torstai 23. huhtikuuta 2020

Takaisin Tuomiokirkkotorille!


Turun museokeskus käynnisti tämän vuoden 2020 helmikuussa ARKSA- eli Arkeologia saavutettavaksi-hankkeen, jonka tavoitteena on keskiaikaisen kaupunkiarkeologisen esineistön tunnettuuden ja avoimuuden lisääminen yhteistyössä vapaaehtoistoimijoiden kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vapaaehtoisilla on mahdollisuus päästä tutkimaan museon kokoelmia ja osallistumaan näiden tallennukseen valokuvaamalla jo luetteloituja löytöjä. Kuvaaminen aloitetaan Varhainen Turku-hankkeen Tuomiokirkkotorin kaivauksien (2005-2006) löytöaineistosta. Kuvat liitetään Museon informaatioportaaliin (MIP), ja ne tulevat myös valtakunnalliseen hakupalveluun Finnaan, missä arkeologiset löytötiedot ovat kaikille avoimia.
Koronatilanne ja poikkeusolot ovat vaikuttaneet myös kevään ARKSA-hankkeen suunnitelmiin. Seminaareja ja tapahtumia kuten myös suunniteltuja kuvausaikoja on jouduttu perumaan ja siirtämään myöhemmäksi, mutta näihin tullaan palaamaan taas kun tilanne sen sallii.

Tässä blogissa nostetaan esille pieneltä osin Tuomiokirkkotorin kaivausten löytöjä ja niihin liittyviä aiheita loppukevään ajan.



Asutuskuva hahmottuu keskiaikaisella ydinalueella: viljelymaisemasta kaupunkiasutukseen

Varhainen Turku-tutkimushanke käynnistettiin kaupungin vanhimpien vaiheiden selvittämiseksi. Vuosina 2005 ja 2006 Turun maakuntamuseo eli nykyinen Turun museokeskus suoritti Aki Pihlmanin johdolla tutkimuskaivaukset Tuomiokirkon ympäristössä. Kolmas vuosi kului tutkimustulosten kokoamisessa. Kaivausalueita avattiin kolme: tuomiokirkon länsipuolelle eli kirkon ja joen väliselle alueelle, kirkon ja Brahenpuiston väliselle alueelle sekä kirkon ja Vanhan Akatemiantalon väliselle alueelle. Kaivausalueet voitiin poikkeuksellisesti valita tutkimuksen näkökulmasta, eikä ne näin olleet rakentamishankkeiden sanelemia kuten kaupunkiarkeologisissa kohteissa yleensä. Nyt päästiin etenemään myös vanhimpiin kulttuurikerrostumiin.
Kaivaustulokset toivat lisävalaistusta kaupunkiasutuksen vaiheisiin ja ikään. Hanke herätti laajasti mielenkiintoa ja oli esillä kaivausten aikana poikkeuksellisen näkyvästi aktiivisen tiedottamisen ja yleisöopastuksien myötä; esillä oli viikottain myös kaivauslöytöjä Vanhalla Raatihuoneella ja Aboa Vetus & Ars Nova-museossa. Lisäksi kaivauksille osallistui molempina vuosina vapaaehtoisia, jotka antoivat merkittävän panoksen löytöjen seulonnassa.

Vanhimmat Tuomiokirkkotorin löydöistä ajoittuvat 1200- ja 1300- lukujen taitteeseen ja nuorimmat 1700-luvulle, ja löytöjä tehtiin kahtena vuonna yhteensä 21 460 kappaletta.

Löytöryhmät suuruusjärjestyksessä:
  • metalliesineiden katkelmat
  • keramiikka-astioiden palat
  • puuesineiden katkelmat
  • nahkaesineiden ja leikkuujätteen suikaleet
  • lasiesineiden palat
  • muita löytöryhmiä olivat mm. luuesineet, kaakelit, liitupiiput ja rahat, kiviesineet sekä kuidut/tekstiilijäännökset.

Kaivauksien myötä selvisi, että Tuomiokirkon eli Unikankareen kummun lähialue on ollut 1200-luvun lopulla ennen tuomiokirkon rakentamista ja varsinaisen kaupunkiasutuksen muodostumista viljelykäytössä: kaikilta kolmelta kaivausalueelta voitiin pohjasaven pinnassa havaita koukkuauran viiltojälkiä.

Varsinaisen kaupunkirakentamisen aika alkoi alueella 1300-luvun alussa muodosten kaupunkitaajaman ulottuen nykyisen Aboa Vetus & Ars Nova -museon tontille, nelisensataa metriä Tuomiokirkosta joen alajuoksulle. 1200-luvun loppuun ajoittuvia rakentamiseen viittaavia jälkiä on löytynyt kuitenkin Suurtorin Vartiovuoren puoleisen pään kaakkoispuolelta sekä Aboa Vetus-museon tontin lounaisosasta, mutta nämä on liitetty pikemmin 1200-luvun jälkipuolen maaseutumaiseen asutukseen kuin varsinaiseen kaupunkiasutukseen. Tosin viitteitä asutuksen luonteesta oli antanut jo 1980-luvulla läheisen Mätäjärven tutkimukset. Kaupungin kasvu ja laajeneminen jatkui 1300-luvun puolivälin tienoilta ja voimistui vuosisadan jälkipuoliskolla.

Turun korttelit keskiajan lopulla. Varhainen Turku-hankkeen kaivaukset sijoittuivat 2005-2006 Kirkkokortteliin. Ennen tätä, 1980-luvulta alkaen, kaupunkikaivaukset olivat keskittyneet Luostarinkortteliin sekä Mätäjärven ja Aninkaisten kortteliin. Kuva: TMK / A. Pihlman ja M. Puhakka.


Viikon esine: käsienpesusta käytännön todistuskappale?

Koska käsihygienia on koronakevään ajankohtainen aihe, esille voi nostaa Tuomiokirkkotorilta vuoden 2006 kaivauksissa löytyneen käsienpesuastian eli lavabon eläimenpään muotoisen kaatonokan. Harvinainen löytö tehtiin tuomiokirkon ja Brahenpuiston väliseltä kaivausalueelta 1500-luvulle ajoittuvan kivirakennuksen vierestä. Tämän kaltaisia kahdella vastakkaisella kaatonokalla varustettuja pyöreäkylkisiä astioita on valmistettu erityisesti Pohjois-Saksassa ja ne ajoittuvat 1500-luvun alkupuoliskolle. Turkuun kaatonokan kappale lienee kulkeutunut kaupan kautta tai kaupungissa vaikuttaneiden saksalaisperäisten porvareiden mukana. Tuomiokirkkotorin lavabon kaatonokka esittänee porsaan päätä, mutta tämän tyyppisissä astioissa esiintyy myös muita eläinhahmoja kuten leijonia, koiria ja hevosia sekä myyttisiä eläimiä kuten lohikäärmeitä.


Käsienpesuastian eli lavabon porsaan pään muotoinen kaatonokka 1500-luvun alkupuolelta Turun Tuomiokirkkotorilta. Kuva: TMK / Maarit Lassila. (Kuvista muokattu kuvakollaasi N. Kivisalo.)


 Lavabot riippuivat ketjusta tai narusta katosta tai telineestä, sisätiloissa usein tulisijan yllä. Käsiä pestessä astiaa heiluteltiin puolelta toiselle, jolloin kaatonokasta valui vettä. Lavabon alla oli yleensä toinen astia, johon kaadettu vesi valui. Keraamisten lavabojen esikuvat löytyvät kirkollisessa käytössä olleista metallisista astioista, joiden muoto siirtyi yksityistalouksien käsienpesuastioihin 1400-1500-luvuilla.

Lavabon nimi juontaa latinan pestä-verbiin, lavabo ”pesen”, kuten psalmissa 26:6 lausutaan: Lavabo inter innocentes manus meas, ”Pesen käteni viattomuudessa”. Käsienpesuun voi liittää monia kulttuurikohtaisia rituaalisia ja symbolisia merkityksiä; klassisena ja sanontoihin jääneenä esimerkkinä Pontius Pilatuksen käsienpesu vertauskuvainnollisena irtisanoutumisen eleenä. Rituaalisesta käsienpesusta on esimerkkejä läheltäkin, paikoin edelleen elävänä perinteenä. Itäkarjalaisessa kulttuurissa pirtin ovensuulla riippuvalla ´käsastialla´, ja tämän vieressä olevalla pyyheliinalla,´käspaikalla´, on ollut vahva side ortodoksisuuden harjoittamiseen. Säännöllinen käsienpesu on merkinnyt paitsi puhdistautumista myös kunnioitusta: ristinmerkkiä ei saanut tehdä likaisin käsin.


Yksityiskohta flaamilaisen Robert Campinin Méroden alttaritaulun triptyykistä (n. 1425): arkkienkeli Gabriel ilmestyy Neitsyt Marialle. Maalauksessa voi nähdä monia symbolisia elementtejä: mm. liljojen on tulkittu viittaavan puhtauteen ja viattomuuteen, samoin näihin viitannee taustalla lavabo, jonka kaatonokat ovat eläimenpäähahmoiset ja sangassa molemmin puolin ihmisen päät. Tämän tyyppisiä astioita on museoiden kokoelmissa, ja joissain astioissa on jopa neljä kaatonokkaa. Public domain.  


