Etikkaa negatiiviarkistossa

Turun museokeskuksen negatiiviarkistossa havaittiin jo jokin aika sitten etikan hajua. Haju paikallistettiin ensin Turun Sanomien kokoelman negatiiveihin. Myöhemmin haisevia negatiiveja löytyi myös muualta.

Etikkasyndrooman vaurioittama negatiivi TS2117 emulsiopuolelta kuvattuna. Filmipohjan kutistuminen on aiheuttanut myös emulsion rypistymisen ja irtoilun. 

Turun museokeskuksen negatiiviarkistossa tehtiin taipuisiin filmeihin kohdistuva kuntokartoitus syksyllä 2016. Metropolian paperikonservaattoriopiskelijoilta tilatun työn tarkoituksena oli ensisijaisesti kartoittaa selluloosa-asetaattinegatiiveissa esiintyvää etikkasyndroomaa, jota oli jo aiemmin arkistossa havaittu. Selluloosa-asetaattifilmiä on ollut käytössä 1920-luvulta 1950-luvun lopulle saakka. Se kehitettiin korvaamaan nitraattifilmit, joiden ongelmana oli ollut paloherkkyys.

Etikkasyndroomassa filmipohja alkaa kutistua ja siitä haihtuu etikan hajuista kaasua. Kuvapinnalla tämä näkyy ensin aaltoiluna ja myöhemmin emulsiopinnan hajoamisena, kun pohjan ja emulsion väliin muodostuu kuplia. Lopulta filmipohja ja kuvaemulsio irtoavat toisistaan siten että kuvainformaatio saatetaan menettää.

Selluloosa-asetaattifilmien säilyminen edellyttää vakaita, sopivan kuivia ja kylmiä säilytysolosuhteita ja laadukkaita happovapaita säilytysmateriaaleja. Museokeskuksen valokuva-arkistossa pyritään pitämään lämpötila 18 asteessa ja suhteellinen kosteus 35 prosentissa, mutta valitettavasti vanhoissa arkistotiloissa olosuhteet eivät pysy vakioina vaan vaihtelevat huomattavasti sääolosuhteiden mukaan. Kesällä arkistossa koetaan jopa 28 asteen hellettä ja talvipakkasilla suhteellinen kosteus laskee lähelle kahtakymmentä. Nämä vaihtelut ovat erittäin epäedullisia kaikille valokuvamateriaaleille ja kiihdyttävät erityisesti etikkasyndroomaa. Säilytyslämpötilan laskeminen 5-10 asteeseen hidastaisi prosessia merkittävästi ja kylmäsäilytys alle viidessä asteessa voisi pysäyttää tuhoutumisen käytännössä kokonaan.

Kuntokartoituksessa kemiallista vaurioitumista havaittiin osassa selluloosa-asetaattifilmeistä. Jatkoseuranta on tärkeää, sillä todennäköisesti syndroomaa esiintyy vastakin. Negatiivit, joissa vaurioita on havaittu, pitäisi eristää, jotta haihtuvat kaasut eivät saastuta muuta valokuva-aineistoa.

Kuntokartoituksen seurauksena Turun museokeskuksen valokuvakokoelmien akuuteimmassa vaarassa olevat negatiivit digitoidaan, luetteloidaan ja pakataan uusiin hapottomiin säilytysmateriaaleihin. Eri materiaalit, kuten lasinegatiivit ja taipuisat filmit erotellaan toisistaan. Osa aineistosta siirretään toisiin tiloihin, jotta filmimateriaalia saadaan pakattua uudelleen väljemmin nykyvaatimukset täyttäviin materiaaleihin.

Vanhat taipuisat filmit vaurioituvat väistämättä ajan kuluessa. Oikealla säilytyksellä vaurioituminen saataisiin kuitenkin hyvin hitaaksi. Museokeskuksen valokuva-aineisto odottaa selkeästi parempia tiloja, joissa myös kylmässä säilyttäminen olisi mahdollista.

Hotelli Seurahuoneen baari Humalistonkatu 2:ssa. Negatiivista TS2117 tehdyssä digitaalisessa kuvassa vauriot näkyvät verkkomaisena pintana. Turun museokeskus / Turun Sanomat.

Minna Ijäs
tutkija, valokuvakokoelma