Paikallismuseokierroksella Varsinais-Suomen museopäivänä 2018

Varsinais-Suomen museopäivä alkoi tänä vuonna sateisissa merkeissä ainakin Turussa. Täytyihän sitä kuitenkin matkaan lähteä, kun maakunnan paikallismuseoissa oli luvassa paljon monipuolista tapahtumatarjontaa.

Klo 10.57 Tukholmankadulla Turun Port Arthurin tienoilla ei ollut ruuhkasta vielä tietoakaan.


Noukittuani ystäväni kyytiin matkaseuralaisekseni suuntasimme ensimmäiseksi Laitilaan tutustumaan Kauppilan umpipihaan, joka on muuten tällä hetkellä ehdolla UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Saavuimme perille ensimmäisten joukossa jolloin tilavalla parkkipaikalla oli vasta muutama auto. Matkaseuralaiseni naureskeli kävijäoptimismilleni parkkeeratessani Opelia huolellisesti ja tilaa säästävästi toisen auton viereen. Vaan turhaanpa naureskeli, sillä lähtiessämme oli jo parkkipaikka varsin piukassa autoja!

Klo 12.16 Saimme vastaanottokomitealta määkivät tervetulotoivotukset riukuaidan takaa. Sade oli hellittänyt suunnilleen Mynämäen kohdalla.

Kauppila on Koukkelan kylän vanha kantatalo, joka on jo isojaon aikaan 1783 sijainnut nykyisellä paikallaan. Kauppila oli saman talonpoikaissuvun hallussa 1700-luvun puolivälistä lähtien vuoteen 1971 asti, jolloin omistajat Aarne ja Martta Kauppila lahjoittivat vanhan pihapiirin Laitilan kunnalle kotiseutumuseoksi. Kauppilassa asuttiin 1950-luvun alkupuolelle saakka. Nykyisen museon huonekaluista ja muusta esineistöstä suurin osan on Kauppilasta.

Miespihan rakennusten kattojen väristä jo huomaa, missä on uutta pärettä. Pihalla ei kuvaushetkellä näkynyt enää väkeä, sillä lähes kaikki olivat siirtyneet sisälle seuraamaan juuri alkanutta musiikkiesitystä.

Tämä kamari oli kuulemma ollut lähinnä vieraiden käytössä. Seinällä koreilivat muotokuvat Venäjän keisari Aleksanteri II:sta ja tämän puolisosta Maria Aleksandrovnasta.

Tällä kertaa oli Kauppilassa esillä sodanjälkeisiin tehdasvalmisteisiin kelloihin keskittyvä näyttely Seppo Paavolan kokoelmista, mm. Valmetin tehtaalta. Tikitys oli sen mukaista. Ikävä kyllä itse näyttelystä en saanut moniakaan onnistuneita kuvia.

Kauppilan naapurissa meitä kohtasi varsin erikoinen näky. Valtava määrä valkoisia kanoja tepasteli pitkin aitaustaan ja kuopi maata ilmeisen tyytyväisinä.




Kahvien ja makoisten muffinien jälkeen matka jatkui:

14:16 Seuraava kohteemme oli Merimaskun Järvensuun kylässä sijaitseva Kollolan kotiseututalo, jonka omistaa Naantali kaupunki mutta ylläpitäjänä toimii Merimasku-Seura.

Pihapiirissä saunarakennuksen vieressä näytti nykyään olevan katsomolla varustettu esiintymislava.

Tässä navettarakennuksessa oli kahvilan lisäksi näyttely ”Ahti suo antejaan”, jossa esiteltiin alueen kalastusperinnettä nykypäivään saakka. Jos lähiseudun kalastusperinne kiinnostaa, kannattaa pitää mielessä myös Silliperinnekeskus Dikseli, joka sijaitsee Rymättylässä Röölän rannassa.

”Korvenrannan isäntä Johan Alku Salminen viemässä kalaa ja perunaa Turkuun myytäväksi 1950-luvulla. Kuvan on ottanut taiteilija-professori Matti Saanio. (Kuva Leila Salmiselta.)”

Kalan nahalla päällystettyjä pulloja.

Kollolan talossa on asuttu viimeksi 1980-luvun lopulla, mihin asuun sisutuskin on jätetty. Tässä parituvallisessa rakennuksessa esillä olevaan perusnäyttelyyn pääsee tavallisesti tutustumaan vain tilauksesta.

Tupa ja talon perällä kamari.




Viimeiseksi kohteeksemme olimme valinneet Paraisten kotiseutumuseon, eli vähän jo alkoi tulla kiire. Olimme suunnistaneet koko päivän erinomaisella menestyksellä, mutta Paraisten keskustassa saimme harjoitella u-käännöksiä.

Klo 15:41 perille kuitenkin päästiin. Vaikka aukioloajat lähenivät jo loppuaan, paikalla oli vielä yleisöä. Kuvassa etualalla näkyy 1700-luvulta peräisin olevan kantatalo Södergårdin päärakennus, jossa nykyään on näyttelytiloja, kahvila ja museomyymälä. Rakennus on edelleen alkuperäisellä paikallaan ja on toiminut asuinkäytön jälkeen sekä kouluna että raittiusseuran kokouspaikkana, jolloin rakennusta alettiin kutsua nimellä Ordenshemmet. Lähes kaikki muut museoalueen rakennukset on siirretty sinne muualta päin Paraisia.

Ordenshemmetissä oli esillä näyttely ”Paraislaisia 1928”, jonka ajankohta liittyy museotoimintaa pyörittävän Paraisten kotiseutuyhdistyksen perustamisajankohtaan.

Äveriäämmässä talonpoikaistalossa Kirjalassa, missä on muuten Leninkin pari yötä nukkunut, saattoi museopäivänä kuulla virsikanteleen soittoa, joka amatöörin korvissa kuulosti hieman samanlaiselta kuin viulun.

Tällaisia numeronuotteja en ollut aikaisemmin nähnytkään.

Tulikohan tämä erikoinen ”Rintamaretkeily”-lautapeli vastaan Malmnäsintuvassa…




Museopäivän ohjelmistoon kuului Paraisilla köydentekoa…

… jota myös ts. maakuntamuseotutkija pääsi kokeilemaan!

Tämän vuoden museopäiväkierros olikin sitten siinä. Suurin osa museoista oli mennyt viimeistään viiden aikaan jo kiinni, joten erittäin myöhäisen, Paraisten Kamu-ravintolassa nautitun burgerilounaan jälkeen päätimme suunnata takaisin kohti Turkua…

… mutta villinä korttina poikkesimmekin vielä Kuusiston kartanoon, joka kesäisin toimii nykytaidetta esittelevänä Kuusiston taidekartanona. Museopäiväköröttelyyn osallistuneella ystävälläni oli nimittäin siellä teoksia esillä näyttelyssä ”Kuvittele parempi tulevaisuus”, mitä en ollut vielä nähnyt. Kartanolla oli saapuessamme sattumoisin meneillään Pastacas-nimisen artistin keikka. Ilmeisesti sunnuntai-iltaisin kartanolla ja läheisillä Kuusiston linnanraunioilla käy muutenkin paljon väkeä.

Yhdessä kamarissa oli esillä Pisto-kas -kollektiivissa mukana olleen taidegraafikko Veronica Ringbomin teos Lapsuuteni lakanat, jossa taiteilija käsittelee äiti-tytär-suhdetta. Teoksessa on hyödynnetty mm. taiteilijan ja tämän tyttären omia hiuksia sekä monta sukupolvea käytössä olleita lakanoita.

Alueella kulkee nykyään kulttuuri- ja luontopolku, jonka varrelta voi bongata infoa alueesta sekä taideteoksia. Se kulkee mm. linnan kalmistoalueena toimineelle Kappelinmäelle. Mutta nyt ei riittänyt energia enää patikointiin.

228 kilometriä tuli lisää auton mittariin, mutta oli reissu sen arvoista. Kyllä kolme museokohdetta per museopäivä taitaa olla maksimimäärä, kuten maakuntamuseotutkija on saanut aiemminkin todeta. 


Nähtäväksi jää, millaista ohjelmaa ensi vuonna on paikallismuseoihin luvassa!