Jopa niin kauan kuin 111 vuotta sitten museolle lahjoitettu esine
voi vielä paljastaa itsestään uutta tietoa. Hieno hetki, kun saa lisätä luettelointikorttiin (siis sähköiseen tietokantaan) täydennyksiä!
Palovakuutusmerkki, esinenumero 7811 |
Apteekkimuseon ja Qwenselin talon näyttelyuudistuksen tiimoilta museokeskuksen tiedostoista putkahti esiin muuan museorakennuksen historiasta tuttu nimi: lasimestari Weini
on lahjoittanut vuonna 1907 silloiselle Turun kaupungin historialliselle
museolle suurpalossa vuonna 1827 säilyneen palovakuutusmerkin, jonka pitäisi
oleman peräisin entisestä Eteläkorttelin talosta 59.
Tiedoissa lasimestarin nimeksi on tosin merkitty A. Weini,
kun taas entuudestaan tuntemamme, 1800- ja 1900-lukujen taitteen Turussa toiminut
lasimestari oli etunimeltään Wilhelm. Melkoisella varmuudella kyseessä on
kuitenkin sama henkilö. Lasimestari Wilhelm Weini oli vuonna 1880 ostanut sen
puurakennuksen, jossa Apteekkimuseo ja
Qwenselin talo nykyisin toimivat. Weinin tontti ulottui Läntiseltä Rantakadulta Linnankadulle, jonka
varteen hän rakennutti vuonna 1885 kivitalon.
(Siis sen, jossa toimii nykyisin matkailuneuvonta ja jonka vanhemmat turkulaiset
muistavat myös Neuvostoliiton konsulaattina.)
Tontin vanha, paloa edeltänyt ”osoitetunnus” oli ollut
Eteläkortteli 51. Palovakuutusmerkin alkuperäiseksi sijainniksi taas on
lahjoitettaessa kirjattu Eteläkortteli 59, nykyosoitteessa Linnankatu 17 sijainnut pitkään viljelyksinä käytetty suuri tontti. Tontille tehtiin uusi rakennus 1800-luvun alussa ja se on myös palovakuutettu, joten periaatteessa merkki voi todellakin liittyä tonttiin 59. Mutta miksi merkki olisi päätynyt tontin 51:n
omistajan Weinin haltuun?
Ongelma sai selityksensä vanhojen sanomalehtien avulla. Lasimestari
Weini on sekä lahjoittanut että myynyt kaakeliuunin silloiselle Turun kaupungin
historialliselle museolle: ensimmäisen vuonna 1893 talostaan ”Uudenkaupunginkortteli
5” ja toisen vuonna 1907, jolloin hänen talonsa vanhaksi tunnukseksi mainittiin
tuo ”Eteläkortteli 59”. Vanhat kortteli- ja tonttimerkinnät olivat siis 1800-luvun
kuluessa ehtineet hämärtyä ihmisten mielissä. Palovakuutusmerkki on arvatenkin
toimitettu museoon Eteläkorttelin talosta 51 vuonna 1907 kaakeliuunin kylkiäisenä,
ja talosta on siinä yhteydessä käytetty väärin muistettua numeroa 59.
Otteet sanomalehdistä Turun Lehti 14.12.1893 (vas.) ja Åbo Underrättelser 24.10.1907. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. |
Mutta mikä tällainen palovakuutusmerkki oikein on? Niitä ovat antaneet 1700- ja 1800-luvuilla toimineet palovakutusyhtiöt vakuutuksen ottaneille asiakkailleen.
Weinin lahjoittaman merkin on myöntänyt vuonna 1782 perustettu Allmänna Brandförsäkringsfonden
Eteläkortteli 51:n varhaisemmalle omistajalle professori Josef Pippingille. Tämä
vakuutti talon vuonna 1791. Vakuutusasiakirja on tallella Turun
kaupunginarkistossa, yhdessä monien muiden muinaisille turkulaistaloille otettujen
vakuutusten kanssa. Nykypäivään ovat siis säilyneet sekä vakuutusasiakirja,
vakuutettu rakennus että vakuutuksen ulkoiseksi tunnukseksi myönnetty merkki.
Talon Eteläkortteli 51 palovakuutusasiakirjan alku. Turun kaupunginarkisto. |
Merkki on ollut tapana
kiinnittää vakuutetun rakennuksen ulkoseinään, ja kuvahaku sanalla brandfösäkringsmärke näyttää tuloksina mm, miten merkki on saatettu asentaa
pääoven yläpuolelle koristein ympäröitynä tai
suojata pienellä katoksella. Merkki on selvästikin nostanut talon arvoa muiden silmissä ja korostanut
talon omistajan varakkuutta ja kaukokatseisuutta.
Lähde |
Weinin lahjoittama merkki on lyijyä ja edustaa Allmänna
Brandförsäkringsfondenin vanhinta merkkiversiota. Em. kuvahaulla löytyy myös saman
vakuutusyhtiön rautaisia merkkejä ja vuonna 1746 perustetunTukholman kaupungin palovakuutuskonttorin (Stockholms Stads Brandförsäkringskontor) merkkejä, joita kuvittaa osuvasti Feeniks-lintu. Mutta mitä Allmänna Brandförsäkringsfondenin merkin kuvitus esittää? Kertokaa vapaasti tulkintanne, itse olen näkevinäni laakeriköynnöksen ja kaksi alaviistoon sojottavaa soihtua.
*
Jos haluatte tietää, mitä muuta Turun palosta pelastettua museokeskuksen kokoelmista löytyy, katsokaa kollegani Karin Kaponieeri-blogia: Turun palosta pelastettua 1 - 10.
Kyllähän nuo vaikuuutaisivat olevan kaksi ristikkäistä kumottuja soihtuja, sinänsä loogista sillä heraldiikassa kumottu kuvio/esine voi tarkoitaa tappiota tms.
VastaaPoistaMuutoin tuo merkki on tyyliltään peruskustavilaista ornamentiikkaa, jos kuvagooglaa esim "gustavianska ornament" löytyy paljon samantyylistä heloista huonekaluihin. Ja tämähän oli juuri siltä ajalta, tekstissä luki 1782 myönnetty.
Ps. Mainio blogi :-)
Kiitos kommentista ja tiedosta! Kumossa olevien kuvioiden symboliikasta oli oli hyvä kuulla. Se todellakin selventää, miksi palava soihtu, jonka antiikin kuvaston osana mieltää viittaavan tulen ja valon levittämiseen positiivisessa mielessä onkin tässä "negaatio". Siis erittäin harkittu kokonaisuus!
VastaaPoista