Museoilla on paljon annettavaa luonnon monimuotoisuuden hyväksi

Luonto ja sen monimuotoisuus eivät välttämättä ole ensimmäisenä mieleen tulevia asioita, kun puhutaan museoista. Museoilla on kuitenkin suurempi rooli ekologisen kestävyyden edistämisessä kuin äkkiseltään ajattelisi.

Museolain mukaisesti museotoiminnan tarkoitus on tallentaa ja säilyttää kulttuuri- ja luonnonperintöä. Alueellisten vastuumuseoiden lakisääteisiin viranomaistehtäviin kuuluu kulttuuriympäristöjen vaaliminen. Tuoreessa kulttuuriperintöstrategiassa puolestaan luonto ja ilmastonmuutos on nostettu yhdeksi neljästä painopistealueesta.

Varsinais-Suomen museoiden ilmastolupaus -hanke järjesti taannoin museoalan asiantuntijoille koulutustilaisuuden, jossa käsiteltiin luonnon monimuotoisuutta sekä esiteltiin konkreettisia esimerkkejä tavoista, joilla museot voivat torjua luontokatoa. Museoiden biodiversiteettitapahtuma houkutteli Kuralan Kylämäelle lähes 40 alan ammattilaista.

Luontokadon ja biodiversiteettikriisin kaltaiset käsitteet ovat monille tuttuja lähivuosina vahvistuneesta keskustelusta aiheen ympärillä. Mutta mistä itse asiassa puhumme, kun puhumme biodiversiteetistä?

Yleisen vastauksen mukaan biodiversiteetillä tarkoitetaan luonnon monimuotoisuutta, joka jakaantuu kolmeen tasoon: lajien sisäiseen geneettiseen monimuotoisuuteen, lajistojen monimuotoisuuteen sekä ekosysteemien monimuotoisuuteen. Tämä kuitenkin saa luonnon monimuotoisuuden kuulostamaan asialta, joka koskettaa vain biologeja.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön johtaja, professori Ilari Sääksjärvi tarjosi toisenlaisen vastauksen kysymykseen. Biodiversiteetti on nimittäin itse elämä, sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Kun suojelemme luonnon monimuotoisuutta, suojelemme elämää. Luontokadon pysäyttämisessä ei siis ole kyse vain luonnontieteistä. Se läpäisee koko yhteiskunnan.

Turun Biologisen museon Kokoelmia kotoa ja kaukomailta -näyttely esittelee Turun museokeskuksen luonnontieteellisen kokoelman syntyhistoriaa ja merkitystä tänä päivänä.

Sääksjärvi muistutti toisestakin tärkeästä asiasta. On nimittäin pitkälti museoiden ansiota, että ihmiselle on muodostunut kattava ymmärrys elonkirjon moninaisuudesta. Museoinstituution ytimessä on ollut sen perustamisesta lähtien luokitella, jäsentää ja ymmärtää maailmaa.

Biodiversiteetin tutkimus on lähtenyt liikkeelle luonnontieteellisistä museoista. Nykypäivänä, kun luontokato on noussut yhdeksi merkittävimmistä tulevaisuuden uhkakuvista, luonnontieteellinen tutkimus ei riitä. Jotta elonkirjo saadaan turvattua, tarvitaan ihmistieteitä. Näin ollen museoilla on edelleen paljon annettavaa luonnon monimuotoisuuden hyväksi.

Yksi museoiden tehtävistä on vaalia kulttuuriympäristöjä. Arkeologisen perinnön ja rakennusperinnön ohella kulttuuriympäristön käsite kattaa kulttuurimaisemat, eli kaikki ne maisemat, joissa ilmenee ihmisen vuorovaikutus ympäristöönsä.

Perinneympäristöt ovat yksi esimerkki kulttuurimaisemista. Nämä perinteisen laidunnusmaatalouden synnyttämät ympäristöt ovat maatalouden murroksen seurauksena uhanalaistuneet. 1950-luvun aikaisesta pinta-alasta perinneympäristöjä on jäljellä alle yksi prosentti. Erityisen huolestuttavaa tämä on siksi, että perinneympäristöt ovat toiseksi yleisin uhanalaisten lajien elinympäristö.

ProAgria Etelä-Suomen maisema-asiantuntija Laura Puolamäki on myös kulttuuriperinnön asiantuntija. Hän muistutti, että kulttuurimaisema kannattelee myös niin aineellista kuin aineetonta kulttuuriperintöä. Lajisto kertoo maisemahistoriasta, perinneympäristö arjesta ja sen muutoksesta. Luonto ja kulttuuri punoutuvat yhteen myös uskomusperinteessä. Onko tulevilla sukupolvilla enää mahdollisuutta poimia seitsemää kukkaa niityltä juhannusyönä?

Dioraama lounaissuomalaisesta viljelymaisemasta muistuttaa kulttuurimaisemien moninaisuudesta.

Jos emme suojele luonnon monimuotoisuutta, menetämme enemmän kuin elonkirjon. On siis syytä tarttua toimeen. Puolamäen sanoin: museotyö antaa erinomaiset mahdollisuudet tuottaa perinneympäristöihin kietoutuvaa tulevaisuusperintöä. Toisin sanoen museot voivat tehdä tässä hetkessä ratkaisuja, jotka ovat tulevaisuudessa voimavara.

Kaikki museot voivat rakentaa kestävää ympäristökulttuuria luontevasti vähintäänkin osana yleisötyötään. Lisäksi konkreettisia tekoja biodiversiteetin hyväksi voidaan tehdä monella tasolla. Museoiden ilmastolupaus -hankkeessa Aboa Vetus Ars Nova -museo suunnittelee tulevan kesän museoistutuksensa kaupunkimehiläiset huomioiden yhteistyössä Viherlassila Oy:n kanssa. Perennoista esimerkiksi punahattu, sinipallo-ohdake, mirrinminttu, syysasteri, mäkimeirami ja kurjenpolvet ovat pölyttäjien mieleen.

Salon historialliseen museoon kuuluvan Meritalon museopuutarhaan puolestaan istutetaan tulevana kesänä alkuperäiskasvien varmuuskokoelma. Kansallista kasvigeenivaraohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus Luke.

Jos museolla on tiluksillaan laidunmaata, tehokasta maisemanhoitoa ja -suojelua tarjoavat laiduntavat eläimet. Kuralan Kylämäellä ahertaa tänäkin kesänä kymmenittäin Karjataidon tilan nautoja ja lampaita. Museovieraiden tulee muistaa, että eläimillä on tärkeä tehtävä. Ruoan vieminen eläimille alueen ulkopuolelta vaarantaa pahimmillaan sekä eläinten hyvinvoinnin että lounaissuomalaisen perinnemaiseman.

Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen puhuttaa ja huolestuttaa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että keinot luontokadon pysäyttämiseksi ovat jo tiedossa. Enää tarvitaan tekoja.

Museoiden biodiversiteettitapahtuma järjestettiin 22.3.2023. Tapahtuma oli osa Varsinais-Suomen museoiden ilmastolupaus -hanketta.