Kuralan kuukauden esine, tuulimoottorin torni - ”Frans-setä oli rohkein ja uskalsi kiivetä torniin”

 

Taidatte tietää Kuralassa Jaaninojan laaksossa kohoavan rautatornin hämähäkinjalkoineen? Monelle on tuttua tätä nykyä myös, että tämä noin satakymmenvuotias rakennelma on liittynyt Kuralan kylän maataloushistoriaan: se on tuulimoottorin torni, jäänne kylän 1910-luvulla suorittamasta yhteisponnistuksesta eli Kuralan vesijohtolaitoksesta. Arvannette myös, että tornin huipusta puuttuu oleellinen osa, tuulen voiman kaappaava ratas siipineen. Kurala on saamassa lahjoituksena erään toisen tuulimoottorin siivet, mutta ainakin ensi alkuun ne jäävät maan tasalle ihmeteltäväksi. Vanha torni ei kenties kestäisi enää tositoimiin joutumista ja sitä vääntöä, jonka siipien pyöriminen sille aiheuttaisi.

Tuulimoottorin torni Kylämäen maisemassa. Kuvat Raakkel Närhi 2019, Turun kaupunginmuseo

Tuulimoottorin voimalla vesi pumppautui Kylämäen korkeimmalle laelle eli entiselle Myllymäelle vuonna 1914 rakennettuun vesisäiliöön. Säiliöstä vesi taas valui omalla paineellaan maahan upotettuja johtoja pitkin käyttöpaikkoihin, etenkin navetoihin ja talleihin. Niissähän vettä kului enemmän kuin ihmisasunnoissa. Vesijohtolaitos poisti valtaosan päivittäisestä veden kantamisesta, ja hankkeeseen osallistuivatkin lopulta kaikki kylän talot. Iso-Kohmon väki empi jonkun aikaa, olihan heillä navettansa kupeessa vielä silloin hyvä kaivo. Vesijohtohankkeen vetäjänä toimi suurimman talon eli Iso-Rasin isäntä Urho Haavisto.

Tuulimoottorin tornin kohdalla on syvä putkikaivo. ”Kamalan hieno ajatus sikäli kun siel Jaaninojan vierellä on niit lähteensilmiä”, on museon väelle todennut Kuralan naapurustossa lapsuutensa viettänyt Salme. Kaivo on tehty yhteen lähteensilmään upottamalla maahan kymmenmetrinen putki ja kaksi kaivonrengasta; näin voi päätellä Haaviston suvulla säilyneiden kuittien perusteella. Putkikaivon pohjan ja vvesisäiliön välille jäi peräti 34 metrin korkeusero.

Moottori siivekkeineen kääntyi tornin päässä pyrstön avustuksella tuulen myötä aina edullisimpaan asentoon. Ainakin alkuun kovat tuulet tuottivat myös ongelmia. Vähä-Rasin talon tytär, vuonna 1907 syntynyt Anni on muistellut että ”kovalla tuulella ratas oli irrotettava, ettei vettä pumppautunut liikaa. Frans-setä oli rohkein ja uskalsi kiivetä torniin ratasta irrottamaan.”

Varhainen kuva tuulimoottorista Suomessa, tosin vasta näytteillä. Piirros esittää Turun Maanviljelijäkokousta Turussa v.1881, piirt. Alex Federley1882. Museovirasto, lähde Finna

Aino-tuulimoottori E& J. lienon hintaluettelossa vuodelta 1916. Lähde kansalliskirjaston digitoidut pienpainatteet

Sekä tuulimoottori että vesisäiliön rakennusmateriaali olivat aikansa uutta tekniikkaa. Aino-merkkinen tuulimoottori torneineen, pumppu ja putket oli hankittu suoraan valmistajalta, salolaiselta E. & J. Leinon tehtaalta, joka myös toteutti rakennustyön. Tuulimoottori oli keksitty Amerikassa 1800-luvun puolivälissä, ja kyllähän me kaikki muistammekin lännenfilmien preerioilla omia aikojaan kitisevät tuulimoottorit! Suomeen keksintö alkoi rantautua jo 1800-luvun lopulla, ja amerikkalaiseksi tuulimoottoriksi sitä kutsuttiin, tietenkin. Kuralan vesisäiliö puolestaan on muurattu Turun Rautabetonivalimon valmistamista ja vain pari vuotta aiemmin patentoiduista Tapani-laatoista (joista lisää alempana).

Vesijohtolaitoksesta säilyneet rakenteet lisäävät Kuralan kyläkokonaisuuden arvoa menneisyyden todistuskappaleena. Osien hankintoihin liittyvät kuititkin ovat yhä tallella, kiitos Urho Haaviston kirjanpidon. Hanke on hieno kappale sekä maatalouden koneellistumista että varsinaissuomalaista teollisuushistoriaa!

Ilmoitus Turun Sanomissa 22.12.1914, lähde Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet

                                                                 

Kuralan vesisäiliö uutena vuonna 1914. Kuva Turun kaupunginmuseo

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                                    

Vesisäiliö kesällä 2025

Tapani-laatta oli keksijänsä Juho Tapanin vuonna 1913 patentoima* rautabetoninen rakennusharkko tai nykykielellä ontelolaatta. Onton laatan ulko- ja sisäpinnan väliin jäävän ilmatilan ajateltiin riittävän sellaisenaan rakennuksen eristeeksi. Pian kuitenkin todettiin, että asuinrakennusten ulkoseinissä ontto tila oli syytä täyttää esim. hiekalla, turvepehkulla tai sahanpurulla. Parhaimmaksi eristeeksi havaittiin koksimurske, joka ei kostunut eikä painunut. Harkko oli pohjasta ja päältä avoin. Kerroksia päällekkäin muurattaessa harkon etu- ja takapintojen väliin jätetyt pienet ontot ulokkeet jätettiin täyttämättä eristeellä. Vasta jälkeenpäin niihin työnnettiin pystysuora raudoitus, jonka ympärille valettiin löysää sementtiä.

Vasemmalla periaatepiirros tapanilaattaseinästä patenttihakemuksessa vuonna 1913. Oikealla vastaava kuva vuonna 1920 julkaistussa Turun Rautabetoni-Valimon esitteessä

Juho Tapani oli syntynyt Laitilassa vuonna 1873 ja muutti erinäisten vaiheiden jälkeen perheineen Turkuun vuonna 1905. Itseoppinut rakennusurakoitsija ja keksijä perusti vuonna 1911 Kaarinaan Piispanristille Turun Rautabetoni-Valimon, jonka konttori sijaitsi Turussa osoitteessa Horttokuja 1. Vuonna 1913 valmistunut Horttokujan rakennus toimi samalla Tapanilaattojen esittelypaikkana, sillä se oli ensimmäinen kyseisistä laatoista muurattu turkulaisrakennus.

Tapanilaatoista muuraaminen sujui nopeammin ja tuli halvemmaksi kuin perinteinen täystiilestä muuraaminen. Myös välipohjat voitiin tehdä Tapanilaatoista, kun ne tiilitaloissa olivat yleensä puiset. Laatat herättivät innostusta heti markkinoille tullessaan, ja erityisesti kotimaisuus miellytti arvioiden antajia. Jäljittelijöitäkin löytyi, ja ainakin yhden kopioversion laatija joutui oikeuteen Tapanin patenttioikeuksien rikkomisesta.

"Tapanilaattojen keksijä ja yritteliäin nykyisistä rakentajista"

Kuvia esitteestä vuodelta 1913, kts lähdeviittet tekstin lopussa

Tapanilaatoista oli vuoteen 1920 mennessä tehty Turun Rautabetoni-Valimon omien tietojen mukaan yhteensä 60 rakennusta, joista 8 oli asuintaloja ja 24 navettoja. 1920-luvulla Juho Tapani rakenni erityisesti asuinkerrostaloja Turkuun. Näistä ovat edelleen jäljellä kerrostalot osoitteissa Aurakatu 22, Maariankatu 12, Sirkkalankatu 8, Puolalanpuisto 1a, Puutarhakatu 7 ja Läntinen Pitkäkatu 20. Lisäksi rakennettiin Jousi Oy:n tehdas osoitteessa Läntinen pitkäkatu 13 ja autojen säilytyshalli osoitteessa Rauhankatu 11. Autohallissa oli säilytyspaikkoja asiakkaiden autoille, mutta sieltä sai myös asiantuntevaa huoltoa, polttoainetta ja öljyä, jopa ajo-opetustakin. Suurempi, peräti Pohjoismaiden suurin autohalli Tapanilaatoista syntyi vuonna 1925 Helsinkiin osoitteeseen Vuorikatu 14.

Tapanilaatattoihin kohdistui myös epäilyjä. Kun Tapani alkoi vuonna 1919 rakennuttaa viisikerroksista asuintaloa Turkuun Aurakatu 22:een, laattojen kestävyys niin suurena rakenteena kyseenalaistettiin. Tapani antoi arkkitehtien Elias Aspin ja Alex Nyströmin laatia keskeneräisestä rakennuksesta mittauksia ja julkisia koekuormituksia, joilla epäilyt kumottiin. ** Liki vuosikymmen tätä episodia myöhemmin arkkitehti Alvar Aalto kiinnostui tapanilaatoista, edustivathan ne funktionalismin perusperiaatteisiin kuuluvan standadimitoituksen sekä pienessä mittakaavassa myös moduuliajattelun ja elementtirakentamisen tuomista rakennustekniikkaan. Aallon suunnittelema standardivuokratalo Läntinen Pitkäkatu 20 valmistui tapanilaatoista vuonna 1928.

Aallon uralla standardivuokratalo oli yksi nuoruuden voimannäytteistä, mutta Juho Tapanin uralla eräänlainen joutsenlaulu. Tapanin elämäntyötä tutkineet*** ovat todenneet, että rakentaminen oli vielä 1920-luvulla vanhakantaisen käsityövaltaista ja sekä rakennusmestarit että viranomaiset vierastivat rakennusalan modernisointia. Tapanilaattoja käytettiin vain Tapanin itsensä rakennuttamissa  kerrostaloissa ja vain hänen luottomiestensä johdolla. Juho Tapanilla ei ollut taloudellisia rahkeita kohottaa Tapanilaattoja rakennuselementtien kotimaisesta pioneerista yleisesti hyväksytyksi ja käytetyksi tekniikaksi, ja 1930-luvun lama lakkautti myös Turun Rautabetoni-Valimon. Juho Tapani kuoli vuonna 1935.

Turun kaupunginmuseolla on valokuva-arkistossaan 58 kuvan kokonaisuus Juho Tapanin työkohteista ja perheestä. Osa niistä on nähtävissä Finna- palvelun kautta tästä linkistä . Varsinaissuomalaista lukijaa saattavat kiinnostaa oheiset kuvat jo kadonneista Paimion Juntolan ja Alastaron (Loimaan) Haitulan silloista. Viimeksi mainittu on purettu ja korvattu uudella sillalla vasta 2010-luvulla. Juho Tapanin kuuluisin ja samalla Suomen ainoa rakennusperintölailla suojeltu silta on Alvettulan silta Hauholla.

Paimion Juntolan silta ja koski

 

Paimion Juntolan silta ja koski yläjuoksun puolelta

Alastaron, nyk. Loimaan Haitulan silta

* 

 

 

*Patenttiasiakirja Tapanilaatoille 1913, patenttinumero 5215 Espacenet- Alkuperäinen julkaisu  

Myös vuonna 1912 oli annettu patentti näille laatoille, patenttinro 4775 Espacenet- Alkuperäinen julkaisu

Juho Tapanin muut patentit:

        Betoni-ikkuna ja -ovikehys 1912 Espacenet- Alkuperäinen julkaisu

        Rautabetonista tehty uuni 1912 Espacenet- Alkuperäinen julkaisu

        Tapani-rautabetonikatto 1912 Espacenet- Alkuperäinen julkaisu

        Lastausalusta Tapani-rautabetonilautta 1914 Espacenet- Alkuperäinen julkaisu

        Tapanilaatoista tehty siltarakenne Tapani-silta 1918Espacenet- Alkuperäinen julkaisu

** julkista keskustelua mm lehdissä Uusi Aura-lehti 12.3.1920 12.03.1920 Uusi Aura no 70 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto  ja Uusi Aura 14.3.1920 14.03.1920 Uusi Aura no 72 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

Aspin ja Nyströmin mittauksia julkaistiin sekä Turun Rautabetoni-Valimon esiteessä 1920 Rakentaa siltoja, asuin- ja maatalousrakennuksia, Turku 01.01.1920 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto ja varhaisempia teknisiä tietoja Tapanilaattojen esitteessä vuodelta 1913 Käytännöllinen uutuus rakennusalalla, Turku 01.01.1913 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto

*** Kivistö, Terhi – Kivistö, Markus: Tehtailija Juho Tapani ja Turun Rautabetoni-Valimo - Tapanilaatta ja sen turkulainen kehittäjä. Artikkeli kokoomateoksessa Tienraivaajia ja jälleenrakentajia. Suomalaista yrityshistoriaa itsenäistymisestä jälleenrakentamiseen, 2023

 *** Kankaanpää, Jari: Tapanilaatta ja rakentamisen kulttuuri: turkulainen keksintö asuntorakentamisen käytännössä 1920-luvulla. Suomen historian pro gradu-tutkielma, Turun Yliopisto, 1997