Keskiaikaisten kirkkojen kätköissä

 

Rymättylän kirkko.

Alueellinen museotyö Varsinais-Suomessa on erittäin mielenkiintoista, mm. sen takia, että tästä maakunnasta löytyy runsaasti arvokasta kulttuuriperintöä melko yllättävistäkin paikoista, aina vanhojen maatilojen luhdeista ja vinteiltä kirkkojen sakasteihin.

Keskiaikaisia kivikirkkojahan näiltä seuduilta löytyy runsaasti ja moniin niistä kätkeytyy monenmoisia taideaarteita. Erityisen huomattavia ovat keskiaikaiset puuveistokset, jotka yleensä esittävät joko Kristusta, neitsyt Maariaa, arkkienkeleitä tai pyhimyksiä. Näitä veistoksiahan on aikanaan kerätty runsain mitoin Kansallismuseoon, ja myös erittäin mittava kokoelma Turun historialliseen museoon, eli nykyisin Turun museokeskukseen, mutta harvempi tietää että merkittävä määrä näitä veistoksia on yhä tuolla ulkona, kirkoissa. Moni seurakunta osaa myös pitää näistä keskiaikaisista taideaarteista hyvää huolta ja pitää niitä esillä, vaikka niillä ei luterilaisessa uskonnonharjoituksessa varsinaista kulttimerkitystä olekaan.

 

Kävimme maaliskuun alussa Helsingin yliopistossa keskiaikaisten veistosten valmistusta ja käyttöä tutkivan Katri Vuolan kanssa tarkistamassa parin varsinaissuomalaisen kirkon veistoskokoelmia. Usein tällaisilla kenttäkäynneillä löytää myös kaikenlaista muuta yllättävää.

 

Aluksi vuorossa oli Ruskon kirkko. Ruskon kirkossa säilytetään kahta keskiaikaista krusifiksia, molemmat maalattuja. Krusifiksien näkyvä maalipinta ja värimaailma ovat myöhäisempää perua, mutta ne ovat olleet maalattuja jo keskiajalla. Katri Vuolalta saimme oppia mm. että 1300-luvulla ristejä ei juuri koskaan maalattu ruskeiksi, vaan ne saattoivat olla esim. vihreitä. Pienempään krusifiksiin on ristin reunoille muotoiltu typistettyjä oksia, jotka ovat saattaneet olla punaisella tai kullalla viimeisteltyjä. Suuremman krusifiksin maalauspinnan myöhäisyyden saattoi päätellä mm. siitä, että ristiinnaulitun silmät oli maalattu ummistetuiksi. Keskiajalla hänelle olisi maalattu avoimet silmät. Tarkempi tarkastelu toikin esille, että silmät on muotoiltu todella pyöreiksi, niin että ne selvästi on tarkoitettu alun perin avoimiksi. Saimme kuulla myös Kristuksen veripisaroiden maalaamisen tarkkuudesta katolisella ajalla. Reformaation jälkeen Kristuksen veri maalattiin huomattavasti suurpiirteisemmin.

 

Muita mielenkiintoisia asioita Ruskon kirkossa ovat mm. kirkon lämmitykseen aikanaan käytetyt valtavat valurautakamiinat (joiden savujohdot johtivat vintille), sekä vihkimisissä käytetty vihkiryijy 1900-luvun alkupuolelta.

Pienempi Ruskon kirkon krusifikseista.

Rymättylän kirkko ulkoa.

 

Ruskon jälkeen suuntasimme Rymättylään. Rymättylän kirkko on helppo tunnistaa keskellä kattoa olevasta kattoratsastajasta. Merellisessä maisemassa sijaitseva Rymättylän kirkko on omistettu pyhälle Jaakolle, merimiesten ja pyhiinvaeltajien suojelijalle.

Rymättylän kirkon interiööri tekee vaikutuksen. Kirkko on yksilaivainen, mutta holvikaaret ovat todella laajat ja korkeat. Runsaat seinämaalaukset; kattoa pitkin kiemurtelevat kasviornamentit ja seinien kuva-aiheet tekevät siitä vielä vaikuttavamman.

Lähellä kuoria, suurin piirtein kohdalla missä on keskiajalla saattanut olla kirkkotilan jakava kuoriaita, roikkuu suurikokoinen maalattu krusifiksi. Sen lisäksi kirkon seinille on asetettu näkyviin peräti kahdeksan keskiaikaista veistosta. Näistä pystyn tunnistamaan ainakin pyhän Annan, Pietá-aiheen, pyhän Yrjön, sekä kirkon suojeluspyhimyksen pyhän Jaakon peräti kahtena kappaleena (ja lisäksi kolmannen osana alttarikaapin sommitelmaa). Yksi näistä on erityisen näyttävä ja kauniisti maalattu, kuten kirkon suojeluspyhimykselle on sopivaa. Veistosta on jossakin vaiheessa konservoitu riisipaperein, jotka ovat sitten jääneet paikoilleen.

Kirkosta löytyi paljon muutakin mielenkiintoista; kirkon asehuoneessa on useita 1600-luvun hautavaakunoita sekä kalkkikivinen kastemalja. Seinät on koristeltu opettavaisin paholaisaihein (asehuone toimi keskiajalla rahvaan sisäänkäyntinä).

Rymättylän kirkkoherra Petri Sirén oli mukana ottamassa meitä vastaan ja hänen kanssaan keskustellessa tuli nopeasti ilmi suuri arvostus ja kiinnostus kirkon kulttuuriperintöä kohtaan. Kävimme mm. pitkiä keskusteluja kirkon rakentamisen ajoitusten eri tulkinnoista. Näin hyvässä hoidossa olevaa kulttuuriperintöä onkin todellinen ilo tarkastella oikeassa ympäristössään eikä voi kuin ajatella että on onni että kaikkia keskiajan taideaarteita ei ole kerätty suuriin keskusmuseoihin.   

Koristemaalauksia holvissa.

Pyhä Jaakko.

Pyhä Anna.

Asehuoneen maalausaiheita.