Tuomiokirkkotorilta löydetyn käsienpesuastian kappaleen on voitu tulkita liittyvän hygienian paranemiseen, josta on antanut viitteitä myös henkilökohtaisten astioiden ja ruokailuvälineiden yleistyminen ainakin varakkaimmissa talouksissa keskiajan loppua kohden mentäessä. Kaupunkien yleinen jätehuollon kehittyminen on sijoitettu myös keskiajan lopulle, Turussa löytömateriaalin määrän ja kerrostumien ohuuden perusteella muutos on havaittavissa 1500-luvulla. Toisaalta tässä yhteydessä on huomioitu myös, että keskiajan maakerrokset säilövät paremmin eloperäistä ainesta. Syvemmälle eli vanhempiin kerroksiin mentäessä maa-aineksen kosteus ja saven tiiviys lisääntyy, näin ollen orgaaniset materiaalit kuten luu, puu ja nahka ovat paremmin edustettuina vanhemmissa keskiajan kerrostumissa.

Kuva: Käs´astia, savesta tehty kaksipiippuinen ja kaksikorvainen pesuastia. Astian ympärille on kääritty tuohiliuskoja, kantimena nahkainen remmi. Käsienpesuastia on riippunut karjalaisen pirtin ovensuussa telineessä, yläpuolellaan käsipyyhe eli käspaikka. Astian alapuolella oli puinen saavi, johon kerääntynyt vesi voitiin uusiokäyttää kotieläimille. Vieraan tullessa kylään käsienpesu suoritettiin aina ensin ennen isäntäväen tervehtimistä. Ortodoksitapaa noudattava teki käsienpesun jälken ristinmerkin pyhäinkuvaan päin ennen tervehtimistä. Valmistus: ennen vuotta 1904. Kansallismuseo / Kansatieteelliset kokoelmat. Finna (CC BY 4.0).



"Pese usein kätesi, jos haluat olla terve" – keskiaikaisten terveysohjeiden lähteillä

Kirjapainotaito edisti erilaisten henkilökohtaisen oppaiden suosiota, ja näissä annettiin myös terveyteen ja puhtauteen liittyviä ohjeita, yhtenä huomionarvoisena käsienpesu. Terveysoppaat neuvoivat noudattamaan tapaa mm. herätessä ja ruokailuun liittyen. Yleisesti ottaen lian ja saastan torjuminen tarkoitti sekä ulkoa että sisältä päin (kehon eritteet) tulevaa lian torjuntaa. Käsien peseminen nähtiin erityisen tärkeäksi, koska kädet olivat kosketuksissa muihin ihmisiin ja päivittäiseen perustarpeeseen, ruokaan.

Keskiajan lopulla Euroopassa levisi Salernon lääketieteellisen koulun runomuotoon laadittu terveysopas, Regimen sanitatis Salernitanum, joka sisälsi ohjeita muun muassa käsihygieniasta. Se koottiin vanhempia muistisäkeitä käyttäen 1200-luvun lopussa tai 1300-luvun alussa, ja käännettiin useille kielille ja siitä otettiin lukuisia painoksia aina 1400-luvun puolesta välistä 1700-luvulle. Salernon terveysoppaassa kehotettiin mm. hiusten kampaamisen ja hampaiden puhdistamisen ohella pesemään kädet: "Käsien pesu ruokailun jälkeen antaa sinulle kaksi etua: se puhdistaa kädet ja kirkastaa silmät. Pese usein kätesi, jos haluat olla terve. (…) Kun olet syönyt lihaa tai kalaa, tulee sinun aterian jälkeen pestä kätesi."  Terveysoppaan neuvot ulottuivat lähes joka elämänalueelle, ja tässä korostettiin niitä terveyden ylläpitoon liittyviä seikkoja, joihin ihmisen katsottiin itse voivan vaikuttaa.

Huomattakoon Salernon terveysoppaan yhteys myös Turun Akatemiaan. Lääketieteen historiaan perehtynyt LT Aarne Forsius mainitsee, että Salernon koulun terveysopasta esiteltiin Turun Akatemian lääketieteen opiskelijoille ainakin professorien Lars Braunin (1657-1730) ja Herman Diedrich Spöringin (1701-1747) toimesta. Kummatkin päätyivät virassaan toimiessaan julkaisemaan Salernon koulun terveydenhoito-ohjeista kootut kirjaset.

1100-luvun alkupuoliskolle juontuva Petrus Alfonsin Disciplina Clericalis oli myös laajalle levinnyt, moraaliseksi ja filosofiseksi kuvailtu teksti, jossa elämänohjeita annettiin dialogin muodossa. Luvussa De modo comedendi poika kysyy käyttäytymissäännöistä kuninkaan pöydässä, jolloin isä kertoo pojalle, että eroa ei tule tehdä kuninkaan ja muiden ihmisten välille, vaan kaikissa pöydissä pätevät samat säännöt. Käsienpesu on tarpeellista ennen ja jälkeen syömisen. Ruokailuun ryhdyttäessä pitää muistaa, että käsienpesun jälkeen ei sovi koskea muuhun kuin ruokaan, tämän jälkeenkin käsienpesu on ehdottoman tärkeää: ”Pese kädet syömisen jälkeen, koska se on sekä hygieenistä että hyvien tapojen mukaista. Monien ihmisten silmät heikentyvät, koska he pyyhkivät niitä ruokailun jälkeen pesemättömillä käsillään”.

Yleisemmin terveyskäsitykset - ja siten myös oppaat -  perustuivat antiikin ajan humoraalioppiin, jonka mukaan terveys oli seuraus elimistön perusnesteiden eli sapen ja mustan sapen, liman sekä veren oikeasta tasapainosta ja sairaus johtui vastaavasti tasapainon häiriintymisestä. Oppiin perustui keskiajalla - ja myöhemminkin - esimerkiksi suoneniskentä ja kuppaaminen, joilla pyrittiin palauttamaan elimistön perusnesteiden tasapaino.

"Musta surma" eli paiseruttoepidemia ja muut vaaralliset kulkutaudit edistivät hygienian ylläpitoa, mutta siitä huolimatta taudit jylläsivät tasaisin väliajoin. Vaikka käsienpesu ymmärrettiin tärkeäksi myös sairauksien torjumisessa, ei tautien aiheuttajia ja tartuntateitä tunnettu, ja käsienpesulla ehkäistävien tautien torjumisella tarkoitettiin pikemminkin esimerkiksi syyhyä ja muita ihosairauksia. Tautien torjumisessa voitiin käyttää tietenkin monia muitakin keinoja, ja kuten myöhempinäkin aikoina, oli kansanperinteen ja -uskon käsityksillä ja menetelmillä erityinen painoarvo paitsi torjunnassa myös tautien parannuksessa. Olihan vaivalle kuin vaivalle omat loitsunsakin. Kirkko antoi myös lukuiset pyhimyksensä, ja kaikki nämä monien muiden keinojen ohella auttoivat ihmisparkaa jatkuvassa taistelussa elämän kurimuksessa.


1800-luvun loppupuolella alettiin oivaltaa käsihygienian merkitys tautien torjumisessa. Bakteriologian läpimurto joudutti kehitystä, mutta varsinainen läpimurto tapahtui juoksevan veden yleistyessä 1900-luvun puolivälin jälkeen. 



 Kuva: Pariskunta pelaa korttia saksalaisessa Israhel van Meckenemin kaiverruksessa. Taustalla koristeellisessa telineessä ketjussa riippuva lavabo (Israhel van Meckenem: Couple Playing Cards, 1495-1503 / Public Domain; CC-PDM).






Varhainen Turku-hankkeesta:
  • HIT – History in Turku: Tietoja, taitoja ja löytöjä. Turun maakuntamuseo. Näyttelyesite. 2007.
    Tässä julkaisussa (HIT) artikkeleja Varhainen Turku-projektista:
    - Pihlman, Aki: Uusia tulkintoja Turun kaupungin muodostumisesta.
    - Ratilainen, Tanja: Kirkkokadun ja sen varrella sijainneen tontin vaiheita.
    - Saloranta, Elina: Akatemiatorin alueen varhaisia vaiheita.
    - Majantie, Kirsi: Löydöt kertovat elämästä, käsitöistä ja kaupasta keskiajan Turussa.
  • Majantie, Kirsi: Turun varhaisvaiheet tutuiksi kaikille kaupunkilaisille. Tiedottaminen ja yleisön huomioonottaminen Varhainen Turku tutkimushankkeen aikana 2005–2006. Verkkojulkaisu: https://docplayer.fi/4168243-Varhainen-turku-turun-varhaisvaiheet-tutuiksi-kaikille-kaupunkilaisille.html
  • Pihlman, Aki: Varhainen Turku – tutkimuksen edistymistä ja lisää kysymyksiä. Arkeologia NYT! – Arkeologi NU! 1/2007. Verkossa: http://arkeonyt.mbnet.fi/arkeonyt/AN_2007_1.pdf
  • Pihlman, Aki & Majantie, Kirsi Majantie 2007: Varhainen Turku -hanke ja kaivaukset tuomiokirkon vieressä. SKAS2-2. Verkossa: http://www.skas.fi/wp-content/uploads/2018/03/SKAS2_2007.pdf
Turun kaupunkiarkeologiasta:

Kaupunkia pintaa syvemmältä. Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Seppänen, L. (toim.). AMAF IX. Turku. Suomen keskiajan arkeologian seura 2003.

Blogin aiheisiin liittyviä lähteitä:


klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti