Kansallismaisemaa lähikuvassa, osa 3. / Voiko olla sama paikka!

Kuralan Kylämäki, 2015

Kuralan kylä. Suomen valokuvataiteen museo / I.K. Inha, 1899

Tällä kertaa I. K. Inhan kuvapanoraama Kuralasta innostaa tarkastelemaan kylän rakennuksia ja  vertailemaan niitä nykytilanteeseen. Ja eroavuuksia kyllä riittää! Ei ihme, etteivät edes vanhat paikalliset asukkaat heti tunnista panoraaman esittävän juuri Kuralan Kylämäkeä.  Eihän laakean mäen laelle levittäytyvässä rakennusrykelmässä ensikatsomalta erota mitään tuttua. Vain Keetterin- ja Satiaismäkien väliin katoava Aurajoen uoma ja taustalla häämöttävä Liedon Vanhalinnan vuori vakuuttavat, että Aurajoen kansallismaisemassa ollaan, satakuusitoista vuotta sitten.

Vieraimmilta näyttävät kuvan etualan eli kylän länsilaidan rakennukset. Yksikään ei enää ole jäljellä, ja Inhan kuva on monen osalta ainoa dokumentti. Esimerkiksi Huhkosta museolla ei ole ollut ennen panoraaman löytymistä ainuttakaan kuvaa. Kuralan kylässähän on nykyisten neljän tilan lisäksi ollut vielä Iso- ja Vähä-Huhko- nimiset talot. Inhan ottaessa kuvaansa Iso-Huhko rakennuksineen oli vielä jäljellä:

Iso-Huhkon päärakennus näyttää kuvassa hiljattain valmistuneelta, ja myös muistitieto kertoo sen olleen 1900-luvun alussa vielä uusi. Talon seinähirret eivät ole harmaantuneet, mutta niitä ei ole myöskään vielä ehditty laudoittaa. Tiedämme, että 1900-luvun alussa kuvan karjasuojien tilalle pystytettiin myös uudenaikainen navetta, joka edelleen seisoo paikallaan nykyisen Kylämäen eteläisimpänä rakennuksena. Vanhan 1800-luvun rakennuskannan väistyminen välittyy hienosti Inhan kuvassa: olkikattoiset lintalleen painuneet ulkorakennukset tuntuvat kyyristelevän pärekattoisen lohkokivijalkaisen uudisrakennuksen vieressä.

Kuralan vanhoilta asukkailta kuultu perimätieto kertoo, että uusi päärakennus paloi jo vuonna 1912. Huhkon suvun liki 200 vuotta kestänyt omistuskausi oli päättynyt muutamaa vuotta aiemmin, ja tilan ostaneelle uudelle isännälle päärakennuksen palo oli niin suuri taloudellinen takaisku, että hän myi tilan jäljellä olevine rakennuksineen Iso-Rasille.

Iso- Rasi oli yli puoli vuosisataa tätä aiemmin sulautunut yhteen Vähä-Huhkon kanssa. Vähä-Huhkon entinen tontti on Inhan kuvassa jo muuttunut Iso-Rasin tuuheapuustoiseksi puutarhaksi päärakennuksen kyljessä. Iso-Rasin päärakennus näyttää kuin palasista kootulta, ja niin asia saattaa ollakin: pääty katsojaa kohti oleva rakennusosa on kenties entinen Vähä-Huhkon päärakennus.

Kuvaotteen keskellä näkyvästä Iso-Rasin navetasta on maastossa edelleen jäljellä kivijalka ja lattiaa. Tämä vanha navetta purettiin 1920-luvulla ja sen korvasi moderni, yli 50 lehmälle mitoitettu  karjasuoja, nykyinen kokeiluverstas. Uuden navetan alle jäi hiukan peltoa ja mm etualan lähde tai lammikko (jonne navetan lantakasat taitavat antaa omat arominsa). Heinävintille eli nykyiseen kokeiluverstaan yläkertaan johtava ajosilta osuu nuolen osoittaman kallionyppylän kohdalle.

Vähä-Rasin päärakennusta ei yllä olevasta kuvaotteesta heti tunnista nykyiseksi kahvilarakennukseksi, sillä siitä puuttuivat vielä nykyinen puotisiipi – rakennettu 1915 – ja  katsojaa lähemmän päädyn lasiveranta, joka tehtiin 1930-luvulla. Kaksiovinen kuisti on yksi Inhan kuvan tuottamista yllätyksistä; sen olemassaolosta ei ollut aiemmin tietoa. Sen sijaan on kyllä kerrottu, että kohdalla oleva eteinen eli ”isotampuuri” oli aikoinaan kahtia jaettu. Ainakin Turun seudulla tällainen paremman puolen ja arkisemman tuvan puolen sisäänkäyntien erottaminen toisistaan oli tavallinen, hiukan herraskainen pyrkimys. Eniten Inhan kuvaamassa Vähä-Rasissa kuitenkin hämmästyttää salin ikkunoiden suojaaminen markiiseilla. Onpa kovin kaupunkilaista!

Vähä- ja Iso-Rasin rajalla näkyvät, solan erottamat ulkorakennukset johtavat ajatukset tiiviisti rakennetun kylän palovaarallisuuteen. Ja aivan, juuri näillä paikkeilla tulipalo oli nielaissut  kaksikymmentä vuotta aiemmin Raseilta kaksi karjasuojaa ja rehuvaraston. Asiasta uutisoinut sanomalehti kertoo tulipalon kajastaneen Turkuun saakka, mutta talojen väki ei ollut herännyt ennen kuin oli liian myöhäistä. Karjasuojien mukana paloi 22 lammasta. Inhan kuvan ulkorakennukset lienee tehty tämän tulipalon jälkeen.

Museon nykyinen 1940-50-lukujen maatilan keskus on Iso-kohmon talo. Inhan kuvassa siitä näkyy  tuttu päärakennus yhtä pitkänä kuin tänä päivänäkin, mutta vielä matalamapana.  Nykyasunsa rakennus sai parikymmentä vuotta kuvaushetken jälkeen.  Pihapiirin toinen asuinrakennus, entinen pränni eli nykykielellä "apukeittiö" on kuvassa vielä laudoittamaton, ja sen jatkona on vanhoja, sittemmin kadonneita karjasuojia. Kuvaotteen oikean laidan puuliiteri näyttää jo tuolloin saaneen jatkokseen nykyisen mankelivajan, joka erottuu uudenvaaleana.

Myös Vähä-Kohmon rakennukset pystyy tunnistamaan Inhan kuvasta helposti,  sillä niiden nykyinen 
olemus ei juuri poikkea yli sadan vuoden takaisesta. Hieno yksityiskohta on ollut päärakennuksen ja luhdin välisen sisääntulon sulkeva portti. Vähä-Kohmon pihassa pystyy tänä päivänäkin saamaan tuntuman vanhanaikaisesta, joka laidaltaan rakennetusta tai aidatusta umpipihasta. Kuvaotteen oikeassa reunassa näkyvät kaksi aittaa kuuluvat Iso-Kohmolle. Jompikumpi niistä on edelleen olemassa, siirrettynä Iso-Kohmon edellä mainitun puuliiterin viereen.

Mäen luoteislaidassa ovat ainakin jo 1700-luvulla sijainneet usean Kuralan talon riihet. Yllä olevassa kuvaotteessa niistä näkyvät ylempänä Vähä-Kohmon ja alla entinen Iso-Rasin riihi. Viimeksi mainittua näyttää kuvaushetkellä purettavan, sillä rinteeseen on pinottu hirsiä ja palkkeja. Vanha riihi sai purkutuomion, koska Iso-Rasiin oli hiljattain rakennettu aivan uudenaikainen puimahuon Virmuvuoren juurelle. Sen katto näkyy Inhan panoraamakuvan oikeassa alakulmassa. 

Vain kolme vuotta kuvan ottamisen jälkeen Kuralassa aloitettiin isonjaon täydennys eli uusjako, jonka seurauksena mäen laiteiden riihitontteja ja vasikkahakoja järjesteltiin uudestaan. Iso-Rasin vanha riihitontti liitettiin Vähä-Rasin tiluksiin, ja nyt riihen paikalla on Vähä-Rasin kanala – museon kokoustila ”Vanha Kanala”.

Ilahduttavin tuttavuus edellisessä kuvassa on kuitenkin huopakattoinen, tukevasti perustettu pikku hirsirakennus, jonka korkea savupiippu viittaa siihen, että ollaan tekemisissä tulen kanssa. Tässä nyt on ilmiselvästi se Vähä-Rasin paja, jonka olemassaolosta ovat kertoneet muutamat haastatellut vanhat kylän asukkaat!

*

Inhan kuvapanoraaman taustalla näkyy muitakin Aurajokilaakson kyliä rakennuksineen. Näitä tutkaillaan juttusarjan seuraavassa osassa.

Kuvapanoraama ja yksityiskohdat on julkaistu Suomen valokuvataiteen museon ystävällisellä suostumuksella ja avulla.