Orpolan lapset

Kun työssä tarvitut kirjat ovat jääneet lukittujen ovien taakse kirjastojen uumeniin, tutkija kiittää ja kumartaa entistä syvempään kansalliskirjaston digitointihankkeiden ja digitoijien suuntaan. Sanoma- ja aikakauslehtitietokannat suovat mahdollisuuden kiertää monta pulmaa ja koukkia esiin tietoja koronatoimista huolimatta! Koukkuun myös tarttuu kaikenlaista. Tällä viikolla sadan vuoden takaisen Åbo Underrättelsenin sivuilta osui silmiini oudosti tutulta tuntuva kuva. Tämä on tullut ennenkin vastaan työtehtävien yhteydessä:

Kansalliskirjasto, digitoidut sanomalehdet, Åbo Underrättelser 25.5.1919

Kollegan parempi muisti auttoi paikallistamaan kuvan erääseen museokeskuksen hallussa olevaan valokuva-albumiin. Albumi on saatu Kuralan Kylämäen Iso-Rasin talon entiseltä omistajsuvulta, Haavistoilta. Heidän perhekuviensa ja postikorttiensa joukosta löytyy siisti paperivedos samasta kuvasta, mutta ilman mitään tietoa kuvausajasta ja aiheesta:

No, nyt tiedämme! Kuvassa piiriin asettuneet lapset ovat Lausteen Orpolan asukkaita vuonna 1919.  He seisovat nykyisen Mustionkadun ja Lausteen Alitalon pihatien haarassa. Oikealla näkyvä rakennus on edelleen jäljellä Mustionkadun varrella. Riukuaidan takaiset torppa, riihi ja lato on sen sijaan purettu aikoja sitten. Niiden paikalla on nykyään mm Lausteen Perhekuntoutuskeskuksen koulu. 

Kuvauskohta. Vasemmalla merkittynä isojaon täydennyskarttaan vuodelta 1910 (Kansallisarkisto, digitaaliarkisto), oikealla Turun karttaopalvelun ilmakuvaan.

Kuvaushetkellä on meneillään orpokodin ensimmäinen  toimintavuosi. Edellisenä vuonna turkulaiskauppiaat Wiklund, Karlström ja Kestilä olivat hankkineet vuokraoikeuden Turun kaupungin omistamaan Lausteen maatilaan. Heidän johdollaan perustettiin Osakeyhtiö Orpola huolehtimaan sodan repimässä Suomessa orvoiksi tai muutoin turvattomiksi jääneistä lapsista. Hanke herätti suurta huomiota ja varoja saatiin paitsi osakkeiden myynnistä, myös lahjoituksena, keräyksistä, uunituoreen kannatusyhdistyksen kautta sekä kaupungin ja valtion avustuksina.

Erityisesti Orpolan toimintaperiaate houkutteli paikalle retkikuntia ja merkkihenkilöitä. Kuva on otettu tilanteessa, jossa C. G. Mannerheimia odotettiin vierailulle – tilannetta on juhlistettu etukäteen mm sitomalla Alitalon säleaitaan katajanoksaköynnös. Mannerheimin vierailu peruuntui, mutta seuraavana vuonna presidentti Ståhlbergin ensimmäinen virkamatka Turkuun sisälsi käynnin Orpolassa. 

Orpolan ihmeellisyys oli sen tavoittelema kodinomainen kasvatus. Ensimmäisen kerran Suomessa orpokodin asukkaat sijoitettiin pieninä ryhminä maatilan maille rakennettuihin ”koteihin”. Kustakin ”perheestä” vastasi lasten kanssa asuva oma hoitaja apulaisineen. Orpolaan tehtiin myös oma kansakoulu sekä työkoulu, jossa varttuneemmat saivat ammattiopetusta. Lapset osallistuivat maatilan töihin ja tilan tuotteita käytettiin tietenkin Orpolan kodeissa. Orpolasta haluttiin valmistuvan yhteiskuntakelpoisia, työtä tekeviä kansalaisia. Selvää oli, että yhteiskuntakelpoisuus tarkoitti lasten sitouttamista isänmaallisuuteen ja uskontoon, mahdollisimman etäälle punaorpojen vanhempien aatteista.

Kuvassa vasemmalla näkyvä vanhempi herra lienee Orpolan johtaja Wäinö Wirtanen, mutta muut jäävät tunnistamatta.  Jo vuoden 1925 alusta Orpola muutettiin poikakodiksi. Ainakin kuvan pienimmät lapset, valkoisiin essuihin puetut taaperot olivat vielä silloin asukkaina. Pian tytöt sijoitettiin muualle ja suojelukasvatuslaitos Lausteen Poikakoti Oy alkoi ottaa vastaan – uuden johtajan Olavi Sarkon sanoin – ”siveellisesti laiminlyötyjä ja harhaanjohtuneita poikia” koko maasta.