Vuosien varrella eräs museokeskuksen ryijy on kirvoittanut kävijöiltä kommentteja ja arvauksia. Oivallus parhaasta päästä on ollut ryijyn ristiminen ”Turun linnan pommituksen muistoryijyksi”. Näppärä päätelmä, onhan kuva-aiheena Turun linna ja ryijyn yläreunaan merkitty vuosiluku 1941 juuri se kohtalokas vuosi, jolloin linna joutui satamaa pommitettaessa sivulliseksi uhriksi.
Kukaan ei ole tiennyt kertoa ryijyn oikeaa nimeä saati suunnittelijaa, emme myöskään me museolla työskentelevät. Mainittakoon jo tässä vaiheessa sekin, että mysteeri ei ratkea tässä tekstissä, vaikka lopussa heitelläänkin ehdokkaita.
 |
| Turun linna -ryijy museokeskuksen Kuralan Kylämäessä, Iso-Kohmon salissa. |
Ryijyn kolme kuva-aihetta löytyvät myös suuremmasta Turun linna -aiheisesta ryijystä. Suuri on kenties pienemmän ”äiti”, alkuperäinen versio, josta pienempi on muokattu halvemmaksi hankittavaksi.
 |
| Suurempi Turku-ryijy hienoissa alkuperäisväreissään. Kuva "Ryijy, suomalainen perinnetekstiili" -facebookryhmän sivulta. Julkaistu kuvaajan, Anne Kellomäen luvalla. |
 |
| Kuva-aiheita rajattuina haalistuneemmasta ryijy-yksilöstä. |
Suuren ryijyn erillisten kuvien voi tulkita kertovan kahden kuninkaan, Kustaa Vaasan poikien elämästä linnassa 1500-luvulla: alareunassa kahden (Itämerta ylittävän) purjelaivan välissä onneton syrjäytetty kuningas Eerik XIV viruu vankityrmässään Turun linnassa. Vieressä suree hänen mustapukuinen puolisonsa Kaarina Maununtytär, kenties esikoinen Sigrid tai poika Gustav mukanaan. (Pienen ryijyn vasemman laidan hiukan kryptisiksi muotoillut ja haalistuneet henkilöt saavat näin varmistuksen.)
Eerikin voittoisa veli Juhana-herttua komeilee yläreunan päähenkilönä. Puu on kenties tammi Ruissalossa, missä Juhana metsästi eurooppalaisten ruhtinaiden tapaan. Toisessa kulmassa nähdään turnajaiskohtaus – kuten pikkuryijyssäkin – ja keskellä Juhana viettää renessanssipitojaan, tosin hiukan aneemisemmin kuin mitä linnan näyttelyssä nykyisin nähdään!
 |
| Juhana-herttuan pöytäseurue Turun linnan näyttelyssä. Turun museokeskus, Raakkel Närhi |
Nämä nimet, ”Menneisyyden Turku” ja ”Muistojen Turku” on annettu kahdelle muulle saman sukuiselle ryijylle, vaikka tiimalasiparia ei niissä nähdä. ”Muistojen Turku”-ryijy löytyy myös museokeskuksen kokoelmista. Siinä henkilöasetelmat on korvattu kahdella muulla muistorikkaalla turkulaiskohteella, tuomiokirkolla ja Samppalinnan tuulimyllyllä:
”Menneisyyden Turku”-ryijystä puuttuu muille ominainen symmetrinen asettelu. Linna, tuulimylly ja tuomiokirkko ikään kuin leijuvat ryijyn pinnassa:
Toistaiseksi esiin tulleisiin ryijyihin on merkitty vuosilukuja aikaväliltä 1940 – 1960, joten viimeistään 1930-luvun lopulla niiden tarvikepaketit ovat olleet ostettavissa. Keskeinen kuva Turun linnasta vastaa parhaiten juuri 1930-luvulla otettuja valokuvia. Suuren ryijyn sommittelukin on tuttu juuri 1930-luvun funkis-tyylisistä tarinaryijyistä erillisine kuva-aiheineen ja geometrisine polveilevine viivoineen.
 |
| "Muistojen Turku" Turun museokeskuksen kokoelmista. Oikealla ote Turkulainen-lehdestä 22.9.1985 |
”Menneisyyden Turku”-ryijystä puuttuu muille ominainen symmetrinen asettelu. Linna, tuulimylly ja tuomiokirkko ikään kuin leijuvat ryijyn pinnassa:
 |
| "Menneisyyden Turku" -ryijyn esittely Turkulainen -lehdessä 8.8.1985. Oikealla pienin Turku-ryijy, tuomiokirkko. Sama ryijy hieman koristeellisemmilla reunuksilla kehystettynä ja vuosiluvulla 1941 varustettuna on esillä ruissalolaisessa kahvila Punaisessa tuvassa. |
Turku-ryijyjen perheeseen kuuluu siis ainakin neljä erilaista sommitelmaa ja niiden lisäksi yllä esitetty yksinäinen tuomiokirkko. Jotenkin uumoilen, että osa perheenjäsenistä piilottelee edelleen! Mutta edelleenkään ei olla yhtään lähempänä sitä tietoa, kuka nämä ryijyt on suunnitellut ja milloin. ”Muistojen Turun” lehtikuvan teksti kertoo, että tarvikkeet hankittiin vuonna 1950 Irja Niinivirran käsityöliikkeestä, jonka paikalla lehden ilmestymisen aikaan oli Centrumin tavaratalo. Lieneekö siis kyseessä Käsityöliike Virva, jonka tiedetään sijainneen osoitteessa Kristiinankatu 8?
Toistaiseksi esiin tulleisiin ryijyihin on merkitty vuosilukuja aikaväliltä 1940 – 1960, joten viimeistään 1930-luvun lopulla niiden tarvikepaketit ovat olleet ostettavissa. Keskeinen kuva Turun linnasta vastaa parhaiten juuri 1930-luvulla otettuja valokuvia. Suuren ryijyn sommittelukin on tuttu juuri 1930-luvun funkis-tyylisistä tarinaryijyistä erillisine kuva-aiheineen ja geometrisine polveilevine viivoineen.
 |
| Etsi viisi virhettä! Ryijyjen linnan ikkunamäärä täsmää paremmin vuonna 1938 otettuun kuvaan oikealla (Museovirasto, kuv. Pietinen, lähde Finna) kuin keskimmäiseen kuvaan ajalta 1926-28 (Turun museokeskus). |
Pienemmissä versioissa on sitä paitsi käytetty 1930-luvulla yleistynyttä tapaa, jossa jokaiseen ryijysolmuun on yhdistetty eri sävyisiä lankoja yhteen. Väripinnat on näin saatu elävämmikisi kuin yhtä väriä käyttämällä. Tämä tekniikka mahdollisti sittemmin kuulut modernit valööriryijyt, joissa väripinnat sulautuivat pehmeästi toisiinsa.
 |
| Tuomiokirkko-ryijyssä puiston puiden vihreys on melkeinpä harhaa! Oikealla ryijyn taustaa. Tässä esitellyt vaakasuuntainen Turun linna-ryijy, menneisyyden Turku ja Tuomiokirkko-ryijy on valmistettu ompelemalla nukat panamasidoksiselle kankaalle, ei kangaspuissa kutoen. |
Turussa oleili sotien välisellä ajalla kaksikin ryijyjä suunnitellutta taiteilijaa: Sauvossa syntynyt Katri Waren asui Turussa ja vaikutti aktiivisesti paikallisissa taidepiireissä. Vuonna 1934 hänen puolisonsa, metsänhoitaja Ilmari Kalkkinen valittiin vasta perustetun Metsäliiton toimitusjohtajaksi, ja Wareninkin kausi Turussa päättyi.
Vuonna 1923 perustetun Turun Kutomakoulun johtajana toimi puolestaan kymmenen ensimmäisen vuoden ajan ruotsalainen Sigrid Synnergren. Hänen johdollaan kutomakoulun oppilaat harjoittelivat ryijysuunnittelua ja tekivät retkiä kaupungin Historiallisen Museon ryijyjen ääreen. Kun Synnergren vuonna 1928 esitteli ryijy- ja akvarellituotantoaan Helsingissä, pantiin erityisesti merkille ryijy nimeltä "Vihreä lampi", jonka ”pintakäsittely on monivivahteista, sillä lankanukat ovat kokoonpannut monista yhteen sointuvista väreistä" – valööritekniikan ituja hellittiin varhain siis Turussakin!
Entä saattoivatko Suomen messut Turussa 1929 innoittaa joko etu- tai jälkikäteen Turku-aiheisten ryijyjen suunnitteluun? Niihinhän kytkeytyivät myös kaupungin 700-vuotisjuhlallisuudet. Messujen aikana järjestettiin Marttayhdistyksen ryijynäyttely, jossa ”warsinkin herättävät huomiota tohtorin rouva Katri Warenin ... walmistamat mallit” Warenin kudonnaisia nähtiin myös suurmessujen tekstiiliosastolla Turun teollisuuskoulussa, monien kutomoiden tuotannon ohella. Näihin kuuluivat mm Kotiteollisuus Oy Pirtti (jolla oli 1920-luvun alussa sivukonttori myös Turussa), Helmi Vuorelma Oy sekä turkulaiset T. Aunion Kotikutomoliike ja Kotiteollisuusaitta Pirkko. Ehkäpä ilmassa lenteli ideoita ja rakenneltiin yhteistyökuvioita?
Sellaisillakin myöhemmillä käsityövaikuttajilla kuin Ester Perheentupa ja Laila Karttunen oli hetkellinen kytkös Turkuun: Perheentupa työskenteli äsken mainitussa Kotiteollisuus oy Pirtin sivukonttorissa ja Karttunen kävi Turun piirustuskoulun, toki silloin vielä tietämättä tulevasta suuruudestaan kudonnaisten saralla. Kaupungissa asui tai tunnettiin siis 1920- ja 1930-luvulla useita ryijyjen suunnitteluun kykeneviä henkilöitä ja tahoja.
Lisäksi "suuri yleinen innostus ja tekniikan näennäinen helppous tempasi … mukaansa … myös kaupalliseen mallinsuunnitteluun aivan harrasteluasteella olevia hyvää tarkoittavia maallikoita ja taiteellisesta tasosta piittaamattomia liikeyrityksiäkin…”.
Mystisten Turku-ryijyjen suunnittelijalla on kuitenkin ollut piirtämistaitoa, värisilmää ja sommittelukykyä enemmän kuin pelkällä innostuneella harrastajalla. Edellä mainittu Katri Waren on varsin houkutteleva ehdokas. Suuri Turun linna-ryijy tuo kieltämättä hieman mieleen Warenin ”Varsinais-Suomen vaakunan” (jota usein virheellisesti kutsutaan Turun linna-ryijyksi!) Se on suunniteltu 1932 ja ollut siitä pitäen Neoviuksen mallistossa.
Turkulaisesta Sylvi Salosen käsityöliikkeestä on samoihin aikoihin saanut hankkia ”Aboa vetus et nova” eli ”Vanha ja uusi Turku” -nimisen ryijyn. Turun museokeskukselle kerrottu muistitieto liittää Katri Warenin nimen myös tähän taidokkaasti sommiteltuun ryijyyn *), mutta Sylvi Salosella suunnittelijaa ole voitu varmistaa. Salosella on edelleen myynnissä tästä ryijystä lohkaistu keskikaistale nimellä ”Pieni pala Turkua”
 |
| Vasemmalla Katri Warenin "Varsinais-Suomen vaakuna" "historiallisine linnoineen, tuomiokirkon ikkunoineen, kalastajaveneineen, latoineen ja liljoineen”. Oikealla vuonna 1934 valmistettu kappale "Aboa vetus et nova"-ryijystä. Sen aiheita ovat Turun yliopisto (entinen hotelli Phoenix Kauppatorin laidalla), tuomiokirkko, Akatemiantalo, Vartiovuoren tähtitorni, ravintola Pinella ja sen pylväikkö, Samppalinnan mylly, Aurajoen rantamaisemat, kirjastotalo, linna sekä purjeveneet Aurajoen rannalla, kenties kuulujen silakkamarkkinoiden aikana. Molemmat ryijyt kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmiin. |
Mutta olisiko Waren todellakin suunnitellut kahdelle ja vieläpä kolmannellekin eri taholle Turku-ryijyn? Turku-ryijyjemme perhe vaikuttaa aihekokonaisuudelta, josta käsityöliikkeellä on ollut oikeus muokata ajan mittaan uusia versioita - olisiko nimekäs tekstiilitaiteilija antanut luvan tällaiseen? Oliko edellä mainitulla käsityöliikkeen omistaja Irja Niinivirralla suhteita suunnittelijoihin tai oma sopiva taustakoulutus? Toistaiseksi näyttää siltä, että mitä enemmän mysteeriä miettii, sitä kauemmas ratkaisu karkaa.
***
Turkulainen ryijyharrastaja on joutunut vaikean valinnan ääreen: haluanko Turku-aiheeni Niinivirralta vai menenkö Kristiinankadun toiselle puolelle Neoviuksen putiikkiin? Sieltä sai nimittäin ostaa "Turun tuomiokirkko" -ryijyn. Se ilmaantui Neoviuksen mallistoon juuri ennen sotia, samaan aikaan kuin suositut "Viipurin linna" tai ”Tuhkimo”. Tällaiset realismin ja romantiikan rajalla häilyvät mallit olivat myönnytyksiä kansan maulle, joka ei vielä tahtonut taipua modernimpien ryijyjen ei-esittävään väripinnoilla maalailuun.
***
*) Kirjoittaja lisää 1.1.2021: Mitäpä muuta sitä museolainen vapaa-aikanaan tekisi kuin kartuttaisi tietovarantojaan... Heti kun Helsingin yliopisto vapautti 1.1.2021 julkiseen käyttöön digitoidut 1930-luvun sanomalehdet, riensin katsomaan löytyykö juttuni ryijyistä lisää tietoa. Mystiset Turku-ryijyt eivät osuneet haaviini, mutta "Aboa vetus et nova" -eli "Vanha ja uusi Turku" -ryijy varmistui Katri Warenin työksi vuodelta 1931. Ryijyä on alunperin myynyt Kotiteollisuusaitta Pirkko
***
Lainaukset
Katri Warenin ryijyt marttojen ryijynäyttelyssä v.1929: Turun Sanomat 6.6.1929
Sigrid Synnegrenin Vihreä lampi -ryijyn kuvailu: Helsingin sanomat 10.12.1928
Katri Warenin Varsinais-Suomen vaakuna -ryijyn aiheiden kuvailu: Viiri -lehti 4/1936
Lause maallikoista ja liikeyrityksistä ryijysuunnittelijoina: Annikki Toikka-Karvonen: Ryijy, Helsinki 1971, s 322
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti