Kovaa voita ilman jääkaappia

”No kyllä meillä sentään sähköt on talossa!”, korjaavat Iso-Kohmon emännät. ”Meillehän ne linjat vedettiin kylään jo kaksikymmentäluvun alussa! Semmoinen ihme se silloin vielä oli, että meidänkin sähkömittaria tultiin muualta ihan joukolla töllistelemään.

Kun näin Turun vieressä ollaan, tai oikeastaan ihan Turussa (mehän ollaan oltu turkulaisia jo vuodesta kolmekymmentäkahdeksan) niin tuo naapurin Urho sitä sähköä alkoi meidänkin kylälle hommata. Toiset isännät se puhui ympäri sillä konstilla, että sitten saatiin vesisäiliön kaivon pumppua ja pian jo puimakonettakin käyttää sähköllä. Mutta tänne tupaan saatiin alkuun vaan valo, ei mitään sähkövehkeitä. Ja eihän niitä sähköhelloja ja –pesukoneita ja jääkaappeja ole ollut edes Maariankadun isossa osuuskaupassa myytävänä kuin vasta ihan viime vuosina.

Nyt meillä on sitten jo jääkaappikin, mutta kun näillä helteillä se kuluttaa sähköä liikaa, meinaa isäntä. Sähkömittarin kiekossa punainen merkki vilkkuu esiin alvariinsa, ihan hirvittää! Ja ukkostakin kun on ilmassa niin täytyy jääkaappi laittaa pois päältä, ettei vaan salama siihen iske! Kalliiksi tulisi semmoinen vahinko.

Ennen jääkaappia meillä pidettiin voita ja maitoa navetan maitohuoneessa. Siellä ne jäävesialtaan *) päällä hyllyllä pysyivät viileänä, mutta sitähän sai sitten yhtä voivatia juoksuttaa pihan poikki monta kertaa päivässä. Siksi me tätä nyt kokeillaan, tätä vanhaa Kotilieden ohjeen jäähdytyskaappia.”

***

Turun museokeskuksen Kuralan kylämäen kokeiluverstaalla valmistettiin viime kesänä sähköttömiä keittiövälineitä. Vuoden 1931 Kotiliedessä julkaistu  haihdutusjäähdytykseen perustuvan jäähdytyskaapin ohje vaikutti niin jännittävältä, että kaappi pääsi kokeiltavien listalle. Valmiin kaapin sisätila saatiinkin silloin helposti pari astetta huonetilaa viileämmäksi. Arvelun mukaan kaappi toimisi parhaiten hellekesänä, ja sellainenhan on juuri nyt käsillä. Selvästi uuden kokeilun paikka.

Kotiliesi 1931.

Kaapin viileneminen perustuu yksinkertaiseen ilmiöön: veden haihtuminen eli sen muuttuminen nesteestä kaasuksi vie lämpöenergiaa, ja viilentää siksi kosteaa pintaa - jäähdytyskaapin tapauksessa myös ilmatilaa kosteiden kangasseinien sisällä. Kangas imee haihtuneen tilalle lisää vettä kaapin päälle asetetulta vadilta. Wikipediaa lainaten haihdutusjäähdytys ”perustuu kineettisiltä energioiltaan suurienergiaisimpien molekyylien eli kuumimpien molekyylien poistumiseen kaasuna, jolloin pinnalle jäävien molekyylien keskimääräinen kineettinen energia eli lämpö laskee.”

Tänä vuonna Iso-Kohmon tupaan järjestettiin ikkunoita avaamalla läpiveto, eli koeasetelmaan lisättiin haihtumista tehostava ilmavirta. **) Kaapin sisällä lämpötila laskikin tällä keinolla jo viitisen astetta. Kuten kaapin tekijät viime vuonna ennustivat, voikimpale säilyi kuin säilyikin kiinteänä, vaikka lämpötila tuvassa kaapin ulkopuolella heilui hellelukemissa.

Kyllä oli emännillä syytä iloon!

Emännät Suvi ja Katja jäähdytyskaappinsa ääressä. Kuva Otto Vuorio, Turun museokeskus.

*) tiedättehän että ei-niin-kovin-kauaa-sitten maito säilytettiin navetan maitohuoneessa viileänä pitämällä maitotonkkia vesialtaassa, jäälohkareiden seassa. Jäälohkareita sahattiin talvella vesistöistä ja varastoitiin sahanpurun alle. Purukasassa jää säilyi sulamatta kesälläkin.

**) aiemmin blogissa esitelty andalusialainen vesiruukku toimii samalla periaatteella