, vain sellainen elegantti asiakirjakansio,
tuskin yhdellä väliseinällä varustettu. Jokamiehen malli oli sen sijaan tarkoitettu ahmaisemaan kahdella tai kolmella pitkittäisellä väliseinällä jaettuun
sisukseensa paljon tavaraa. Salkku venyi paksuutta kuin haitari, ja etusivun
päälle ommeltuihin taskuihin saattoi upottaa vielä viime hetkellä muistetut tai
päivän aikana useimmin tarvitut tavarat. Kansiläppä ja sen kaksi taskujen
kohdalle osutettua solkea pitivät kaiken sisällön turvassa.
Kuralaan päätyneiden salkkujen taustatiedot todistavat
jokamieskäyttöä. Yksi on turkulaisen vienti- ja tuontiyrityksen omistajan
asiakirjasalkku, jota käytettiin vuosina 1945 – 1954, toinen tarvasjokisen
maalaistalon isännän asiointisalkku. Kolmas on turkulaisen metallimiehen
työsalkku, jossa kuljetettiin eväät eli voipaperiin käärityt voileivät ja
villasukkaan pistetty maitopullo. Tähän salkkua käytettiin 1940-1950-luvuilla
ja sittemmin se alennettiin – vai ylennettiinkö – ”saarisalkuksi”, jossa säilytettiin
merikarttoja perheen moottorivenematkoilla.
Kuukauden esine on neljäs salkuistamme: turkulaisen
virkamiehen 1950-lukuinen salkku, joka kesäviikonloppuisin matkasi hänen mukanaan muun
perheen luo kesämökille. Silloin sen uumeniin oli piilotettu myös kaupungista
ostetut tarpeelliset ruokatavarat. Eihän mies olisi mitenkään voinut kuljettaa
niitä näkyvillä jossain naisväen käteen kuuluvassa ostoskassissa tai korissa!
 |
Toistaiseksi ei ole selvinnyt, mitä merkitsee lukkosalpojen valmistusmerkki PUTE
|
Finnasta löytyy lisää salkunkäyttäjien kirjoa: metsänhoitajan
salkku Suomen Metsämuseo Lustossa, palkkarahojen kuljetukseen käytetty salkku tiehallinnon
kokoelmissa Mobilia-museossa, virkasalkku Vankilamuseon kokoelmassa, satakuntalaisen
nimismiehen virkasalkku, turkulaisen ammatinvalintaohjaajan salkku 1960-luvulta,
kansanedustaja E. Stenbergin salkku 1940-luvulta, Helsingin
kiinteistötyöntekijäin liiton sos.dem. yhdistyksen salkku, Aero Oy:n DC3-lentokoneen
reittisalkku Suomen ilmailumuseossa tai rahankuljetussalkku Sts-pankkimuseon
kokoelmista Työväenmuseo Werstaassa ja niin edelleen.
Myös oheisista Finnan valokuvista löydät jokaisesta
nahkasalkun.
 |
Satakunnan museo, kuv. Raimo Seppälä, aikaväli 1956 - 1961
|
 |
Ilomantsin museosäätiö, kuv. Niilo Suihko 1957. Kuvaa on rajattu alkuperäisestä
|
 |
Helsinki, Hämeenkatu 33. Helsingin kaupunginmuseo, kuv. Mauri Helenius 1965-1966
|
 |
Metsänhoitaja Tiainen on jäänyt eläkkeelle, ja hänen autonsa muutettu sementtivalimon kuuppakärryksi. Nurmeksen museo, kuv. Teuvo Huotari 1956
|
 |
Helsingin kaupunginmuseo, Osuusliike Elannon kokoelma, 1958. Kuvaa on rajattu alkuperäisestä
|
 |
Suomen rakennusmestariliiton kesäkokous Oulussa 1958, seppeleenlasku sankarihaudalle. Museovirasto, Journalistinen kuva-arkisto, Kaleva. Kuvaa on rajattu alkuperäisestä
|
 |
Nurmeksen markkinoilla, Nurmeksen museo, kuv. Teuvo Huotari 1954
|
 |
Jätkän kulttuuripäivät Viitasaarella 1972. Museovirasto, Journalistinen kuva-arkisto, Helge W. Heinosen kokoelma
|
 |
Professori Tauno Nurmela. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, Pekka Kyytisen kokoelma, aikaväli 1950 - 1953
|
 |
Suomalaisen Tiedeakateman jäseniä Oulun asemalla 1956. Museovirasto, Journalistinen kuva-arkisto, Kaleva. Kuvaa on rajattu alkuperäisestä
|
 |
Metsätalousneuvojat ja metsänhoitaja tuomaroimassa leimauskilpailua. Nurmeksen museo, kuv. Teuvo Huotari
|
 |
Kuvan taakse kirjoitettu "seitoseen viimeistä työvuoroa aloittamaan". Imatra, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma 1961
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti