Pansion Ankkurikylän inventointiprojekti 2025

 

Valokuva Ankkurikyläntieltä 17.11.2025. Valokuvaaja: Samu Nygren 

Pansion Ankkurikylän inventointiprojekti 2025

Marraskuussa 2025 Pansion Ankkurikylän asukkaita informoitiin tiedotteilla, että alueella tulee kiertämään siviilipalvelushenkilö Samu Nygren museoinventoijan tehtävissä. Kyseessä oli siis Ankkurikylän täydennysinventointi, jossa alueen historiasta ja rakennuksista kerättiin tietoja Museon Informaatioportaaliin eli MIP-palveluun, joka toimii Varsinais-Suomen kulttuuriympäristön parissa työskentelevien viranomaisten työkaluna. 

Valokuva Ankkurinkyläntieltä autotielle 17.11.2025.
 Taustalla näkyy Pernon telakka. Valokuvaaja: Samu Nygren.

Ankkurikylän alueen talot rakennettiin kaikki vuosien 1939–1954 välisenä aikana, vilkkain rakentaminen painottuen 1940-luvulle. Kylä sai alkunsa, kun puolustusvoimien laivastoaseman työntekijät alkoivat rakennuttaa omakotitaloja alueelle. Eräs asukas kertoo, kuinka Ankkurikylän olivat alkuvuosina asuttaneet vähävaraiset puolustusvoimien laivaston ”kapiaiset”. Ankkurikylässä onkin asunut runsaasti laivastoaseman upseereja, mutta myös lähellä sijaitsevan Pernon telakan työntekijöitä. Ankkurikylä sijaitsee aivan puolustusvoimien aitojen rajoilla, piilossa metsikössä, jossa villieläimet elävät vilkasta elämää.  Ankkurikylän asukkaat saivat aikoinaan kulkea lupalapulla uimaan puolustusvoimien rannalle, mutta se on nykyään kielletty. Monet asukkaat ikävöivätkin kovasti kävelymatkan päässä olevaa rantaa. Ankkurikylän tontit kuuluivat ennen Pernon kartanon maa-alueeseen.  Alue oli aiemmin osa Raision kuntaa, kunnes se liitettiin Turkuun 1970-luvulla.

Valokuvassa yksi Ankkurikylän vanhoista omakotitaloista, kuvattuna Ankkurikyläntieltä 17.11.2025.
Valokuvaaja: Samu Nygren.

Oikealla oleva valokuva on vuodelta 1941 ja siinä esiintyy kolme Ilmarisen uppoamisen selviytyjää. Oikealla puolella seisoo Matti Tiusanen, yksi Ankkurikylän alkuperäisistä asukkaista. Päästyään eläkkeelle armeijasta, Tiusanen työskenteli vielä yövartijana laivateollisuudella n. 20 vuotta. Ilmeisesti Tiusasen veli keksi nimen "Ankkurikylä", koska sinne ikään kuin "ankkuroituvat" armeijasta eläköityneet miehet.

Ankkurikylän rakennushistoriaa

Vuosien aikana Ankkurikylän taloissa on tapahtunut runsaasti muutoksia: laajennuksia, kunnostuksia, jopa purkuja. Jotkut talot näyttävät miltei upouusilta, kun taas jotkut taloista ovat pysyneet melko samannäköisinä alkuvuosistaan asti. Eräs asukas kertoo, kuinka Ankkurikylä on ”tekemällä tehty”. Ankkurikylän rakennukset on tehty hyvistä, kestävistä materiaaleista suurella vaivalla. Moni talo on rakennettu kovalle kalliolle, jota on jouduttu jopa räjäyttämään rakentamisessa. Talot rakennettiin yhteisöllisesti ja asukkaat ahersivat mielellään yhdessä.

Elämää Ankkurikylässä

Ankkurikylässä 45 vuotta asustaneen asukkaan mukaan elämä Ankkurikylässä on aikoinaan ollut todella yhteisöllistä. Ihmiset olivat tiiviisti yhdessä, tekivät yhteistyötä, ja heillä oli oma tehokas omakotiyhdistys, joka perustettiin vuonna 1950 ja toimi aina vuoteen 2025 asti. Tässä yhdistyksessä alueen asukkaat päättivät asioista yhdessä ja järjestivät esimerkiksi kylänjuhlia ja vuosijuhlia. Vaikka alueen asukkaiden välillä on tietenkin ajoittain ollut erimielisyyksiä, jopa riitoja, on ylipäätään elämä Ankkurikylässä ollut rauhallista. Nykyään ihmiset ovat mieluummin omissa oloissaan, mutta asukkaat luottavat siihen, että naapureilta saa apua tarvittaessa.

Valokuva Ankkurikyläntien viereisestä Ankkurikylänkadusta 17.11.2025.
 Valokuvaaja: Samu Nygren

Ankkurikylä on erittäin hurmaava pieni asuinalue, jossa kaikki tuntevat toisensa, ja näin se on aina ollutkin. Suurimmalla osalla taloista on vuosien saatossa ollut vain 2–3 omistajaa. Asukas kertoo, että Ankkurikylän väestö on ”matala profiilista porukkaa”. Alue tuntuu suojatulta ja erittäin turvalliselta, eikä häiriötekijöitä juurikaan ole. Ankkurikylän asukkaiden haastatteluissa tuotiin muutamaan kertaan esille telakan rakennusäänet, mutta ne eivät kuitenkaan tunnu häiritsevän asukkaita. Niihin on ilmeisesti totuttu, ja äänet kohdataan osana arkea. Eräs asukas mainitsee myös, kuinka onnellinen hän on itse ollut asuessaan Ankkurikylässä. Hän ei voisi kuvitella asuvansa missään muualla.

Projektini Ankkurikylässä

Valokuva Ankkurikyläntieltä 17.11.2025. Valokuvaaja: Samu Nygren

Projekti Ankkurikylässä oli erittäin puoleensavetävä, sillä pienet kylät ja naapurustot ovat aina kiehtoneet minua. Kun kylä on pieni, luonnollisesti asukkaat oppivat tuntemaan toisensa paremmin ja sosiaaliset verkostot alueen sisällä vahvistuvat eri tavalla kuin tiiviisti asutuilla, isoilla alueilla. Olen itse varttunut ja asunut koko ikäni alueella, jossa naapureita on niin paljon, että olisi mahdotonta oppia tuntemaan kaikki. Tämän takia oli mielenkiintoista tutustua tiiviimpään ja syrjäisempään naapurustoon Ankkurikylässä. Minua kiehtoi alueessa myös se, että siitä ei löydy esimerkiksi verkosta etsimällä juurikaan tietoja. Oli erittäin innostavaa päästä selvittämään alueen historiaa aivan itse.

Kiinteistöjä Ankkurikylässä on vain 13, joten projekti vaikutti melko pieneltä, varsinkin kun vertasin sitä aikaisempaan inventointiprojektiini Raunistulassa. Luulin, että projekti olisi ohi vain muutamassa päivässä, mutta olin kuitenkin väärässä. Se, että taloja oli vähemmän, antoi mahdollisuuden syventyä kiinteistöihin tarkemmin. Jokainen kiinteistö oli kuin tyhjä kangas: niistä ei löytynyt Museon Informaatioportaalista (MIP) tietoa, sillä niitä ei ole aikaisemmin inventoitu. Pyrin haastattelemaan mahdollisimman monta asukasta saadakseni tarkat tiedot rakennuksista ja alueen historiasta, ja siinä onnistuinkin, koska asukkaat tiesivät paljon talojensa historiasta. Monella heistä oli tallella vanhoja dokumentteja, jotka sisälsivät hyödyllistä tietoa alueen alkuperästä, sen rakennusvaiheista ja entisistä asukkaista. Myös vanhoja valokuvia löytyi, jotka näyttivät, miltä alue ja rakennukset ovat näyttäneet ennen. Ankkurikylässä jokainen kiinteistö tuntui miltei omalta projektiltaan, koska yhteen kiinteistöön tuli käytettyä aikaa tavallista enemmän.

Valokuva Koivuluodontieltä 17.11.2025. Valouvaaja: Samu Nygren

Kiinteistöjen valokuvaaminen oli myös iso osa inventointiprojektia. Se osoittautui työläämmäksi, kuin aluksi olin luullut, sillä lähes jokaisella tontilla oli monta rakennusta, joista jokainen tuli kuvata mahdollisimman tarkasti. Keskimäärin yhdellä kiinteistöllä oli noin 5 rakennusta. Työtä helpotti se, että kiinteistöjen alueet olivat niin laajoja, että valokuvia saattoi ottaa hyvältä etäisyydeltä, jolloin ympäristö hahmottui hyvin ja valokuvista tuli ylipäätään selkeitä ja informatiivisia.

Oli jälleen ilo jutustella asukkaiden kanssa, se alkoi tuntua enemmän ja enemmän luontevalta jokaisen haastatteluhetken jälkeen. Oli mukava kävellä ympäri Ankkurikylän silmukkaa, katsella hienoja vanhoja taloja, kuunnella metsän ja kevyen liikenteen ääniä sekä kurkkia puolustusvoimien rakennuksia aidan takana. Tämä oli erittäin mieluinen projekti, ja toivon pääseväni toteuttamaan samankaltaisia projekteja tulevaisuudessa. Projektin aikana otin yhteensä 1 311 valokuvaa ja inventoin 13 uutta kiinteistöä MIP-palveluun.

Valokuva Ankkurikyläntieltä 17.11.2025. Valokuvaaja: Samu Nygren

Kirjoittanut Samu Nygren.