Yliopistoyhteistyötä henkilökontaktien hedelmänä – esimerkkinä Keskiajan sarastaessa -tutkimushanke

Tanja Ratilainen

Koroisprojektia, virallisemmin Keskiajan sarastaessa -tutkimushanketta, oli käynnistelty jo vuodesta 2009 lähtien Turun yliopiston arkeologian oppiaineessa Janne Harjulan ja Visa Immosen toimesta. Hankkeen tarkoituksena oli analysoida ja julkaista yli sata vuotta sitten tehtyjen arkeologisten kaivausten aineisto, joka oli jäänyt eräänlaiseksi pullonkaulaksi suomalaisessa varhaiskeskiajan tutkimuksessa. Merkittävästä 1200-luvun piispanistuimen paikasta oli kirjoitettu lähinnä yleisesti tai käsitellen jotakin erityistä löytöryhmää, mutta kaivausten raportointi, puhumattakaan alkuperäisaineiston perusteellisesta analyysistä, oli jäänyt tekemättä. Rahoituksen järjestyttyä vuonna 2012 työskentelin hankkeessa puolen vuoden verran edistäen aineiston digitointia sekä perehtyen kohteen rakennusarkeologiseen aineistoon. Hankkeen myötä väitöstutkimukseni aihekin vaihtui varhaisen tiilenkäytön selvittämiseen. Kun toukokuussa 2014 aloitin Turun museokeskuksen kaupunkiarkeologiasta vastaavana tutkijana, oli varsin luontevaa, että museo tuli projektin yhteistyökumppaniksi. Olihan Koroinen myös Turun kaupungin historian kannalta merkittävä kohde. Koska ensimmäiset Suomea koskevat kirjalliset maininnat ovat Koroisten-ajalta, tutkimusryhmään liittyi myös historian edustaja, Kirsi Salonen. Koneen Säätiön rahoituksella hanke oli käynnissä vuosina 2012–2018, ja sen tuloksena syntyi mm. Turun historiallisen yhdistyksen julkaisema kirja Koroinen: Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus (2018). Kaiken kaikkiaan hankkeessa oli mukana yli kaksikymmentä tutkijaa eri tahoilta, pääasiassa juuri henkilökontaktien kautta. 
 

Takymetrimittauksia Koroistenniemellä keväällä 2013. Kuva Harri Jokinen.

Hankeyhteistyö museon kanssa mahdollisti sen, että Kansallismuseon kokoelmiin aikoinaan luetteloidut löydöt voitiin pyytää tutkimuslainaan Turkuun. Näin löydöt olivat pääasiassa turkulaisten tutkijoiden kätevästi saavutettavissa Museokeskuksen tiloissa. Konservointiyksikön röntgenlaitetta hyödynnettiin metalliesineiden tutkimisessa, ja ajoitusnäytteiden ottaminen hoitui osaksi museon konservaattoreiden avustuksella. Valokuvausstudion ollessa vapaana projektilaiset kuvasivat siellä löytöjä julkaisua varten. Yhteistyö Koroisprojektin kanssa toi museolle vuorostaan kokemusta alkuainekoostumuksia mittaavan pXRF-laitteen käytöstä. Kirjan lisäksi paikallista näkyvyyttä saatiin Korois-opastusten sekä projektin tuloksia käsitelleiden lehtijuttujen kautta. Kansainvälisesti museo oli esillä esimerkiksi Saksassa vuonna 2017 järjestetyssä neljännessätoista Castella Maris Baltici -linnakonferenssissa, jota museon edesmennyt johtaja Knut Drake oli aikoinaan ollut käynnistämässä.
 

Geologi Jussi Kinnunen analysoi Turun yliopiston Geologian laitoksen kannettavalla XRF-laitteella Koroisten löytöjä. Vasemmalla arkeologi Janne Harjula. Kuva TMK/Tanja Ratilainen.

Koroisprojekti ei vielä kuitenkaan ollut tässä, vaan yhteistyölle suunnitellaan jatkoa. Nyt tutkijaryhmän katse on suunnattu Koroisten vallitetun niemenkärjen ulkopuolelle, jonne kaavaillaan uusia kenttätöitä. Jatkossa yhteistyölle onkin entistä vankempi pohja kun käynnissä olevan kehittämishankkeen myötä myös organisaatiotasolla pyritään aktiivisesti kehittämään ja tukemaan yhteistyön mahdollisuuksia.

Tutkimusryhmäläiset haaveilevat jo paluusta vallin toiselle puolelle. Kuva Harri Jokinen.

Turun  museopalvelut, Turun yliopisto ja Åbo Akademi ovat käynnistäneet vuosille 2018-2019 hankkeen, jonka tavoitteena on kehittää ja syventää organisaatioiden välistä yhteistyötä.  Tämän vuoden aikana Museopalveluiden blogeissa julkaistaan yhteistyön moninaisuudesta kertovia blogikirjoituksia.