Ilotulitusmestari Trygg

Kuvalla ei ole mitään tekemistä jutun päähenkilön kanssa. Se esittää ilotulitusta New Yorkissa Brooklynin sillan avajaisissa vuonna 1883. Lähde Wikimedia commons, Public domain

Carl Oskar Trygg perehtyi jo nuorena ruudin salaisuuksiin, sillä hänen isänsä, Carl Henrik Trygg oli toinen niistä kauppiaista, jolla oli oikeus myydä ruutia Turussa. Lisäksi isä tunnettiin sotaveteraanina, joka oli palvellut tykistössä 17 vuotta ja osallistunut sotatoimiin paitsi Suomen sodassa 1808 - 1809, myös Pommerissa, Saksassa ja Norjassa. Vuonna 1820 Carl Trygg muutti Turkuun, perusti kodin ja menestyksekkään rautakaupan kivitaloon Hämeenkadun varrelle. Toisenkin kivitalon hän hankki Itäisellä rantakadulta, ja sai siitä vuokratuloja liiketoimiensa lisukkeeksi.

Esikoisella, Carl Oskarilla oli siis taloudellisesti erinomaiset lähtökohdat elämälleen ja valittavanaan isän esimerkkien mukaan joko ura armeijassa tai kauppaliikkeen johdossa. Häntä kiinnosti. sotilaselämä. Ikäjärjestyksessä seuraava poika sai vuonna 1850, vuotta ennen isän kuolemaa hoitaakseen perheen kauppaliikkeen. Vuonna 1859 Tryggin kauppaliike joutui kuitenkin konkurssiin ja kauppias Trygg nuorempi menetti myös komean kotinsa. 

Carl Oskar Trygg oli mennyt naimisiin jo ennen näitä huonoja aikoja, vuonna 1849. Vaimo Elisabeth Alexandra Reis oli syntyjään Pirttikylän Bergan lasiruukissa työskennelleen lasinpuhaltajan tytär. Sulhanen oli hankkinut tulevalle perheelleen Raision Pappilan rusthollin ja oli nyt possessionaatti –  komea tapa ilmaista olevansa hiukan ylempiarvoinen tilanomistaja kuin tavallinen talonpoika. 

Possessionaatin elämä ei jatkunut kauaa, sillä jo vuonna 1855 Pappilan rustholli myytiin. Carl Oskar astui Venäjän armeijan palvelukseen. Vaimo, viisi lasta ja anoppi Maria Faller asuivat kuitenkin vielä seuraavat vuodet Pappilassa uuden omistajan vuokralaisina. Carl Oskar eteni armeijassa vänrikistä luutnantiksi.

Kaarinan Kuralan kylässä tuli vuonna 1860 myyntiin Iso-Rasin tila. Se oli jo aiemminkin vaihtanut isäntää velkojen panttina. Nyt tilaa myytiin konkurssihuutokaupalla. Elisabeth Trygg onnistui voittamaan huutokaupan, ja niin luutnantti Tryggin perhe muutti Kuralaan (Ja tämähän on tietenkin syy siihen että olen törmännyt Tryggeihin ja tässä heistä kerron. Kurala on Turun museokeskukselle kuuluva museokohde.)

Kun Elisabeth Trygg vuonna 1868 kuoli vain 45-vuotiaana, perhe päätyi taloudellisiin vaikeuksiin. Vuonna 1870 Carl Oskar – sotilasarvoltaan nyt kapteeni – teki konkurssin, ja Iso-Rasin tila päätyi jälleen huutokauppaan. Lapset muuttivat Ouluun Elisabethin veljen luo, mutta lasten isoäiti Maria Faller jäi vuokralle Iso-Rasiin.  Noin 1874 myös kapteeni Trygg palasi sinne nuorimman lapsensa Knut Alexanderin kanssa, ja lähti lopullisesti vasta anopin kuoltua 1877. Vielä useita vuosia tämän jälkeenkin Knut oli kirjoilla talossa ja hoiti siis opiskelunsa sieltä käsin. 

Kapteeni Tryggin elannon turvaksi tuli nyt alussa mainittu ruuti. Hän omistautui valmistamaan ilotulitteita ja järjestämään ilotulitusnäytöksiä. Jo vuodelta 1869 on olemassa lehti-ilmoitus, jossa kapteeni Trygg ilmoitti valmistavansa ilotulitteita laboratoriossaan ja ottavansa vastaan tilauksia mm Kuralassa:

Åbo Underrättelser 7.6.1869. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

Kapteeni Trygg tuli alallaan maankuuluksi. Ainakin vuoteen 1880 saakka hän kiersi antamassa ilotulitusnäytöksiä Turussa, Tampereella, Porissa ja Helsingissä:

Vasemmalta Tampereen Sanomat 16.10.1880,  Björneborgs Tidning 21.9.1875, Åbo Underrättelser 13.10.1870, Dagens Nyheter 5.10.1877. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

Trygg valmisti ilotulitteensa Keravan asemalle perustamassaan pajassa. Asuntona hänellä ja hänen toisella vaimollaan oli varsin vaatimaton mökki, ainakin verrattuna komeaan lähtökohtaan kaupungin kivitalossa ja possessionaatin elämään rusthollissa:

Lähde Finna. Keravan museo CC BY-NC-NC 4,0

Vuonna 1878 sattui räjähdys, joka lennätti pajan katon ilmaan ja poltti sitten koko rakennuksen.  Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut, ja kapteeni itse oli juuri matkoilla. Hän jatkoi työtä uudelleen rakennetussa pajassaan, joka sai tehdasoikeudet vuonna 1883. Kymmenen vuoden kuluttua ensimmäisestä onnettomuudesta vakavampi räjähdys vei Tryggin hengen ja tuhosi tehtaan lopullisesti. Sanomia Turusta 13.8.1888 kertoo järkyttävästä tapauksesta:

Sanomia Turusta 13.8.1888. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot

Tryggien esikoisesta Karl Henrikistä tuli eläinlääkäri, Oskar Walfridista kirjanpitäjä, Maria Aleksandrasta eli Allista tunnettu kansalaisvaikuttaja ja Knut Aleksanderista opettaja ja nuorisoseura-aktiivi mm Helsingin Hermannin nuorisoseurassa. (Kyllä, juuri häneltä on jäänyt elämään lause ”tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan”! ) 

Yllä olevassa lehtileikkeessä mainitaan surijoina neljä lasta, vaikka elossa oli edelleen viisi. Albert Julius oli lähtenyt merille, eikä hänen olinpaikkaansa ehkä tiedetty. Viranomaisilta hän näyttää kadonneen kokonaan ja on aikanaan julistettu kuolleeksi. Muutama vuosi sitten eräs kanadalainen henkilö otti museoon yhteyttä välikäden kautta ja kysyi, tiedämmekö mitään hänen esivanhemmistaan ”Triggeistä” ja heidän maatilastaan Iso-Rasista. Yleensä museossa ei tehdä asiakkaille sukuselvityksiä, mutta koska todella satuin tietämään, tämä henkilö sai vastauksen kuin apteekin hyllyltä. 

Vastavuoroisesti sain kuulla, että Albert Julius oli tosiaan muuttanut sukunimensä kirjoitusasun Triggiksi ja mennyt Englannissa naimisiin kysyjän isoisoäidin Susannan kanssa. Nykyään tämä tieto löytyy jo julkisesta geni-tietokannastakin.