Perinnerakentamisen taidot talteen ja käyttöön

Turun museokeskuksella on tunnistettu tarve edistää perinteisten käsityötaitojen välittymistä tuleville sukupolville. Tallentamalla perinnerakentamisen työtapoja ja -menetelmiä sähköiseen muotoon autetaan tiedon saavutettavuudessa. Videoin, valokuvin ja haastatteluin dokumentoidaan perinteisiä käsityötaitoja, tavoitteena ovat muun muassa videot kaakeliuunin uudelleenmuuurauksesta, pinkopahvin korjauksesta ja pärekaton teosta. Esimerkiksi kaakeliuunin omistajan on helpompi keskustella kakluunin korjauksesta tai uudelleenmuurauksesta nähtyään museon nettisivuilla aiheesta kertovia kuvia ja videon. Omin käsin tekemällä on ollut mahdollista oppia rakennuksen puuosien korjausta perinnerakentamisen työpajalla Liedon museon Annantuvalla. Alla olevassa kuvassa on lautaverhouksen irrotusta Annantuvan ulkorakennuksen hirsiseinästä.  

Kuvassa irrotetaan ulkolaudoitusta, jotta päästään vaihtamaan lahonneet hirret. Puukiiloja käyttämällä ulkolaudoituksen saa ehjänä irti. 

Perinnerakentamisen taidot talteen ja käyttöön -hanke lanseerattiin keväällä 2024 verkostoitumistilaisuudessa. Tapahtuman antia olivat teoreettinen näkemys perinnerakentamiseen ja konkreettisen tekemisen kohteet.  

Vanha rakennus on laadukas, muuten se ei olisi vanha. Käyttämällä rakennukset pysyvät kunnossa. Periaatteessa on hyvä muistaa uusia ratkaisuja etsiessä, että vanhaan rakennukseen sopivat materiaalit, jotka olivat käytössä jo rakennuksen valmistumisen aikoihin. Tietty riskitaso nousee, jos uusia materiaaleja yhdistetään vanhaan rakennukseen. Riskitaso tarkoittaa vähäistä vikasietokykyä. Tässä tulee kuvaan mukaan perinteiset käsityötaidot ja -materiaalit. Arvaamalla voi helposti päätyä ratkaisuun, jossa perinteitä kunnioittava korjaaminen nähdään kalliina ja hankala. Sata vuotta vanha rakennus kuitenkin ansaitsee arvonsa mukaisen kohtelun ja nippu uusia keinoja voi tulla kalliimmaksi kuin vanha ja koeteltu keino. Vaatii tiettyä viitseliäisyyttä ottaa selvää perinteisistä rakentamistaidoista, kun vaihtoehtoisesti voi kävellä rautakauppaan ja tilata uudet tuotteet asennettuna. Sijansa kullakin. Jälkeenpäin on mukava huomata, että vaivannäkö palkitsee, muutakin kuin kukkaroa. Perinteisin käsityövoittoisin menetelmin rakennettu on myös muunneltavissa ja korjattavissa. 1800-luvulta oleva kaakeliuuni uudelleenmuurattiin kesällä 2024 Pyhämaalle Varsinais-Suomeen, kyseessä oli oletettavasti kolmas pystytyskerta. 

Kakluunin uudelleenmuurausta, työtä helpottaa tarkka alkudokumentointi. 

Kakluuni on esimerkki todellisesta kestohyödykkeestä. Savilaastia käyttäen työ onnistui, jälleen kerran. Samaa, vanhaa savilaastia voi hyvin käyttää uudelleen poistamalla suurimmat kokkareet. Perinteiset käsityötaidot ovat kotoisin kestävästä maailmasta. Ihmisen pilatessa ilmastoa on hyvä muistaa, että perinnerakentamisen hyötyihin sisältyy varsin kohtuullinen ilmastovaikutus. 

Arvo tulee muotokielestä ja materiaalista. Sata vuotta vanha hirsirakennus on mittasuhteiltaan silmiä hivelevä ja sijoitettu taitavasti ympäristöön. Hetken mielijohteesta ja tarpeesta syntynyt ajatus kasvattaa hirsirunkoa perinteistä poikkeavalla tavalla alentaa samalla kohteen arvoa, vaikka omistajat tavoittelevat täysin päinvastaista. Suunnittelun, ohjauksen ja valvonnan kolmiyhteydessä toimitaan parhaimmillaan hyvin yhteen ja laadukas toteutus konkretisoi näkemyksen. Perinnerakentamisen työt ovat luonteeltaan projekti-intensiivisiä, varastoon ei tehdä, vaan töitä tehdään sitä mukaa kuin tulee tilauksia. Ennakointi tulevien töiden suhteen auttaa kaikkia osapuolia, niin tilaajaa kuin tekijää ja tarvittaessa valvonta pysyy hyvin mukana. Rakennuksen suojelumerkintä (sr) on nähtävä sen vahvuutena, luokitus kertoo arvokkaasta kohteesta. Viimeisimpien vuosikymmenien materiaalit voivat olla epäsopivia rakennukseen ja on perusteltua tavoitella rakennuksen palauttamista lähemmäs alkuperäistä asua. Tiettyä ongelmanratkaisukykyä vaaditaan, kun vanhaa kohdetta korjataan uusilla materiaaleilla. Onneksi tähän löytyy keinoja ja osaajia. 

Perinnerakentamiseen kuuluu innovointi. Luova ajattelumalli on hyvin tiivistetty viereisessä kuvassa Annantuvan liiteristä löytyneessä kyltissä.  

Ennenkin on tehty niillä materiaaleilla, joita on ollut saatavilla ja hyviksi todetut menetelmät ovat siirtyneet sukupolvilta toisille. Teollinen valmistus ja sarjatuotannon yleistyminen siirsi käsin tekemisen painopistettä työmailla. Vanhat rakennukset ovat silti olemassa ja edellyttävät kunnossapitoa. Tämän päivän purkuherkkään ilmapiiriin toivoisi malttia, halua ja tahtoa, sekä aikaa löytää innovatiivisia ratkaisuja vanhojen rakennusten säilyttämiseen ja käyttämiseen. Jokainen kohde on omanlaisensa, siksi yleispätevää suunnitteluohjetta ei ole ja siitä hankaluus syntyy. Toinen kuppi kahvia on hyvä juoda ennen kuin tehdään pitkälle meneviä suunnitelmia. Tietty laatuvaatimus on saavutettava, vaikka rakennuksen käyttötarkoitus muuttuu.   

Perinnerakentamisprojektiin liittyy erinäisiä näkökulmia ja mahdolliset ongelmanratkaisua vaativat tilanteet on hyvä tunnistaa. Medialukutaitoa kysytään, kun tarkoituksena on perinnerakentamisen menetelmin rakentaa uusi objekti. Internetistä on löydettävissä runsaasti videomateriaalia korjaus- ja perinnerakentamisesta. Tarkkana pitää olla alkuperän suhteen, ettei suomalainen perinnerakentaminen ala muistuttaa japanilaista vain siksi, että on katsottu japanilaisia alan videoita. 

 

Hyvin suunniteltu on puoliksi… vielä tekemättä. Suunnittelupöydällä määritellään perinnerakentamisen projektia jo pitkälle. Tilaajan ja urakoitsijan on ymmärrettävä haluttu lopputulos. Joskus käy niin, että urakoitsija näkee tarjouspyynnöstä, että tilaaja ei aivan ymmärrä mitä on tilaamassa. Tilaaja taas ei kykene asettumaan urakoitsijan asemaan ja on ikään kuin sokea omalle tilaukselleen. Tähän rajapintaan on hyvä keskittyä näkemään kriittiset pisteet. Tätä voisi paremmin tutkia ja kehittää, jotta projektin onnistumiseen vaikuttavat tekijät hallittaisiin.  

 

Vanhan rakennuksen korjaaminen maksaa jotakin ja oikea-aikainen korjaaminen säästää. Jos korjauksia lykätään ja päästetään korjausvelka kasvamaan, voi tulla yllätyksiä. On tapauksia, joissa uudisrakennus saadaan laskennallisesti näyttämään kannattavammalta investoinnilta kuin vanhan korjaus. Jos uuden rakennuksen rakentaminen maksaa lähes saman verran kuin sata vuotta vanhan kohteen korjaaminen, niin kumpi on arvokkaampi? Rakennuksen kuntoluokaksi riittää hyvin esimerkiksi 80 % verrattuna uuteen, joka on 100 % ja samalla vältytään ylikorjaamiselta. Tiedonkulku on sitäkin tärkeämpää mitä isommista organisaatioista on kysymys. Eräässä kohteessa vanhan puurakennuksen lautalattiat olivat kylmät. Asia pyrittiin ratkaisemaan vaihtamalla vanhat puuikkunat uusiin ja samalla osin uuteen materiaaliin, sillä seurauksella, että lattiat olivat edelleen kylmät, mutta sen lisäksi rakennus alkoi homehtua. Olisiko saanut olla santsikuppi kahvia?  

 

Rakennettu ympäristö heijastaa yhteiskunnan arvoja ja rakennuskulttuuria tukemalla pidetään näistä arvoista huolta. On tärkeää mahdollistaa tuleville sukupolville vähintään samat mahdollisuudet kuin mistä oma sukupolvi on päässyt nauttimaan. Kääntäen voisi ajatella, että ei pitäisi ahneuden ja lyhytnäköisyyden määrittää liikaa kaikille kuuluvaa. Voi olla vaikeaa nähdä esimerkiksi vanhan puiston arvo ja haluttaisiin jyrätä monella tavalla arvokas viheralue istuttamalla rakennuksia tilalle. Kestämätöntä.  

 

Kauppatorin laidan puistot ovat säilyttämisen arvoisia. Olisi hyvä yrittää löytää yhteisiä näkemyksiä, ettei kohta 800 vuotta täyttävässä kaupungissa tehdä liian hätiköityjä ratkaisuja. 

 

Perinnerakentamisen aikaperspektiivi on kymmenistä satoihin vuosiin. Erityisen tarkkana pitää olla, kun vanhaan ympäristöön sovitellaan uutta. Holistinen, mahdollisimman kokonaisvaltainen näkemys sisältää monella tavalla kestävän pohjan uusille toteutuksille. Uusi kohde vanhassa, restoratiivisessa ympäristössä herättää helposti keskustelua. Tästä päästään toiseen selvittämisen arvoiseen asiaan. Olisiko kehitettävissä yhteistyömallin konsepti, jossa osapuolien näkemykset otetaan huomioon? Eri koulukunnat voivat olla kaukana toisistaan.  

Miten yhteensovitetaan eri toimijoiden tavoitteet, jotta saadaan kestävä, kaikkia tyydyttävä lopputulos?  

 

Yhteistyön saumaa olisi hyvä löytää. Kuvassa nro 5 uusi alapuu on asettumassa osaksi vanhaa seinää.  

 

Perinnerakentamisen mittakaava ulottuu arvoista konkreettisiin asioihin, maisemasta kohti yhä pienempiä yksityiskohtia. Perinnerakentamisen käsityötaitojen säilyminen on tärkeää, ihmiset tulevat ja menevät, mutta rakennukset jäävät. 

 

Teksti ja kuvat: Harri Likki, Perinnerakentamisen taidot talteen ja käyttöön -hanke