Tulan keisarillinen asetehdas nimetään 1912 uudelleen perustajansa mukaan Keisari Pietari Suuren asetehtaaksi. Viisi vuotta myöhemmin, vanhan vallan viimeisenä vuonna, sieltä valmistuu kivääri, johon lyödään tehtaan leima (ТУЛЬСКІЙ ИМПЕРАТОРА ПЕТРА ВЕЛИКАГО ОРУЖЕЙНЫЙ ЗАВОД), valmistusvuosi (1917), sarjanumero (390400) - ja tietysti keisarillinen kaksoiskotka.
Kivääri on Venäjän armeijan jalkaväen perusase, suunnittelijoidensa mukaan nimetty Mosin-Nagant M1891.
Käynnissä olevan maailmansodan myllerryksessä ase joutuu Turkuun, jossa joku kätkee sen Linnankatu 39:ssä sijaitsevan, tuolloin Tullikamarin käytössä olleen rakennuksen vintille, yhdessä repun sekä yhdeksän patruunakamman, ja näiden kantamiseen tarkoitetun patruunavyön kanssa. vasta sata vuotta myöhemmin, kesäkuussa 2018, ne löytyvät kattoremontin yhteydessä.
Sittemmin rakennus toimi pitkään retkeilymajana, jollaisena useimmat turkulaiset sen epäilemättä muistavat. Mutta kuka kätki Tullikamarin rakennukseen aseensa ja varusteensa vuonna 1918? Reppu ja patruunavyö ovat kotitekoisia, ja juuri sellainen kokonaisuus joita on säilynyt valkoiselta puolelta Turun museokeskuksen kokoelmissa. Hankkiko joku Turun suojeluskunnan jäsen itselleen aseita ja ammuksia (kurinsa menettäneet venäläiset sotilaat myivät niitä kenelle vain), mutta ei uskaltautunut niiden kanssa punaisten linjojen yli, vaan piilotti ne punaisten ottaessa vallan kaupungissa. Kenties piilottaja hankkiutui Uuteenkaupunkiin muiden turkulaisten suojeluskuntalaisten tavoin, mutta kaatui Turun pataljoonan taisteluissa sitä koskaan palaamatta hakemaan? Lähes varmasti tekijän olisi pitänyt olla tullin työntekijä - mutta emme tunne ketään tuolloista tullivirkailijaa jolle noin olisi käynyt.
Toisaalta Tullikamarin tilat tulivat myös punaisen vallan piiriin. Suurin osa työntekijöistä kieltäytyi työskentelemästä vallankumoushallinnon alaisena, mutta yhteistyöhän suostuneista muodostettiin Turun tullineuvosto ja sen johtoon asetettiin komissaariksi Johan Vilhelm Laine. Turusta riitti punaisia tullimiehiä muuallekin maahan. Valtakunnallisen tullineuvoston johtoon nousi Alfred Blomqvist, ja Tampereelle määrättiin komissaariksi Alfred Karlsson. Sodan jälkeen yhteistyöstä joutui tilille, ja em. Karlsson surmattiin Tampereen valtauksen jälkeen. Punaisen kätkijän olisi sodan jälkeen paras ollut unohtaa asetta koskaan omistaneensakaan. Tosin hävittämiseksi olisi riittänyt heittää kivääri muutaman metrin päässä olevaan Aurajokeen joka punaisten vetäytyessä oli jo ainakin osittain sula - vai kätkettiinkö ase ehkä siinä toivossa että tappiolliseksi kääntynyt vallankumous vielä joskus jatkuisi?
Kätkikö aseen ja varusteet siis sodan punainen vai valkoinen osapuoli, emme tiedä. Joka tapauksessa merkittävä paikallishistoriallinen löytö, ja todiste 100 vuoden takaisista tapahtumista.
Kiitokset asiantuntija-avusta: Janne Nokki, Tullimuseo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti