Poimintoja arkeologin maastokäynneiltä

Järjestelin kuluneen kenttätyökauden aikana maastossa ottamiani valokuvia, ja samalla poimin joukosta muutaman kohteen, joita seuraavassa lyhyesti esittelen.

Tammenpään kivisilta Salossa (tunnus muinaisjäännösrekisterissä 1000028593)

Olin Museoviraston intendentti Teija Tiitisen kanssa juuri ennen juhannusta tarkastamassa Museovirastolle ilmoitettua röykkiökohdetta. Meille toimitetuissa kulkuohjeissa oli vain lyhyesti mainittu vanha kivisilta, joka matkalla ylitetään. Hämmästyksemme olikin melkoinen, kun saavuimme sillan kohdalle. Olimme kumpikin odottaneet jotain vaatimatonta, ehkä pienen puron ylittävää pahaista siltarakennetta, kun eteemme tulikin valtava, erittäin huolellisesti rakennettu, suurista lohkokivistä tehty silta. Pituutta sillalla oli varmaan reilut 50 metriä. Erikoista oli, että silta ei näyttänyt johtavan mihinkään, vaan se sijaitsi metsässä, jokseenkin keskellä ei mitään. Sillan alitse kulki vain kapea kärrytie.

Myöhemmin museolla selvisi, että kivisilta oli valmistunut vuonna 1917 ja sen oli rakennuttanut Osvald Wasastjerna, joka oli Tammenpään silloisen kartanon isäntä. Sillan oli tarkoitus johtaa Tammenpään kalliolle rakennettavalle uudelle kartanolle. Kartanoa ei kuitenkaan koskaan rakennettu sisällissodan jälkeisen laman vuoksi. Sillan eteläpuolella olevalla kalliolla oli vielä 1800-luvun lopulla ollut 13 hautaröykkiötä, joista Hjalmar Appelgren tutki vuonna 1886 kolme. Ilmeisesti röykkiöiden kiviä oli sittemin käytetty sillan rakentamiseen.

Lohkokivessä näkyvät poran jäljet.

Turun Uittamon patteri (Uittamo2, 1000018597) 

Varmaan monelle turkulaiselle Uittamon koulun pohjoispuolella sijaitseva, 2. maailmansodan aikana rakennettu ilmantorjuntapatteristo on tuttu. Itse en ollut koskaan käynyt kyseisellä mäellä, joten paikalta avutuvat upeat näköalat olivatkin positiivinen yllätys. 


Mäelle johtava kivitie.

Mäellä on useita betonista rakennettuja, tykkiasemaan kuuluneita jäännöksiä, jotka nykyisin ovat lähestulkoon kokonaan nuorison piirtämien graffitien peitossa. Graffiteista voidaan olla montaa mieltä, mutta täytyy myöntää, että osa niistä oli todella taitavasti ja oivaltavasti tehty. Museoviranomaisen näkökulmasta jonkin verran huolestuttavaa on ehkä se, että todennäköisesti jossain vaiheessa tulevaisuudessa myös 2. maailmansodan aikaiset, käytöstä pois jääneet puolustusvarustukset luokitellaan kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Ja muinaisjäännökseen graffitit eivät oikein taida istua..........

Tykkiasemaan piirrettyjä graffitteja.

Torpanpaikka Kiskon Malmbergetissä (Leilä, 1000028694)

Elokuussa Kiskon Malmbergetin, jo 1600-luvulla käytössä olleen rautakaivoksen läheisyydestä löytyivät vanhan torpan jäännökset. Tarkastushetkellä alueella kasvoi vanha kuusikko, jonka alla aluskasvillisuus ei ollut päässyt rehottamaan, joten rakenteet erottuivat maastossa erittäin hyvin. Kohde tuli esille, kun alueelle oltiin suunnittelemassa hakkuita ja metsästä löytyi epäilyttävän näköisiä kivimuodostelmia, kivijalkoja ja –aitamaisia rakennelmia. Yhdessä kivijalassa oli selvä tulisijan paikka. Kaiken kaikkiaan aluetta oli aikoinaan selvästi raivattu kivistä. Lisäksi kohteen läheltä, parin sadan metrin päästä löytyi useita maakellarin pohjia rivissä rinteessä. Erityisbonuksena mainittakoon viimeksi mainittujen kohdalta löytynyt valtava mustatorvisienikeskittymä! 

Tulisijallinen kivijalka.

Kohdetta ei ole merkitty 1700-luvun isojakokarttaan, mutta sen sijaan se näkyy 1800-luvun lopun senaatinkartassa ja isonjaon täydennys- ja -tiluskartassa vuodelta 1913. Ehkäpä tällaisten vaatimattomien asuinsijojen asukkaat alkavat pikkuhiljaa päästä myös arkeologisen tutkimuksen mielenkiinnon kohteiksi.

Rinteessä sijaitsevat maakellarit on merkitty kuvaan punaisilla nuolilla,

Kaarina, Raadelma, Kuninkaantie (Suuri Rantatie 1000028865)

Lokakuussa kävin tarkastamassa kohteen yhdessä Museoviraston intendentti Satu Mikkosen-Hirvosen kanssa, koska Kaarinan kaupungilla on suunnitelmissa kunnostaa ko. tienpätkää, jotta se palvelisi paremmin kevyenliikenteen väylänä. Olen ajanut pyörällä tietä pitkin muutamia vuosia sitten, mutta oikeastaan vasta nyt tajusin, millainen helmi tässä on kysymyksessä.

Kohde sijaitsee Tuorlan maatalousoppilaitoksen rakennusten itäpuolella, metsäalueella. Tieosuus on kaikkiaan noin 450 metriä pitkä ja pääosin erittäin hyvin säilynyt. Sen reunoilla on selvät ja osin varsin korkeatkin pengerrykset.  

Uskaltaisin väittää, että kysymyksessä on yksi parhaiten säilyneistä Suuren Rantatien osuuksista koko Varsinais-Suomessa, ellei jopa parhaiten säilynyt. Suuri Rantatie oli Suomen tärkeimpiä historiallisia maantieyhteyksiä, joka rakennettiin yhdistämään Turkua ja Viipuria. Tiestä on käytetty usein myös nimitystä Kuninkaantie tai Vanha Viipurintie.

Teksti ja kuvat: Kaisa Lehtonen