”Ken säästää saaressas, sill on ottaa tarvittais”. Kuukauden esineemme, tilkkutäkki on todiste tästä toimivasta viisaudesta. Täkki on peräisin paimiolaisesta maalaistalosta, jonka vuodevaatevarasto oli kulunut ja huvennut niin, että sodan jälkeen 1940-luvun lopulla kaivattiin jo uusia vanutäkkejä. Niitäpä ei tuona pula-aikana noin vain haettu kaupasta.
Parempina aikoina perheelle oli ommeltu vaatteita ostokankaista, ja ylijääneet tilkut oli luonnollisesti tarkkaan säästetty. Yhtä itsestään selvästi kuluneiden vaateriepujen parhaat palat oli leikelty talteen; näin tehtiin hyvinäkin taloudellisina aikoina kaikissa taloissa, koska se nyt vain oli tarkkaa ja viisasta talonpitoa. Osa tilkuista tarvittiin yleensä vaatteiden paikkapaloiksi, isoimmat kappaleet kelpasivat matonkuteiksi ja loput jätettiin odottamaan määrän karttumista niin suureksi, että ne riittäisivät tilkkutäkkiin.
Paimiolaisessa talossakin tilkkuja koottiin pidemmän aikaa. Lopulta saalis vietiin Tarvasjoella asuvalle sukulaiselle, kotiompelijalle joka oli erikoistunut miesten alusvaatteiden ja tilkkupeitteiden valmistamiseen. Ompelija sommitteli aineksista kaksi erilaista peittoa käyttäen luultavasti jo hyväksi havaitsemiaan malleja. Toinen peite koostuu reilut 10 x 10 cm tilkuista, toinen eli kuukauden esineemme kapeammista eri pituisista kaistaleista, joista on koottu noin 20 x 20 cm neliöitä käyttäen tunnettua ”hirsimökki” -mallia. Tilkkutyömaailmassa tällaisen yksittäisen koosteen nimi on blokki.
 |
| Yksittäinen "hirsimökki" kuukauden esine-tilkkupeitteestä ja periaatepiirros kirjasta Åsa Wettre: Gamla svenska lapptäcken |
Jokaisen hirsimökin toinen kulmaus koostuu tummista ja toinen vaaleista kangaskaistoista. Jos niin haluaa nähdä, nämä puoliskot symboloivat yötä ja päivää tai surua ja iloa. Saman ajatuksen mukaan keskimmäinen tilkku leikataan punaisesta kankaasta, koska se edustaa hirsimökin tulisijaa ja lämpöä. Useista blokeista saa peitteeseen koostettua erilaisia kuoseja. Tarvasjokinen ompelija on valinnut Amerikassa ”kattotuoleiksi” nimetyn muodon, jossa tummat osat muodostavat täkin keskelle ristin ja sen ympärille toinen toistaan suurempia sisäkkäisiä neliömäisiä kehiä, vuorotellen vaalean osuuden kanssa.
Käytettävissä olleiden tilkkujen määrä on rajoittanut tämän hirsimökki-peitteen kokoa – se on huomattavasti kapeampi kuin ruudullinen peitto – ja reunoilla blokit on jouduttu kokoamaan kirjavammista kankaista, joita ei enää yhtä tarkkaan voinut lukea vaaleiksi tai tummiksi.
 | |
| Hirsimökit muodostavat vaaleita ja tummia vinoraitoja. Täkki vuodelta 1936 Ruotsista, kirjasta Åsa Wettre: Gamla svenska lapptäcken |
 | |
| Hirsimökit muodostavat tummia ja vaaleita nelikulmiorenkaita. Morsiustäkki 1880-luvulta Ruotsista, kirjasta Åsa Wettre: Gamla svenska lapptäcken |
 |
| Keskeneräinen lapsen täkki, jossa hirsimökit muodostavat tummia ja vaaleita täyteisiä vinoneliöitä. Turun kaupunginmuseo |
Toinenkin Paimioon valmistettu, ruudukas peitto lienee koottu ommellen tilkkuja ensin blokeiksi. Tässä tapauksessa blokki on neljän tilkun neliö, jossa vastakkaiset kulmat ovat tummia ja toiset kaksi vaaleita. Näistä on sitten ommeltu pidempiä kaistaleita, jotka on yhdistetty muodostamaan vinoruudutettu shakkilautakuosi. Reunoille jäävät kolmiomaiset kolot on täytetty kolmiomaisilla paloilla ja ympärille on vielä lisätty kolmioista koottu reunus. Pienempää peittoa on kuluneisuudesta päätellen käytetty enemmän, kokonsa puolesta kenties lapsen peittona, suurempi on pysynyt vierastäkkinä.
 |
| Shakkiruudullinen tilkkupeitto, yllä sen yksi blokki |
Molemmat peitot on täytetty pumpulivanulla ja niiden alapinnan vuorikangas on yksivärinen, kenties sekin kierrätetty. Tikkaus kerrosten läpi on ommeltu käsin käyttäen etupistoja ja tukevaa puuvillaista karhunlankaa. Tikkaus muodostaa täkkien reunoille kaksi yhtenäistä kehää, joiden sisäpuolinen alue on tikattu säännöllisiksi ruuduiksi.
Kahden tilkkutäkin lisäksi paimiolaisen maalaistalon pula-aikaiseen hankitaan kuuluu kolmas vanutäkki, jonka päällinen ja vuori ovat kumpikin valmista kangasta, ei siis tilkuista koottua. Pula-aika niissäkin ilmenee, sillä kertoman mukaan ”silkkinen” kangas on vaihdettu Barkerilla työskenneeltä tuttavalta antamalla vastineeksi maalaistalon tuotteita.
 |
| Ruudukkaan täkin nurjaa puolta |
***
Tilkkujen ompeleminen yhteen uudeksi yhtenäiseksi kankaaksi on niin vanha idea, ettei sen ikää ja keksijää tunneta. Herrasväet ompelivat jo varhain arvokkaita peitteitä silkkikangastilkuista, köyhä väki turvautui kotitekoisiin villa- ja pellavatilkkuihin, jopa nahkapaloihin ja vanhoihin säkkeihin.
Arvostetuksi kansanomaisen kädentaidon lajiksi tilkkutyön voi sanoa jalostuneen Amerikassa, minne sen olivat tuoneet eurooppalaiset siirtolaiset. Ruotsalaisen selvityksen mukaan erityisesti englantilaiset, hollantilaiset ja espanjalaiset tulokkaat antoivat alkusysäyksen amerikkalaiselle tilkkutyölle, ja uskollisimmin sitä pitivät yllä protestanttistaustaiset uskonnolliset yhteisöt – tilkkutäkkiinkin nivoutuu siis protestanttinen työn, tunnollisuuden ja säästäväisyyden kolmiyhteys. Naiset valmistivat tilkkupeitteitä usein yhdessä "quilting bee"-kokoontumisissa eli meikäläisittäin ilmaistuna talkootyönä, ja valmis peite saatettiin antaa sille, jonka perhe sitä eniten tarvitsi.
Amerikkalaiset tilkkupeitemallit oli lähes aina nimetty, usein ajankohtaisen kansallisten tai yksityiselämän tärkeiden tapahtumien mukaan. Kotiliesi-lehden eräässä artikkelissa vuodelta 1935 mainitaan nimet "karhun käpälä, loputon maailma, nuoren miehen päähänpisto, Dolly Madisonin tähti, Nelsonin voitto, Hosianna ja Jobin kyyneleet". Ylempänä tuli jo mainittua nimi hirsimökki, eli ”log cabin”. On hauska ajatella, että pohjoismaiset siirtolaiset veivät aikoinaan hirsirakentamisperinteen muassaan Amerikkaan, missä eräs kaistale kaistaleelta kasvava tilkkupeitemalli yhdistyi ajatuksissa talon kehikon kokoamiseen hirsikerros hirsikerrokselta. Amerikasta malli palasi kuin vastalahjana takaisin meille Pohjolaan.
Vanhastaan tunnettu tilkkutyöperinne sai nimittäin uutta pontta Pohjolassa noin 1880-luvulta alkaen amerikkalaisten innostamana, joko niiltä siirtolaisilta, jotka palasivat takaisin kotimaahan tai kirjeiden välittämänä heiltä, jotka eivät palanneet. Hirsimökki-mallikin opittiin pohjoismaissa nimeä myöten tätä kautta. Ruotsissa mallista tuli ajan mittaan se kaikkein yleisin ja suosituin, ja vähintään yksi suosituimmista myös meillä.
Amerikkalaiskontaktien lisäksi 1800-luvun lopulla alkaneeseen tilkkutäkkibuumiin löytyy muitakin syitä. Painetut puuvillakankaat yleistyivät ja kävivät lopulta tarpeeksi edulliseksi tavallisenkin kansan käyttöön. Samaan aikaan ompelukone omaksuttiin työtä nopeuttavaksi kodinkoneeksi. Sen avulla tilkkutäkkien valmistamisesta tuli mainio lisätulojen lähde niin maalla kuin kaupungissa. Tilkkuja hankittiin itse leikkaamisen lisäksi ostamalla ja vaihtamalla.
Kangaskaupoista oli tapana pyytää mallitilkkuja kotiin ennen varsinaisen ostopäätöksen tekemistä, ja niilläkin sai kätevästi täydennystä tilkkuvakkaan. Tekstiilitehtaissa työskentelevät saattoivat puolestaan hankkia tehtaan mallikirjoja varten leikattuja tilkkuja kuin luontaisetuna.
 | |
| Lehdestä Uusi Aura 12.4.1930. Kustaa Färmin puolisoineen käyttämä malli perustuu, kuinkas muuten hirsimökki-blokkeihin |
 |
| Valikoima tilkkutäkkimainintoja lehdissä |
 |
| Tehtaan mallikirja -tilkkupeitto Forssasta. Kirjasta Outi Honkimaa: Tilkkujen lumo |
Jo 1900-luvun alussa tilkkutäkki oli varmistanut meillä paikkansa niin arpajaisvoittona, myyjäisten tarjonnassa, maatalous- ja käsityönäyttelyiden kilpailuesineenä kuin morsiamen kapioissakin. Ruotsista kerrotaan, että tilkkutäkkiä pidettiin vielä 1800-luvun puolella arvostettuna naisten käsityön näytekappaleena. Talon omistamia tai morsianehdokkaan valmistamia täkkejä pidettiin näkyvästi esillä esim tuolille pinottuina. Arvostus kuitenkin laski nopeasti 1920-luvun lopussa ja sen jälkeen täkkejä valmistettiin enää vähävaraisuuden pakottamana.
Meillä Suomessa jotkin asiat näyttävät sujuneen toisin: ryijyt säilyttivät täällä suosionsa vuodepeitteenä pidempään kuin naapurimaassa, joten tilkkutäkkien valtakausi kansan keskuudessa on alkanut aavistuksen myöhemmin kuin Ruotsissa. Meillä tilkkutäkit eivät myöskään päätyneet jo 1930-luvulla unholaan, päinvastoin. Tilkkutäkki oli 1930-luvun alussa suorastaan muodikas.Suosiota toki kasvatti 1930-luvun alun lama, ja varsinkin pian seuranneet sota- ja pula-ajat.
Kotiliesi-lehti tuntuu tarkoituksella kannustaneen lukijoitaan tilkkupeittojen valmistamiseen. Se järjesti vuonna 1931 tilkkupeitekilpailun, ja vuoden 1935 lehdessä julkaistiin jälleen monin esimerkkikuvin varustettu artikkeli tilkkupeitoista ja niiden valmistamisesta. Myös vuonna 1933 ilmestynyt Emännän tietosanakirja sisälsi hakusanan tilkkupeitto. Näissä lähteissä kerrotaan muös muiden tilkkumuotojen kuin kansan käsissä tavallisten neliöiden ja suorakaiteiden käytöstä. Tällaiset vaativammat tilkkumuodot valmistettiin käyttäen apuna pahvista leikattuja pohjia, joiden ympärille kukin tillkku pingotettiin. Tilkut ommeltiin käsin yhteen, minkä jälkeen pahvimallit poistettiin. Hitaampi työtapa selittää, miksi mm salmiakkineliöistä koostetut tähdet tai kuusikulmioista koostuva hunajakennomalli ovat jääneet meillä harvinaisemmiksi
Jos pohditte, kuten itsekin tein, milloin pumpulivanua alettiin yleisesti käyttää täkkien sisuksena, se lienee tapahtunut samaa tahtia tilkkupeitteen yleistyessä 1800-luvun lopulla. Ruotsista kerrottujen esimerkkien mukaan vanhempina aikoina täkkiin käytettiin joko karstattua villaa, rohdinpellavaa, tai molempia yhdessä. Kaikenlainen kangasriepu toki kelpasi myös, jos muuta ei ollut saatavilla Myös vanha täkki jouti sellaisenaan uuden päällisen sisään, ellei vanhaa täkkiä sitten purettu ja sen pumpuleita karstattu uudelleen kuohkeiksi. Kymenlaakson museoon on talletettu tilkkupeite, jonka sisään ommeltiin 1940-luvulla täytteeksi vanha ryijy:
.jpg) | |
| Yllä mainittu Kymenlaakson tilkkutäkki, jonka sisuksena on ryijy. Täkin jokainen blokki on koottu neliöksi satunnaisen muotoisista, kertoman mukaan ompelijan varastoon jäääneistä tilkuista. Kuva Finna. |
Tilkkutäkki on aina enemmän kuin tilkkujensa summa. Ajan myötä kerätyt tilkut ovat kuin mallikirja, dokumentti eri aikoina käytetyistä kankaista, parhaimmillaan katsaus yhden talouden käyttämiin tekstiileihin. Tilkkutäkkiä käytetään myös kuvaannollisesti elämän ja kuluneen ajan symbolina. Puhutaan ”elämän tilkkutäkistä” tai ”elämän kuvakirjasta”. Tämän nimisen liikuttavan kaunokirjallisen tuotoksen voitte lukea vuoden 1930 Herättäjä-lehdestä.
 |
| Kaksi kuvaa Finnasta. Yllä tilkkutäkkitalkoot siirtoväen hyväksi vuonna 1940 Karkkilassa. Museovirasto, Kansatieteen kuva-arkisto, Erkki Halme. Alla Helsingin Sotilaskotiyhdistyksen joulumyyjäiset samana vuonna. Kuva Museovirasto, Pietinen |
