Joistakin työssään tapaamista menneisyyden
ihmisistä ei millään pääse irti. Sellainen on aiemmin esittelemäni Apteekkimuseon
tontin varhainen omistaja herra Qwensel, joka käy yhä keskeyttämässä muita
tekemisiäni, vaikka luulin jo kirjoittaneeni hänet ulos päästäni. Sellaiseksi,
ellei vieläkin itsepintaisemmaksi on osoittautunut samalla tontilla sata vuotta
myöhemmin elänyt Nils Wilhelm Tjäder, kaukomatkoilta kotiutunut merikapteeni, joka perusti kauppaliikkeen
suotuiseen sijaintiin, mutta jonka käsistä kaikki lopulta liukui olemattomiin.
Kuten hänestä huomaatte, juuri onnettomat kohtalot tapaavat kummitella ihmismielessä,
ja jos luette eteenpäin syyllistytte samaan - niin inhimilliseen - tirkistelyyn ja kauhisteluun,
johon nyt aion ryhtyä.
*
Ei tiedetä, oliko merille lähtö pienen Nilsin
oma unelma vaiko vain kohtalon järjestämä käänne. Poika oli syntynyt vuonna
1781 Vehmaan postikonttorin hoitajan Johan Tjäderin lapsikatraaseen. Isä joutui
vuonna 1788 syttyneessä Ruotsin ja Venäjän sodassa kenttäpostimestariksi, mutta
hänen terveytensä ei kestänyt sodan rasittavia olosuhteita. Niinpä Nils sisaruksineen
jäi isästään orvoksi vuonna 1791. Äiti avioitui uudelleen erään kersantti Miltopaeuksen
kanssa ja muutti tämän mukana kauas Savoon. Perhe hajosi, ja kymmenvuotias Nils lähetettiin
Turkuun, missä isällä oli sukua: menestynyt kauppias ja laivuri Johan Tjäder
sekä tämän pojat Hans Jacob Tjäder ja Jean Gabriel Tjaeder, tuleva kauppaneuvos.
Nilsin sukulainen ja oppi-isä, Jean Gabriel Tjäder / Tjaeder. Miniatyyri Turun museokeskuksen kokoelmista |
Turun Tjäderit ja heistä etenkin Jean Gabriel
omistivat osuuksia useissa tuolloin purjehtineissa turkulaislaivoissa, ja
jossain niistä Nils Wilhelm aloitti uransa luultavasti alimmista alimpana
laivapoikana – muuta tietä merikapteenin ammattiin tuskin oli. Kyseessä on
saattanut olla esimerkiksi joko brigantiini Svarta Örn tai Norden, kenties fregatti Åbo
tai juuri vuonna 1791 hankittu snaupriki
Finland. Elettiin vielä turkulaisen merenkulun huippuaikaa, ja jo ennen
aikuisuuttaan Nils sai tehdä useita kaukomatkoja eurooppalaisiin ja Atlantin
takaisiinkin satamiin. Kauppalaivan kapteeniksi Nilsin tiedetään ylenneen viimeistään vuoteen 1806 mennessä. Silloin hän sai komentoonsa upouuden, Turun
Vanhalla Laivaveistämöllä valmistuneen parkki Fröjan.
Kaksikymmentäviisivuotiaana hän oli nyt täysivaltainen ”coopvaerdiecapitain”,
kofferdikapten eli kauppalaivaston kapteeni.
Tässä vaiheessa elämä taisi vielä hymyillä Nils Wilhelmille. 1810-luvulla hän hankki
oman kiinteistönkin Turusta, aiemmin Jean Tjaederille kuuluneen talon numero 33
Luostarikorttelissa. Entistäkin kiinteämpi side Tjaederin sukuhaaraan
solmittiin, kun Nils Wilhelm vuonna 1816 meni naimisiin kauppias Hjelmeruksen
tyttären, Jean Tjaederin vaimon nuorimman sisaren Johanna Charlotan kanssa.
Vuonna 1815 kohtalo alkoi kääntää esiin nurjempaa puoltaan. Tuolloin Nils Wilhelmin
alaisuudessa purjehtinut ja vain kaksi vuotta
aiemmin Turun Vanhalla Laivaveistämöllä rakennettu fregatti Wänskapen
haaksirikkoutui Englannin rannikolla. Miehistö hajaantui ja katsottiin karanneeksi.
Tapaus oli varustajille suuri taloudellinen menetys ja heitti joksikin aikaa
varjonsa kapteenin maineen ylle. Vaikka Tjäder selvisi onnettomuuden
tutkinnasta, tapaus ei ole voinut olla jättämättä jälkeään häneen. Tämäkö
oli käännekohta, tästäkö alkoi ehkä vielä huomaamaton huonon onnen
kasautuminen? Vai johtuiko
Tjäderin seuraava suuri valinta - siirtyminen merikapteenista myös laivuriksi -
yksinkertaisesti halusta vakiintua: perheen perustamisesta ja esikoisen,
Wilhelmina Charlotan syntymästä vuonna 1817?
Laivurit olivat oma porvarisluokkansa kaupungin elinkeinonharjoittajien joukossa, ja heidän tuli vannoa porvarisvala. Tjäder antoi oman valansa vuonna 1819. Hän saattoi edelleen
niin halutessaan purjehtia itse, mutta porvarisvalan myötä hänelle tuli
mahdolliseksi myös perustaa Turkuun oma kauppaliike, jossa myydä laivurin
ominaisuudessa maahan tuomiaan tavaroita. Tuskin oli Tjäder ehtinyt ottaa
ratkaisevan askeleensa maihin vakiintumisen suuntaan, kun häntä kohtasi surullinen henkilökohtainen
onnettomuus. Vaimo Johanna Charlotta menehtyi pariskunnan toista lasta
synnyttäessään marraskuussa 1820, eikä edes lasta saatu pelastettua.
Tjäder antautui nyt täysin voimin uudelle laivurin
ja kauppiaan uralleen. Vuonna 1822 hän myi talonsa Luostarikorttelissa ja hankki tilalle
ammattinsa kannalta sopivammat rakennukset Eteläkorttelin tontilla 24 ½ -25.
Edellinen omistaja, kauppias Simon Gröndahl oli yhdistänyt nämä aiemmin
erilliset tontit ja aivan äskettäin rakennuttanut niille kaksikerroksisen tiilirakennuksen,
jonka koko alakerta toimi puotina, ja jonka alla oli useita tilavia varastokellareita.
Jo vanhastaan tontilta löytyi puinen asuinrakennus ja kivinen aitta. Isän ja
pikku Wilhelminan muuttomatka ei ollut pitkä, sillä uusi koti sijaitsi aivan
entistä vastapäätä Aurajoen länsirannalla. Sijainti oli erinomainen, sillä
Turun sisäsatamahan sijaitsi vielä tuolloin kaupungin ainoan sillan alapuolella,
juuri tällä kohdalla.
Tjäder alkoi ilmoitella tarmokkaasti sanomalehdessä liikkeensä
valikoimista. Tuottavin tuontiartikkeli niin hänen puodissaan kuin
ulkomaankaupassa yleensäkin oli suola, mutta ilmoitustensa mukaan Tjäder myi myös
suolattua
turskaa nelikoittain ja tynnyreittäin, ynnä muuta satunnaisempaa tavaraa:
englantilaista sinappia, hamppua, kalkkia. Valikoimasta huomaa,
että nyt ei enää liikuttu eksoottisen Länsi-Intian tai edes Välimeren
satamissa. Turkulaismerenkulun suuret vuodet olivat takana. Tjäderin
koko laivurinuran ajan kauppamerenkulku taantui verrattuna edellisen vuosisadan
kaukomatkoihin. Napoleonin sotien jälkeinen lama pakotti turkulaiset laivurit tyytymään Pohjanmeren satamiin kuten Amsterdamiin tai Liverpooliin. Pisimmät matkat
tehtiin Portugaliin.
Tjäderin "mainoksia" Åbo Tidningar-lehdessä 1820-luvun alussa. Lähde Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet |
Näissäkin rajoissa Tjäder kuitenkin eteni
uudella urallaan ja oli jo 1820-luvun alussa kaupungin menestyneimpiä laivureita.
Esimerkiksi vuonna 1822 Liverpooliin suunnanneista neljästä turkulaislaivasta kaksi – priki
Aura ja snaupriki Resolution - oli kokonaan Tjäderin omistuksessa. Tämän lisäksi
hänellä oli osuudet prikeissä Äran ja Flickan sekä parkissa Freden eli –
erotukseksi saman nimisestä fregatista – Lilla Freden.
Menestystä seurasi uuden onnen etsiminen. Elettyään leskenä kolme vuotta
Tjäder päätti nyt solmia uuden avioliiton. Morsian oli 24 -vuotias Eva
Antoinette Lovisa Ithimaeus, sosiaalisessa arvoasteikossa edellistä vaimoa korkeammalta
tavoiteltu säätyläinen; hänen isänsä oli sotakamreeri Daniel Ithimaeus. Häät
vietettiin morsiamen kotona Sauvossa joulukuussa 1823. Uusi onni ei kestänyt
kauaa, sillä kohtalo toisti edellisen
iskunsa. Nuori vaimo kuoli hänkin jo seuraavana vuonna lapsivuoteeseen ja poika
Anton Wilhelm jäi heti syntymässään orvoksi äidistään. Jo yli neljänkymmenen
ikäisen Tjäderin omakin terveys alkoi nyt horjua.
Kenen käsialaa lienee sanomalehteen lähetetty sururuno "Rouva Eva Antonetta Lovisa Tjäderin haudalla"?
Lähde Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet |
*
Lisää synkkiä käänteitä luvassa viikon kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti