Muistoja kesän kukkaloistosta - NTAA-seminaari Itä-Uudellamaalla

NTAA (Nordiskt nätverk för Trädgårdens Arkeologi och Arkeobotanik)-verkosto (ks. lisää
http://archaeogarden.se/NTAA/index.html) on pohjoismainen puutarha-arkeologian ja arkeobotaniikan asiantuntijoiden verkosto, joka pyrkii osana toimintaansa järjestämään vuosittain seminaarin. Tänä vuonna oli suomalaisten vuoro kutsua skandinaavit kylään. Kunnianarvoisaan järjestelytoimikuntaan kuului maisema-arkkitehtejä, arkeobotanisteja, puutarha-agronomi ja yksi arkeologi, (allekirjoittanut).

 Päätimme järjestää seminaarin Porvoossa, koska siellä on tutustumisen arvoisia historiallisia puutarhakohteita, jotka saattavat olla naapurimaissa Turun ympäristön kohteita vieraampia. Asiaan vaikutti myös se, että Porvoon kaupunki tarjosi ystävällisesti käyttöömme hienot seminaaritilat Taidetehtaalla.

 Seminaari pidettiin kesäkuussa. Kaksi päivää oli omistettu esitelmille sekä Porvoon kohteisiin tutustumiseen. Kolmantena päivänä suuntasimme bussilla kohti naapurikaupunkia Loviisaa ja kävimme Suur-Sarvilahden (Stor-Sarvlaks) sekä Tervikin kartanoissa ja Loviisan kaupunkikierroksella.

 Seminaarin teemaksi valittiin: Kulturväxter som arv och arkiv. Koska vuosi 2018 on Euroopan kulttuuriperintövuosi halusimme keskittyä kasveihin, puutarhoihin ja kulttuurimaisemaan kulttuuriperintönä; niin fyysisenä kuin henkisenäkin. Seminaarissa etsittiin vastauksia kysymyksiin: "Mitä kertovat viljelyn jäänteet, puutarhoista löytyvät vanhat lajikkeet, arkeologisten kaivausten makrofossiilit tai inventoinneissa havaittava lajisto ihmisen toiminnasta? Miten kasvit ovat kulkeutuneet ihmisen mukana?"

 Esitelmöitsijät olivat ansioituneita tutkijoita eri maista ja saimme kuulla niin Pehr Kalmin 1750-luvulla metsästämien siemenien kohtalosta, keskiaikaisista puutarhakasveista Turun linnassa, keskiaikaista ruotsalaisista yrtti- ja rohto-oppaista, viljelystä Norjan rannikon majakoilla, viljelyyn liittyvästä valistustoiminnasta Suomessa ja monesta muusta mielenkiintoisesta aiheesta. Koska kaikkiin seminaarin esitelmiin ei ole mahdollista perehtyä tässä kovin syvällisesti, nostan esille muutaman teeman, jotka jäivät erityisesti mieleeni.

Fredrika

Ensimmäiseksi kerron naisesta, joka syntyi vuonna 1807 ja asui nuoruusvuotensa Turussa. Fredrika Runeberg oli mielestäni eräänlainen seminaarin kunniavieras, sillä hänen elämäntyönsä kasvien parissa esiteltiin seminaarivieraille niin esitelmien kuin ekskursion kautta. Fredrikan olisi nuorena tyttönä kuulunut keskittyä vain "naisten töihin", mutta hän luki läpi isänsä kirjaston kirjat. Hänestä olisi todennäköisesti tullut innokas yliopisto-opiskelija, jos tämä olisi ollut siihen aikaan naisille mahdollista. Fredrikan perheen koti paloi Turun palossa ja niukkojen vuosien jälkeen hän nai köyhän runoilijan Johan Ludvig Runebergin. He päätyivät asumaan Porvooseen nykyisen Aleksanterinkadun varteen, jonka suljetulta sisäpihalta löytyy nykyäänkin Fredrikan puutarha.

Fredrika Runeberg 1861

Mitä kuuden lapsen kasvattamiselta ehti, Fredrika kirjoitti novelleja, runoja ja romaaneja. Hän kirjoitti myös salanimellä lehteen. Hän teki taidetta erilaisissa muodoissa ja sai niin teksteihinsä kuin maalauksiinsa ja käsitöihinsä innoitusta luonnosta, puutarhasta ja kasveista. Fredrika oli hyvin verkostoitunut kasviammattilaisten ja –harrastelijoiden kanssa ja osti sekä sai siemeniä ja taimia myös siihen aikaan harvinaisemmista kasveista. Esimerkiksi tulppaaneja ja narsisseja Fredrika sai ilmeisesti herra Ekholmilta, joka hoiti Turun Akatemian puutarhaa. Turusta Fredrika myös himoitsi tummanpunaisia, valkoviirullisia posliinineilikoita.

Fredrika kasvatti myös huonekasveja. Hänellä oli kotonaan muutamia kasveja mainitakseni kellopasuuna (Brugmansia suaveolens), keisaripuu (Pauwlonia tomentosa), tuoksupielikki (Geranium x fragrans), rahapuu (Crassula sp.), vaarinkaarililja (nyk. Cyrtanthus elatus), papukaijannokka (Clianthus puniceus) ja nykyäänkin harvinainen Mitraria coccinea.

Kuvia puutarhasta

Vuonna 2004 tuli kuluneeksi 200 vuotta J.L.Runebergin syntymästä ja tämän kunniaksi Runebergien puutarha päätettiin entisöidä. Tällöin Royal Horticultural Society-hortonomi Davis Stokes ja museopuutarhuri Aaja Peura tekivät puutarhaan hoitosuunnitelman.

Esitelmä entisöintiprojektista.

Kasvit inventoitiin ja niistä etsittiin tietoa kirjallisista lähteistä ja valokuvista sekä paikallisten muistitiedon avulla. Kasvikuulutusten avulla etsittiin puutarhasta hävinneitä lajeja, joita oli jaettu Runebergien puutarhasta muihin puutarhoihin, ja jotka olivat näissä säilyneet. Tällaisia kasveja löytyikin ja niitä palautettiin kunnostettavaan puutarhaan.

Fredrika Runebergin raparperi

Puutarhassa kasvavan raparperin geenit tutkittiin ja ne todettiin niin poikkeuksellisiksi, että lajikkeelle annettiin nimeksi Fredrika Runebergin raparperi ja se pääsi Luken kasvigeenivaraohjelman pitkäaikaissäilytettävien raparperien kokoelmaan.


Kasvien ja puutarhanhoidon harrastaminen on edelleen suosittua. Nykyään siemeniä ja pistokkaita vaihdellaan Facebook-ryhmien välityksellä ja erilaisissa yhdistyksissä. Fredrikan perintö elää!

Suur-Sarvilahden kartanolinna ja arkeologin unelmapuutarha

Suur-Sarvilahden kartano sijaitsee Loviisan Pernajassa ja on Askaisten Louhisaaren ohella toinen Suomessa säilynyt 1600-luvun barokkilinna. Amiraali Lorentz Creutz aloitti sen rakentamisen ja kartano valmistui vuonna 1683. Sarvilahti nimenä on mainittu jo vuonna 1348 kuningas Maunu Eerikinpojan kirjeessä. Sotien (ison ja pikkuvihan) takia kartano oli välillä asumaton ja välillä vihollisten tuhoama. Avioliittojen kautta omistajasuvun nimi muuttui välillä von Morianiksi ja von Borniksi.

Suur-Sarvilahden kartano

Sotien hävityksestä ja tulipalosta huolimatta kartanorakennuksessa on säilynyt mielenkiintoisia esineitä jopa 1600-luvulta. Tällaisia ovat esimerkiksi upseerinpertuska/partisaani, jota Ernst Creutz kantoi Kustaa II Aadolfin hautajaisissa vuonna 1634 Tukholman Riddarholmenin kirkossa. Upea on myös kullalla, hopealla ja silkillä kirjottu Creutz-suvun vaakuna, jonka Ernst Creutz sai Turussa vuonna 1655.

Upseerinpertuska

Creutz-suvun vaakuna

Kartta puutarhasta

Kartanon puutarhaa on kehitetty eri aikakausina. Sinne perustettiin kolmionmuotoinen humalatarha 1700-luvulla. Seuraavaksi kartano sai yrttiviljelmät, hedelmäpuutarhan ja huvimajan. 1800-luvulla kartanon ympärille alettiin kehittää maisemapuutarhaa.Pihasta pohjoiseen johti lehtipuukuja. Pihan länsiosaan tehtiin keinotekoinen lampi ja saari, jonne pystyä kävelemään polkuverkostoa pitkin. Lammen länsipuolelle istutettiin rivi hopeavaahteroita.
 

Leikkimökki 1800-luvun loppupuolelta. Oven yläpuolella on kartanon lasten etunimien ensimmäiset kirjaimet.

Arkeologin unelmapuutarhan Stor-Sarvilahden puutarhasta tekee se, että pihan länsiosa on jäänyt hoitamatta ja luonto on päässyt valtaamaan sen. Toisesta näkökulmasta tämän voisi toki nähdä harmillisena, mutta arkeologina on äärimmäisen mielenkiintoista kävellä kasvuston keskellä ja katsoa, miten vanha puutarha on vielä havaittavissa kasvien, kiviraunioiden, maavallien ja vanhojen polkujen muodossa. Kiehtovaa on mahdollisuus vertailla maastoa puutarhan karttaan ja havaita, mitkä asiat luonto on puutarhasta kadottanut.






Kuva rakennuksen raunioista lammen eteläpuolella, joen varressa.

Lampi on kasvanut umpeen.

Hopeavaahterakuja puiston länsireunassa.

 Näin syksyn keskellä ei voi muuta kuin ilolla muistella hienoa seminaaria, upeita puutarhoja ja kesän lämpöä. Ehkäpä ensi kesänä pääsen kokemaan jotain vastaavaa seuraavassa seminaarissa. Tuskin maltan odottaa!

 Lähteet:

Sähköiset

Meillä kotona: Puutarha oli Fredrika Runebergin rakkauden ja hoivan kohde
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/puutarha-oli-fredrika-runebergin-rakkauden-ja-hoivan-kohde

Yle, 16.5.2018.Runebergin kotipihassa kasvaa salaa harvinainen raparperi, ja nyt se sai nimen.
https://yle.fi/uutiset/3-10207698

Kirjallisuus

Eklöf Anna Paulina 2015.Fredrika ja ruusu - Unelmien puutarha. Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötypuutarha. Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 10, 11-36

Lindén, L., Stam, Å. & Strandberg-Panelius, C. 2012: Parken på Stor-Sarvlaks gård.

(The Stor-Sarvlaks manor park). — Sorbifolia 43(3): 105–116. ISSN 0359–3568.

Peura, Aaja 2015. Fredrikan huonekasvit ja vanhojen huonekasvien hoidosta. Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötypuutarha. Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 10, 73-79

Sirén Olle, 2003. Pernajan pitäjän historia. Keskiajalta 2000-luvulle. Loviisa

Tandefelt, Henrika (red.) 2010. Sarvlax. Herrgårdshistoria under 600 år. Svenska litteratursällskapet i Finland. Helsingfors.

Widjeskog, Susanne 2015. Puutarhureita ja puutarhahistoriaa. Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötypuutarha. Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 10, 55-64