maanantai 10. joulukuuta 2018

Turun ydinkaupungin aukkoja katsellen


Gaddin, Kalmin ja Gadolinin puutarhojen äärellä

    Esiin otettu katkelma Turun Akatemian kasvitieteellisen puutarhan paikalla sijaitsevan Hus Lindmanin salongin seinämaalauksesta. Kuva Turun museokeskus /TMK) / Kaarin Kurri /KK).

Tiivis kaupunki ei ole välttämättä ekologinen. Kriittisten tutkimusten  mukaan tiiviisti rakennetuilla kaupunkialueilla asuvat ihmiset tuottavat jopa enemmän ilmastopäästöjä kuin väljemmillä laita-alueilla asuvat. Voidakseen hyvin ihmiset kaipaavat lähivihreyttä ja puhdasta sekä hapekasta ilmaa, jota ikivanhat kaupunkipuut tuottavat tehokkaasti. Siitä huolimatta Turussakin ovat tiivistämisen kannattajat jo pitkään olleet tukevasti niskan päällä luottaen niin parkkikansien viherkatoihin kuin city-viljelylaatikkoihin haittojen kompensoijina. Funktionalismin ihanteen mukaan 1950- ja 1960-luvulla uudistetut ruutukaava-alueen asuntokerrostalojen korttelit ovat kilvan tarjoamassa sisäosansa ikivanhoine palokujannepuineen täydennysrakentamiselle saadakseen rahallista kompensaatiota julkisivusaneerauksille. Niin kaupunki kuin yritykset etsivät ”rakentamattomia tontteja” -  jopa puistoista.

Näkymä Tuomiokirkon tornista Piispankadulle vuonna 1913. Akatemian kasvitieteellisen puutarhan korttelijako on edelleen hahmotettavissa (kuvassa etualalla keskellä). Kuva TMK/Hj. Renvall.

Turku on aina ollut ylpeä menneisyydestään Suomen puutarhaviljelyn aloittajana ja edistäjänä. Turussa ovat Suomen ensimmäiset julkisin varoin rakennetut kaupunkipuistot ja täällä akatemian professorit harjoittivat hyödyn ajalla koeviljelytoimintaa, joka loi perustan niin maa- ja metsätalouden kuin teollisuuden kehittämiselle. Ensimmäiset katupuutkin istutettiin jo 1700-luvun puolivälissä. Turun palo (1827) pyyhkäisi Piispankadulla olleen Turun akatemian puutarhan yli ja vei yliopiston Helsinkiin, tulta paenneet kaupunkilaiset talloivat jalkoihinsa Vartiovuoren etelärinteellä olleen Gadolinin puutarhan, mutta kolmanteen, kaukana Kakolanvuoren rinteellä sijainneeseen Gaddin koepuutarhaan, ei tuho yltänyt.

Gadolinin viljeysten kohtaloksi koitui uusi asemakaava, jonka toteuttaminen alkoi alueella jo 1830-luvulla. Puutarhaan liittyvät asuin- ja laboratoriorakennukset olivat turvassa omilla tonteillaan aina 1960-luvulle saakka, jolloin 1700-luvulla rakennettu asuintalo sai väistyä kerrostalon tieltä. 1960-luvun muutostuulet lohkaisivat osan myös avoimina säilyneistä Kalmin ja Gaddin puutarhoista; Akatemian puutarhasta säilyneeseen kulmaukseen rakennettiin Sibeliusmuseo ja Gaddin plantaasin puolikkaalle Asunto Oy Linnanrinteen kerrostalo.


Gaddin Puutarha, Linnankatu 49



        
Ote vuoden 1828 asemakaavasta. Gaddin ruutukortteliehin jaettu puutarha sijaitsi
Linnankadun pohjoispuolelle, mutta se levittäytyi 1700-luvun lopulla myös
kortteliin, joka on merkitty karttaan numerolla I.  Kuva TMK.
Vanhin ja alueeltaan parhaiten säilynyt 1700-luvulla Turkuun perustetusta kolmesta akateemisesta koepuutarhasta on Kakolanmäen rinteessa sijaitseva Gaddin puutarha. Akatemian luonnonhistorian sekä talousopin dosentiksi vuonna 1750 ja Suomen plantaasitirehtöörin tehtävään vuonna 1762 nimitetty Pehr Adrian Gadd  (12.4.1727 – 11.8.1797) viljeli puutarhaansa  vuodesta 1754 lähtien aina kuolemaansa saakka. Kasvivalikoimaan vaikutti mm. istutusjohtajan tehtävä, johon kuului teollisuuskasvien, kuten värikasvien ja mulperipuun, viljelyn edistäminen.


Aikakauden ihanteen mukaisesti Gaddin koepuutarha oli jaettu säännöllisiin penkkikortteleihin. Tidningar utgifne af sällskap i Åbossa on 28.2.1774 on seikkaperäinen kuvaus Turun puutarhoista. Gaddin puutarhasta kerrotaan mm., että se sijaitsi alhaalla Uudessakaupungissa viidellä tontilla, jotka hän oli vähitellen ostanut. Puutarhassa viljeltiin erityisesti värikasveja, kuten morsinkoa, krappia eli värimataraa, amerikkalaista väriruohoa, kasveja öljytehtaille, hirssiä, linssiä ja muita epätaloudellisia kasveja, joitain lääkekasveja ja mulperipuu. Yläplantaasissa eli mäen rinteessä oli "lamberilaisista" ja ahvenanmaalaisista pähkinöistä ja karviaismarjoista (?) tehdyt aitaukset. Puutarhassa oli kolme "puukoulua" eli taimistoa, joissa kasvatettiin ydin- ja kivihedelmiä, joista toivottiin hedelmiä kantavia puita. Niiden lisäksi siellä yritettiin kasvattaa paria kauppalaivankapteeni Strandheimin syksyllä 1770 Espanjasta tuomaa viiniköynöstä ja jokusta sahraminsipulia (krookuksia), lääkeyrttejä ja muita ulkolaisia ei-taloudellisa kasveja.


Gaddin kuoleman jälkeen koepuutarha säilyi yksityisenä puutarhana muuttuen vähitellen puistoksi.


Gadd 1775: "Kahdenkymmenenkahden vuoden aikana olen tehnyt täällä kaikenlaisia istutuskokeita. Kylmä ja ankara ilmanala on vaatinut kärsivällisyyttä, kestävyyttä, uutteruutta ja huolta, jotta olisi onnistunut keksimään varmoja sääntöjä istutuskokeisiin. Tämän ajan kuluessa on tässä ilmanalassa kokeiltu yli 600 kasvia. Paljon on epäonnistunut ja mennyt piloille. Ilahduttavaa on kuitenkin, että tärkeimmät väriaineet, kasvit joita voi käyttää öljynvalmistuksessa sekä useat yleiset lääkeyrtit ja syötävät kasvit, samoin kuin tietyt hedelmäpuut, sentään varmasti menestyvät tällä paikkakunnalla."


Keväisin alueen, jolla Gaddin koeviljelmät sijaitsivat, peittävät jalokiurunkannukset. Kuvat TMK/KK.
Professori Gaddin viljelemien 600 kasvin joukossa olivat myös peruna, tupakka ja hamppu. Ylhäällä rinteessä oli laudoitettu ja punaiseksi maalattu talo, jossa värikasveja kuivattiin. Puutarhassa oli myös värimorsinkomylly (Vejeqvarn) ja koristemaalattu huvimaja.

Vuonna 1768 Gadd julkaisi ensimmäisen suomenkielisen kasvinviljelyoppaan, jonka nimi oli "Lyhykäinen ja yxikertainen neuwo kuinga krydimaan yrttein kaswannot, Suomen maasa, taittaan saatetta tuleundumaan":


"Krydimaan yrtit, joita meidän maasa kaswatetaan, ne ovat ruoan ja elannon awuxi tarpeelliset, osittain juurten ja lehtein, osittain palko-kaswandoin ja siemenden tähden. Muutamat näistä uloskylwetään ensin plantuixi, ja sitte istutetaan kaswamaan, enin osa taittaan myöskin kohta uloskylwettä. Plantui-lawoille kylwetään siemenet Sallatista, Spinatista, Purju, Silleri, Isoppi, Kyndeli, Meirami, Timia, Pårtlaka, Pasilika, Salwia, kaikki kaalin siemenet, Melonit, Kurkut, Pumput, niin kuin myös kewäillä Rädisit, Krassa ja Persilia. Kaikki nämä kylwetään taajemmin kuin muutoin, ja warjellaan tarkkaasti wilulda olkimatoilla Klasi- taikka Paperi-akkunain alla.”

Mahtaisiko toimia oppaana myös nykyisille Kakolanmäen laatikkoviljelijöille?



Turun Akatemian kasvitieteellinen puutarha, Piispankatu 17



Ote vuoden 1828 asemakaavasta. Kuva TMK.

Turun Akatemian kasvitieteellinen puutarha kukoisti Piispankadun ja Aurajoen välisellä tontilla vuodesta 1756 aina vuoden 1827 paloon saakka, minkä jälkeen se säilyi kirjanpainaja Hjeltin ja piirilääkäri Rosellin  yksityisinä puutarhoina.

Suunnitelmat Akatemian kasvitieteellistä puutarhaa varten laati lääketieteen professori johan Leche, joka käytti esikuvanaan Linnén Uppsalan kasvitieteellistä puutarhaa. Puutarha oli jaettu kahteen pääosastoon, joista toinen oli yksi- ja toinen kaksivuotisia kasveja varten. Tiukan säännönmukaista puutarhaa jäsensivät käytävät  ja neljän, erilaisten puu- ja pensasaitojen ympäröimät korttelit. Keskellä oli lampi ja sivuilla kaivoja.

Puutarhassa oli myös Orangeri taimien kouluttamista ja herkkien kasvien talvehtimista varten. Se   rakennettiin yli-intendentti C. F. Adelcranzin vuonna 1769 laatimien piirustusten mukaan. Lasihuoneen eli ansarin ikkunat avautuivat etelään. Kasvihuoneessa oli caldarium (lämmin huone), tepidarium (haalea huone) ja frigidarium (kylmä huone). Nimitykset tulivat roomalaisten kylpylöiden huonejaosta.

Kasvitieteellisen puutarhan esimieheksi nimitettiin  Pehr Kalm (1716-1779), joka oli vuonna 1747 nimetty talousopin professoriksi. Kalm vietti ensimmäiset vuotensa pitkällä Amerikan matkalla ja alkoi hoitaa virkaansa vasta vuonna 1753. Kalm, joka hävisi Gaddille Suomen plantaasitirehtöörin virkanimityksessä,  kilpaili Gaddin kanssa monilla tutkimusaloilla. Käytännössä Kalmin ja Gaddin viljelykokeilut olivat hyvin samanlaisia ja he molemmat edistivät puutarhaviljelyn leviämistä niin pappiloihin kuin muihin virkataloihin.

Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo kirjoitti 28.2.1774 Akatemian puutarhasta: "Akatemian puutarhaa johtaa herra professori ja tohtori Kalm. Puutarhassa viljellään erityisten kasvitieteellisten lajien lisäksi lääketieteellisiä ja amerikkalaisia kasveja. Puutarhassa on kauniita sireeniaitauksia, siperialaisia yrttipuita (yrteträn), vaahteroita, lehmuksia ja oratuomia. Puutarhassa on myös mulperipuukortteli, vaikkakin suurin osa niistä oli istutettu Sipsaloon."


Akatemian kasvitietellinen kortteli säilyi pääosin avoimena piha- ja puutarhamaana aina 1960-luvulle saakka. Sibeliusmuseon valmistuttua vuonna 1969 arkkitehti Woldemar Baeckmanin piirustuksin, tasattiin museon ja Aurajoen välinen alue  nurmikentäksi. Kalmin istuttamaksi oletettu tammi sai kohota ylhäisessä yksinäisyydessään auringonpalvojia suojaten aina 2000-luvun vaihteeseen saakka, jolloin nurmikentälle istutettiin  ruusupensaiden kirjo. Vuonna 2012 Sibeliusmuseon taakse toteutettiin Jan-Erik Anderssonin ympäristötaideteos, joka pohjautuu Akatemian kasvitieteelliseen puutarhaan ja mm. Kalmin mukaan nimettyihin kasveihin.


Gadolinin puutarha, Luostarinkatu 5


Ote vuoden 1828 asemakaavasta.Gadolinin rakennuttama laboratorio sijaitsee V-numeron kohdalla. (B:n paikalla on Luostarinmäen käsityöläismuso).  Kuva TMK


Kolmas puutarha kuului Kalmin ja Gaddin oppilaalle, Gaddin työtä Akatemian kemian professorina jatkaneelle Johan Gadolininille  (1760-1852). Vartiovuoren etelärinteellä levittäytynyt puutarha on saanut lähes myyttisen maineen Topeliuksen Surutoin-kertomuksen ansiosta. Nykyisin puutarhasta kertoo parhaiten Luostarinkatu 5:ssä sijaitsevan lastenkodin - Gadolinin laboratorion - ja kadun välinen pihakaistale. Ennen vuoden 1827 paloa puutarha ulottui yli nykyisen Kaskenkadun miltei Sirkkalankadun kulmaukseen saakka.

Alue oli peltomaata vuoteen 1794 saakka, jolloin professori Johan Gadolin osti aikaisemman omistajansa mukaan Aléenin peltona tunnetun alueen ja ryhtyi muokkaamaan sitä puutarhaksi. Tiedetään, että 1700-luvun lopulla siellä kasvoi mm. kurkkuja ja turkkilaisia papuja, mutta viimeistään vuonna 1812 siellä oli jo 300 omena- ja 200 kirsikkapuuta. Tällöin puutarha oli kasvanut Suomen suurimmaksi kauppapuutarhaksi, jonka tuotteita sai tilata ja myytiin Gadolinin nykyisen Auransillan tuntumassa sijainneesta talosta. Esimerkiksi vuonna 1797 puutarhasta sai ostaa ryytitarhan siemeniä sekä selleriä, palsternakkaa, punajuuria, porkkanaa, kyssäkaalia, perunaa, valkosipulia, salottisippulia sekä punakaalia.

Vuoden 1816 alussa Gadolinin myi puutarhansa rakennuksineen apteekkari Henrik Johan Kjöllerfeldtille, joka hankki sen lääkekasvien kasvattamista varten. Vuonna 1821 Köllerfeldt aloitti siellä huvipuistotoiminnan, joka sai nimen Surutoin. Huvipuistotointa hän harjoitti yhdessä ystävänsä, sotakamreeri Per Magnus Levinssonin kanssa. Vuonna 1822 Köllerfeldt myi puiston ruotsalaissyntyiselle panimomestari Per Daniel Lundbergille, joka jatkoi huvipuistotoimintaa ja avasi siellä vuonna 1824 myös ravintolan. Suosiostaan huolimatta yritys meni konkurssiin. Vuonna 1826 pidetyn konkurssihuutokaupan myötä puutarha rakennuksineen palautui alkuperäiselle omistajalleen, Johan Gadolinille, joka lopetti huvipuiston toiminnan.


Pienten lasten vastaanottokoti 1900-luvun alussa. TMK/Renvall.
Gadolinin vuonna 1798 puutarhan pohjoissivulle rakennuttamassa teknillis-kemiallisessa laboratoriossa valmistettiin mm. ”keinotekoista mineraalivettä”, maalivärejä sekä lasisia tarkkuusinstrumentteja. Apteekkari H. J. Kjöllerfeldt muutti sen vuonna 1816 olutpanimoksi ja vuosina 1821-25 se palveli Surutoin huvipuistoa.

Rakennus siirtyi vuonna 1833 kaupungille ja köyhäinhoitohallitukselle, joka saneerasi sen kuumesairaalaksi (Yksityisen kuumehospitaali). Alkujaan noin 12 potilaspaikkaa käsittäneen sairaalan yhteyteen perustettiin vuonna 1837 synnytysosasto ja vuonna 1856 sairaalaa laajennettiin. Sairaalatoimi päättyi talossa vuonna 1890, ja vuonna 1901 se muutettiin lastenkodiksi (alun perin pienten lasten vastaanottokoti, 1950-luvulta lastenkoti ja nykyisin päiväkoti).


Moneen kertaan uudistettu Gadolinin laboratorio Luostarinkadun ja rakennusten välissä säilyneine istutuksineen kertoo tarinaa niin taloudellisista intresseistä, terveydenhuollon ja lastensuojelun kehityksestä kuin puutarhojen tarjoamasta virkistyksestä. Oikealla näkyvän keltaisen sauna- ja pesuturakennuksen päädyssä kasvaa keltaluumu, joka saattaa kantaa  Gadolinin viljelemien luumulajikkeiden geeniperintöä. Kuva TMK/Pertti Blom  1967.

 

Tiivistäen ja tärväten?

Sekä Gadolinin laboratorion tontille että Gaddin puutarhan kohdalle on vireillä täydennysrakentamishankkeet. Gadolin ajoilta periytyvän kivitalon ja 1840-luvulta lähtien multakourallinen kerrallaan puistoksi rakennetun Vartiovuoren väliin halutaan rakentaa asuinkerrostalo siten, että ajo maanalaiseen parkkitilaan johdetaan Luostarinkadulta purkaen lastenkodin vanha sauna- ja pesutuparakennus. Gaddin puutarhan kohdalle taloyhtiö kaavailee mäen ylärinteeseen rakennettavaa kerrostaloa, jonka Linnankadulta johdettavan parkkiluola-ajoyhteyden rakentamisen jälkeen puistopuille ja keväisille jalokiurunkannuksille jäisi kapea, naapuritontin vastainen kaistale. Kumpaisessakin hankkeessa perustelua haetaan kaupunkirakenteen tiivistämisestä, vetovoimaisten asuinpaikkojen luomisesta ja ympäristöön sovittamisesta.

Täydennysrakentamiselle sopivien aukkojen katselijoiden työtä raamittaa kiinteistöjalostus, jossa kultturihistorialliset arvot ovat alisteisia taloudellisille tavoitteille. Puistoon rajautuvat kiinteistöt ikkunoista avautuvine näkymineen ovat hetkellinen myyntivaltti, joka murenee jokaisen kaatuvan puun myötä. Turun ikivanhat puistot ja yksityisiin tontteihin sisältyvät puutarhavyöhykkeet ovat oleellinen osa Turun rakennettua kulttuuriympäristöä. Ne rakennettiin yksityisten ponnistuksin ja mesenaattien tuella 1700- ja 1800-luvuilla. Ja kun puistot alkoivat olla valmiita, havahtuivat niin julkiset kuin yksityiset toimijat huomaamaan niiden tarjoamat mahdollisuudet. Åbo Underrätteserin kynäilijän vuonna 1913 maalailemaa kauhuskenaariota on torjuttu menestyksekkäästi jo reilut 100 vuotta:


Kaarin Kurri





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti