Klassisismin raunioilla

Arkkitehti Erik Bryggmanin ja Ilmari Ahosen vuonna 1926 suunnitteleman Hotelli Seurahuoneen Eerikinkadun puoleisen muurin ”sortuminen” viime vuoden lopulla palautti monelle 1980-luvun rakennussuojeluaktivistille mieleen saneerauksen, jossa viimeisetkin rippeet Suomen klassisistisimmaksi interiööriksi luonnehditusta ravintolasalista hävitettiin. Museon tutkijat dokumentoivat tiloja kolmekymmentä vuotta sitten ja olimme valppaina myös nyt – uuden saneerauskierroksen tultua jälleen ajankohtaiseksi.

Vuonna 1928 valmistunut kerrostalo - Asunto-Oy Eerikinkatu 23 - palveli ensimmäiset vuosikymmenet vain osittain hotelli- ja ravintolatointa. Humalistonkadun puolella katukerroksessa oli viisi liikehuoneistoa ja hotellin vastaanotto, II kerroksessa  ravintola ja III-V kerroksissa yhteensa 43 matkustajahuonetta. Eerikinkadun suuntaisessa kuusikerroksisessa pihasiivessä oli 95 asuinhuonetta ja Kokoomuksen Nuorten huoneisto.

Rakennus toteutettiin turkulaisten voimin: 7,5 milj. mk maksaneen rakennuksen urakoi Veljekset Ahdin rakennusliike vastaavina rakennusmestareina Y. Vuokko, V. R. Tuominen ja E. Rantakaisla.  Lujuuslaskelmat teki insinööri E. Henriksson.

Ravintolasalin klassisistisen dekoraation toteuttivat Erik Bryggmanin laatimien luonnospiirustusten mukaan taiteilijat Nikolai Kaario, Cerdis Acke ja kuvanveistäjä Aarre Aaltonen. Aarre Aaltonen teki myös Eerikinkadun puoleiseen päätyyn pyöreät reliefit, mutta niiden kerrotaan rikkoutuneen jo rakennusvaiheessa ja korvatun sileillä medaljonkikentillä.


Yläkuvassa Erik Bryggmanin luonnospiirustus, jonka mukaan taiteilija Aarre Aaltonen toteutti ravintolasalia kiertäneen reliefin. Vasemmalla 30 vuotta sitten otettuja diakuvia. Turun museokeskus (TMK), Kaarin Lehtonen 1987.

 

Suomen klassisistisimmaksi interiööriksi luonnehditun Hotelli Seurahuoneen ravintolasalin tanssilattian yllä oli alkujaan 10 pylvään kannattama baldakiini. Sen koristeaiheet toteutti ruotsalainen kuvataiteilija Gerdis Acke, joka oli opiskellut kuvanveistoa Aarre Aaltosen johdolla. Taiteilija Nikolai Kaario vastasi ravintolasalin kiiltävän katon ja muiden erityisosaamista vaativien pintojen maalaustyöstä. Ravintolan kalusteet suunnitteli Erik Bryggman. Kuva TMK.

Ravintolasali oli pohja-alaltaan L-kirjaimen muotoinen. Humalistonkadun suuntaisen salin seinä oli koristeltu muuri-imitaatiolla, jonka yläpuolella kiersi antikisoiva friisi. Reliefin valmisti kuvanveistäjä Aarre Aaltonen Erik Bryggmanin luonnoksen pohjalta. Ravintolasalin kalustus uusittiin vuosina 1949-50 Erik Bryggmanin suunnitelmien mukaan, ja tässä yhteydessä tilaa jakaneet pilarit ilmeisesti verhoiltiin kuvassa näkyvin peilein. TMK/Turun Sanomat.

Ravintolat ja hotellitilat uusitaan tyypillisesti 20-30 vuoden välein. Näin on tehty myös Hotelli Seurahuoneessa: mm. 1930-luvun lopulla pihasiiven III, IV ja V kerroksen asuinhuoneistot jaettiin hotellihuoneiksi ja vuosina 1949-1950 ravintolan ja hotellin kalusteet uudistettiin. Suuri muutosvaihe alkoi 1960-luvun alussa, jolloin taloon asettui Pohjoismaiden Yhdyspankin pääkonttori: I-kerroksen liikehuoneistot modernisoitiin, samoin II kerroksen ravintola ja hotellihuoneet. Ravintola kuitenkin säilytettiin paikoillaan ja reliefi näkyvissä. Tanssilattian baldakiinille kävi huonommin: sen läpi vedettiin IV-putket ja koko komeus jäi uuden alakaton kätköihin. Pylväät, joita kantavina ei ollut mahdollista poistaa, raikastettiin mosaiikkilaatoin.

Aarre Aaltosen taideteoksen kohtaloksi koitui vuosina 1987–88 toteutettu uudistus, jonka yhteydessä suhtautuminen 1920-luvun klassisismiin sai uudenlaisen ulottuvuuden. Uusi yökerho koverrettiin Eerikinkadun puoleisen muurin suojaamaan kallioon. Muuri palautettiin kulissiksi ja 2. kerroksen vanha ravintolasali pilkottiin hotellihuoneiksi. Ravintolasalin seinän yläosassa kiertänyt,  antikisoiva reliefi taltioitiin hotellihuoneiden vessojen seinärakenteisiin IV-putkien taakse ja tanssilattian pylväät väliseinärakenteisiin. Toki maakuntamuseon rakennustutkijat olisivat suoneet reliefin säilyvän matkailijoita ilahduttamassa, mutta ainoastaan katkelma siitä sai jäädä näkyville pieneen välieteiseen.

Eerikinkadun muuri suojasi alkujaan kalliota, joka muodosti pihaterassin. Nyt vuosina 1987-88 rakennetun yökerhon vuoro on antaa tilaa uudelle aamiaishuoneelle. Nyt muuri harkotuksineen  rakennetaan jälleen kerran uudelleen. TMK, Kaarin Kurri (KK) 2017.

Yökerhon jo roskalavalle päätyneet kipsikrumeluurit "antikisoivine palmetteineen" edustivat 1980-luvun ravintolasisustusta, jossa leikiteltiin talon historiallisilla ominaispiirteillä. TMK, KK 2017.

Vastaavalla tavalla kuin "kasaridiskossa" levittätyivät puristemassaiset antiikin aiheet 1. kerroksen ravintolatiloissa. Myös niiden vuoro on väistyä. TMK, KK 2017.

Purkutöiden edettyä II kerroksen hotellihuoneisiin tulivat ensimmäiset osuudet odotetuista reliefeistä näkyviin. osa reliefistä oli suojattu vanerilevyin, mutta osa toimi putkikanavan takaseinänä sellaisenaan. TMK, KK 2018.

Kolmekymmentä vuotta on taideteokselle pitkä aika muhia kosteiden tilojen rakenteissa, ja nyt, kun käyttöikänsä päähän tulleiden rakenteiden ja talotekniikan uusiminen alkoi, odotimme huolestuneina, mitä hotellihuoneiden eteisten ja kylpyhuoneiden alas laskettujen kattojen kätköistä paljastuu. Iloksemme saatoimme todeta, että itse reliefit ovat kestäneet hämmästyttävän hyvin. 1980-luvun urakoitsija oli pitänyt suurelta osin lupauksensa ja jättänyt väliseiniin reliefin kohdalle pienet raot. Reliefin alapuoliseen muuri-imitaatioon ei ollut suhtauduttu samalla pieteetillä.

Aarre Aaltonen on tehnyt reliefin 1920-luvun lopulla suoraan seinäpintaan, joten sen irrottaminen ja siirtäminen uuteen ravintolaan tai taltioiminen museokeskuksen varastoon ei valitettavasti osoittautunut mahdolliseksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäin tilanteen dokumentoiminen.

Antiikin kilpa-ajuri hevosineen puskee läpi seinän. TMK, KK 2018.

Sulottaren leijona on jäänyt muuratun kanavan taaksen ja yhteys lapseen (katso alempi kuva) katkennut. TMK, KK 2018.

Reliefejä rujompi on ollut Gerdis Acken muotoileman baldakiinin kohtalo. Se uhrattiin jo 1960-luvulla ilmanvaihdon tarpeisiin.

Ravintolasaliin liittyvän sivukäytävän seinäpinnat ovat olleet alkujaan jäsennellyt peiliaihein. TMK, KK 2018.

Vanhojen rakennusten peruskorjauksessa tyypillistä on uusia aiempien saneerauskierrosten talotekniikka ja poistaa niitä suojanneet levytykset ja koteloinnit. Niiden alta paljastuvat pinnat antavat usein  korvaamatonta tietoa menneen aikakauden herkullisista väreistä ja pintakäsittelyistä.

II kerroksen ravintolahuoneistoon kuului alkujaan nk. näyttelyhuone, jonka ovea kehystää pylväspari. Myös sen yläpuolisen arkkitraavin herkät koristeaiheet paljastuivat levyjen kätköistä. TMK, KK 2018.

Seurahuoneen rakenneavauksissa paljastui myös kiinnostavia yksityiskohtia talon rakenteesta. Insinööri Emil Henrikssonin vuonna 1927 tekemien rakennepiirustusten mukaan käytävien välipohjia kannattamaan valettiin tuolloin tavanomaiset suorat palkit, mutta syviin hotellihuoneisiin venepalkit. TMK, KK 2018.

Nyt Hotelli Seurahuoneen vessat ja hotellihuoneet rakennetaan uudelleen ja reliefit sekä baldakiinin fragmentit kätketään taas odottamaan seuraavaa peruskorjausta. Toivottavasti kolmenkymmenen vuoden päästä aika on kypsä ravintolan entistämiselle.  


Kaarin Kurri