Tavallisestihan korjaukset kirjoihin tehdään lisälehdellä,
kun juuri ennen painovaihetta huomataan jokin virhe. Tämä virhe, jota nyt
korjataan, tuli ilmi vasta nyt, melkein viisi vuotta julkaisemisen jälkeen.
Sivulla 144 on kuvassa kaksi tapettia, toinen 1700-luvun
käsin maalattu ja toinen edellisen takapuolelle maalattu 1800-luvun alkupuolen sapluunatapetti.
Kuvatekstissä oli mainittu, että tapetit ovat Iso-Heikkilän kartanosta. Mutta
eivät olekaan, siitä ilmestyi nyt todisteet Naantalista.
Naantalin museo täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Heidän
juhlavuoden kesänäyttelynsä kertoo tapeteista. Naantalin museolla oli tiedossa,
että maakuntamuseo on ollut mukana museon sisustusuudistuksessa 1980-luvulla.
Niinpä he kysyivät meiltä museonsa korjauksen yhteydessä talteen otettuja
tapetteja. No sellaisia ei meidän museon hyvin järjestetystä, digitaaliseen tiedostoon
viedystä tapettikokoelmasta löytynyt. Ei yhtään tapettia Naantalista meidän
kokoelmassa. Etsintöjä jatkettiin sekä Naantalissa että Turussa. Naantalista
löytyikin asiakirja, jossa kerrottiin, että museon kunnostustyön aikana oli
otettu tapettinäytteet sekä maakuntamuseolle että Naantalin museolle. ”Maakuntamuseolle
100 x 80 cm kokoiset näytteet ja Naantalin museolle 40 x 30 cm näytteet”.
Kun oli mustaa valkoisella ja tarkat faktat tiedossa,
etsintöjä jatkettiin entistä kiivaammin. Maakuntamuseon tapettikokoelman
digitoitu osa käsittää 110 arkistolaatikkoa.
Laatikot ovat kooltaan 30 x 40 cm ja suurimmat näytteet ovat vähän arkistolaatikkoa
pienempiä. Maakuntamuseossa on myös niitä isompia ja digitoimattomia näytteitä. Mutta ei
niidenkään joukossa muistikuvan mukaan ollut mainittu yhtään näytettä
Naantalista.
No tulinpa sitten kysyneeksi, että minkälaiset tapetit
siellä museossa nyt on. Jos nykyiset tapetit on tehty vanhojen pohjalta, niin
ehkä niistä voisi
tunnistaa talletettuja näytteitä. Naantalista tuli vastauspostina 1980-luvun
korjauksen yhteydessä otettuja kuvia esiin tulleista tapeteista. Bingo! Ainakin
kaksi tapettia oli oikein tuttuja. Ne kaksi, jotka kirjassa Kukkien lumoa,
sivulla 144 on väitetty Iso-Heikkilän kartanosta talteen otetuiksi!
Varsinais-Suomen maakuntamuseo toimii Turun
museokeskuksessa, joka tänä vuonna täyttää 138 vuotta. Vasta 1980-luvulla
museon toimisto ja varastot siirtyivät Kalastajankadulle sijaittuaan sitä ennen
monessa paikassa eri puolilla kaupunkia. Niinpä sitä aina toisinaan sattuu,
että joku tulee jonkun laatikon tai paketin kanssa ja sanoo esimerkiksi, että ”Linnasta
lähettivät tällaisen”. Niin ne tulivat nämäkin tapetit Kalastajankadulle: viisi
pahville kiinnitettyä tapettia ja yksi tapetin mallipiirros värimalleineen.
Yhdessä niistä oli selkeä tieto: Iso-Heikkilän kartano ja pohjapiirros, josta
kävi ilmi, mistä huoneesta kyseinen tapetin mallipiirros oli tehty. Museo oli
dokumentoinut Iso-Heikkilän kartanon ennen purkua vuonna1955. Turun kaupungin
historiallisen museon vuosikirjassa 1960-1961 julkaistiin Irja Sahlbergin
artikkeli ’Iso-Heikkilä kuninkaankartanona ja virkatalona’. Artikkeli kertoo
kartanon historiasta, mutta myös purkutyön yhteydessä tehdystä
dokumentoinnista. Sahlberg on maininnut tekstissä, että tapettinäytteitä on
otettu, mutta ei kerro sen tarkemmin niistä. Ja niinpä tämän yhden nimetyn
tapettimallin mukaan tuli sitten tehtyä oletus, että koko nippu on samasta
paikasta.
Epäilys yllä mainittujen tapettien alkuperästä heräsi kyllä
jo pari vuotta kirjan julkaisun jälkeen, kun huoneeseeni ilmestyi
arkistolaatikko, jossa oli sekä Iso-Heikkilän että Åvikin purkudokumentoinnin
yhteydessä tehty rakennushistoriallinen tutkimus tapettinäytteineen. Iso-Heikkilän
tapettinäytteistä ei nimittäin löytynyt aiemmin mainituissa viidessä
tapettinäytteessä olleitten tapettien kaltaisia tapetteja.
Mitä opimme tästä? Jokaiseen lippuun ja lappuun ja
näytteeseen pitää selvästi kirjoittaa, mistä se on peräisin. Ei riitä pelkkä
huonenumero, ”huone 105”, pitää lukea myös mikä rakennus ja myös mikä
paikkakunta!
Se, että tämä viiden pahville liimatun näytteen tapettinippu
tuli linnasta Kalastajalle juontunee siitä, että näiden tapettien mukaan on
tehty Turun linnan esilinnan tyylihuoneisiin tapetteja.
Tapetit on tehty
1980-90-luvulla, mutta näytteet ovat jääneet linnaan. Tästä opimme sen, että ei
pidä jättää mitään mihinkään tilapäiseen paikkaan, koska mitä pidempään tavarat
jäävät ”matkalle” sitä vaikeampi niitä on jälkikäteen ”löytää” ja sijoittaa
sinne, minne ne kuuluvat! Tämä pätee muuten ihan kotioloissakin!
Eija Suna